Oma kiinnostukseni puihin ja erityisesti tietynlaisiin muistopuihin juontaa juurensa jo lapsuuteen kun pikkupoikana vaikutuksen teki suuri tammi Miemalassa. Sen oli istuttanut isäni kummitädin Taimi Laurilan isä 50-vuotispäivänään. Puussa muisto ja hetki eli vielä vuosikymmeniä myöhemmin.
Ehkä toisena innoittajana on toiminut Lopen Haapastensyrjä. Jostain syystä erikoiset puut puhuttelivat minua jo lapsena. Ja kummieni mökin korkealle puuhun rakennettu köysitikkain varustettu maja antoi lisää tunnelmia ja tuntua.
Vuosien saatossa olen vienyt lahjaksi kymmeniä puita, istuttanut kesäpaikkaamme Pekkalaan nyt jo reilusti yli 50 erilaisen puun arboretumin ja taisi yksi ensimmäisistä valtuustoaloitteistanikin olla esitys millä syntyi Lopen Uupuneiden puisto koulukeskuksen läheisyyteen ja suuri puulajimetsä Iso-Korkeelle. Iso-Korkeen metsän arvo ja hienous tulee esille vasta vuosikymmenten päästä, mutta jo nyt alue hieman paljastaa salaisuuksiaan siellä kierteleville. Myöhemmin esityksistäni on syntynyt Hyvinkään Vauhtipuistoon ja rallin pääkaupunkiin Jyväskyläänkin Mestareiden Puistot joihin lajien maailmanmestarit istuttivat omat puunsa.
Puita on istutettu historian saatossa erilaisten tapahtumien muistoksi. Ehkä meille suomalaisille tärkein on ollut Kaivopuistoon istutettu Itsenäisyyden Kuusi, minkä siemenistä 50 vuotta myöhemmin levitettiin ympäri Suomenmaan Kotikuusia ja nyt tänä vuonna 100-vuotiaan Suomen Tulevaisuuden Kuusia. Lopella yksi näkyvimmistä Kotikuusista taitaa olla Koulukeskuksen pihamaalla kasvava suuri kuusi mitä jouluna valaisee myös kauniit jouluvalot.
Tänä vuonna kaikkiin rakkaan kotikuntamme kunnan kiinteistöihin istutettiin Suomi 100 -juhlapuut. Ne kertovat tarinaansa tuleville sukupolville tästä itsenäisyytemme tärkeästä juhlavuodesta ja myös niistä koettelemuksista joita maamme on vuosikymmenten aikana kohdannut. Puu on elävä muisto, mikä elää ajassa ja hetkessä ja kokee myös mahdollisesti hallat ja kuivuudetkin. Toivottavasti kuitenkin ne kaikki kestäen.
Kotipuutarhojen koristepuista valitettavasti tänä päivänä valtaosa tulee Keski-Euroopasta ja erityisesti Hollannista. Näiden puiden säänkestävyyskin on usein paljon suomalaisia taimia heikompaa. Onneksi jälleen taimistoilta saa myös kotimaisia taimia ja myös Suomen luonnosta löytyneiden koristeellisten erikoismuotojen muotoja. Kasvullinen lisääminen on mahdollistanut sen, että luonnon omia innovaatioita voi kasvaa myös lähes jokaisen kotipihassa. Tällaisia hienouksia ovat kuusien erikoismuodot Surukuuset, Pylväskuuset, Laakakuuset, Keppikuuset, Tapionpöydät, Kumopadat ja monet muut. Lehtipuista löytyy hurmaavia liuskalehtisiä leppiä, punalehtisiä koivuja, keltalehtisiä tammia, liuskelehtisiä koivuja ja vaikka mitä.
Luonnonoikut ja niiden joukossa erikoiset puut ovat olleet aina meille suomalaisille tärkeitä ja kiehtoneet ihmismieltä. Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessäkin Lauri-poika ”metsäs hääri ja katseleva puita väärii” ja kaatoihan tarinan mukaan karhunkaataja Martti Kitunenkin aina tilkan karhunverta suuren jättiläiskuusen juurelle kiitokseksi ja ehkä turvaksikin.
Erikoisia puita löytyy metsistä tänäänkin. Katseen kääntäminen ylös puihin on yhtä antoisaa kuin vanhoissa kaupungeissa, vaikkapa Helsingissä, katseen nostaminen asfalttitiestä talon räystäisiin ja katoille. Kaupunki saa aivan uuden hienon ilmeen. Näin tekee metsäkin. Tai täällä Lopella voi ihailla monilla pihoilla näitä Haapastensyrjän lisäämiä luonnon taideteoksia. Vaikkapa Läyliäisten läpiajaessa on nähtävänä paljon hienouksia – kiitos Haapastensyrjässä aikanaan töitä tehneiden. Ja kun upeisiin puihin innostuu niin kannattaa käydä katsomassa myös Läyliäisissä Haapastensyrjän jo 1960-luvulla perustettua puiden rotupuistoa. Mielenkiintoisia tarinoita siellä myös presidenttiemme istuttamista puista ja niiden elinkaarista.
Haastankin teistä kaikki nyt vaalimaan metsäpuiden monimuotoisuutta. Lähipuutarhoista vaikkapa Riihimäeltä Sydänmaalta saa nyt näitä suomalaisten metsäpuiden erikoismuotoja. Istutetaan jokainen ensi suvena yksi kaunistus lisää omaan kotipihaan. Puulla voi juhlistaa vaikkapa perheen nuoren rippijuhlaa, ylioppilaspäivää tai valmistujaisjuhlaa. Tai puun voi istuttaa lapsen kastepäivänä ja antaa sille ensimmäisen veden kastemaljasta tai isovanhempien kanssa voi istuttaa yhdessä sukupolvien puu kotitalon pihaan. Tai onhan rakkauden lukon sillan kaiteeseen kiinnittämistä paljon hienompaa ja tunnelmarikkaampaa istuttaa nuorenparin rakkauden puu kasvamaan ja ihastuttamaan vuodesta toiseen kotipihaan tai johonkin muuhun juuri teille tärkeään paikkaan.
Vanha kiinalainen sananlasku sanoo, että ”paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt”. Ja toinen tuttu muistuttaa, että ”Joka on puun istuttanut, ei ole elänyt turhaan.”
Pekkalassa tänään 16.7.2017 istutimme ystäväni Petteri Orpon kanssa omenapuun. Toivottavasti se kasvaa ja antaa satoa tulevaisuudessa hyvin.
Puu vihertää joka kevät – ihminen on nuori vain kerran.