Isovanhempani Hilkka ja Paavo Heikkilä ystävineen Loppijärven rannassa (Nykyisen Pekkalani rannassa) 1920-luvulla.
LOPEN LAULU
säv. ja san. T.J.M. Saloranta
kansanlaulun tapaan.
1. Meille kultainen on tämä Loppi.
kotiseutumme viljava maa.
Järvistänsä on rikkahin soppi
osa kauniin Hämeenmaan.
2. Suot suuret sadat järvet
harjut kummut lukuiset.
Kirkko Birgitan mielemme johtaa
kauas vuosisatain taa.
3. Meille kultainen on tämä Loppi.
kotiseutumme viljava maa.
Järvistänsä on rikkahin soppi
osa kauniin Hämeenmaan.
4. Kansa vakainen jäyhä luonne
kaiken kestää se tunnetaan.
Uutteruutemme Suomelle suomme
avuks armaan Jäämein maan.
5. Meille kultainen on tämä Loppi.
kotiseutumme viljava maa.
Järvistänsä on rikkahin soppi
osa kauniin Hämeenmaan.
”Suot suuret, sadat järvet, harjut kummut lukuiset. Kirkko Birgitan
mielemme johtaa kauas vuosisatain taa…”
Minulle ehdottomasti rakkain paikka Lopella on Loppijärvi ja sen rannoilla Pekkalamme. Sukuni vanhaan yli 100-vuotiseen kesänviettopaikkaan edesmennyt enoni Pekka rakensi 60-luvulla Pekkalan vanhan Heikkilän rantasaunan sijoille. Tänään minulla on ilo saada olla Pekkalan isäntänä ja paikasta onkin muotoutunut jo vahvasti meidän näköinen puulajimetsineen ja muineen. Mutta vanha on vahvasti läsnä ja perinteet elävät ja näkyvät.
Timo Heinonen Pekka Heikkilä ja Eija Suhonen hiihtoretkellä
Syksyisin vanha konevaja, nykyisin Vanaja, saa isännöidä rapujuhlia ja kokkopaikalla on Heikkilän tilan vanha aitta 1700-luvulta ja vierasaittanamme Hevosojan Tätilän vanha aitta, jolla tarinoita myös vapaussodan melskeestä.
Pienenä poikana sain viettää täällä monet viikonloput niin talvisin kuin kesälläkin. Enoni opetti Eijan kanssa minut luontoon ja retkeilijäksi. Ja tutuiksi tulivat myös Luutasuon saaret ja Haavisto Loppijärven Torkin ja muiden rinnalla. Kaiholla noita aikoja muistelen. Kiitollisena.
Historia laajasti ja erityisesti Loppi ja kotiseutu ovat olleet minulle aina läheisiä asioita. Heti kirjoittamaan opittuani tein monia kirjoitelmia ja esitelmiä Lopesta ja tässä tärkeänä innoittajana oli myös alakoulun opettajani Eila Jaatinen. Kotiseututunnit jäivät minulle jotenkin erityisesti mieleen. Mutta nyt vanhempana myös Loppijärven ja sen rantojen historia on alkanut kiehtoa minua yhä enemmän.
Tarinat Papinkanavasta, Kivisillasta, Koidulan kivestä ja Pirunkivestä ovat aina kutkuttaneet minua.
Tätä historian nälkääni ruokkimaan perustinkin Facebookiin ryhmän nimeltä: Loppijärven ja sen rantojen historiaa ja tarinoita. Mukana on jo nyt yli 100 jäsentä ja monta kiehtovaa tarinaa.
Tuoreimpana tätä kirjoittaessani Loppijärven rannalla lueskelen juuri sieltä Veikko Keinäsen tekemää kirjoitusta. Se kertoo joulukuun 29. päivästä vuonna 1789. ”Silloin Läyliäisten Soltin isäntä Mikko Eerikinpoika (s.1742), hänen emäntänsä Maija Juhontytär(s.1741) ja heidän 11-vuotias tyttärensä Leena hukkuivat Loppijärveen. Sen jälkeen isännäksi tuli Vatsian talon poika Aatami Antinpoika (s.1759). Hän meni naimisiin Soltin tyttären Liisa Mikontyttären kanssa, mutta tämä kuoli kuumeeseen. Toinen vaimo oli Liisan sisar Maija (s.1775). Tämä avioliitto oli lapseton.”
Sivun hienous tulee esille kirjoituksen alla, kun muut ryhmäläiset lähtevät kommentoimaan sitä. Eräs kysyy: ”Onko tämä se paikka missä kummittelee?” Vastaukseksi saaden: ” En tiedä asiaa. Kumitteleeko siis Soltin talossa?” Lopulta selviää, että Loppijärven rannalla Järventakana yhdessä talossa kummittelee. Oikeestiko?
Sivuilla on tarinaa myös Papinkanavasta. Lopen kirkkoherra August Saxelin (kirkkoherrana 1877 – 1890) kaivatti kanavan Loppijärvellä Kuljunlahdelta Saukonnokan läpi veneojan jolla hän pääsi oikaisemaan paremmille kalaverille Itusaaren ja Isosaaren alueelle. Kanava siis rakennettu 1877-1890 välillä ja nyt enää muisto maastossa ja kesällä lähes kuiva. Tänäkin kesänä siellä lasteni kanssa retkellä kävin.
Ja Vanhaan kirkkoon liittyy myös Pirunkivi Tiirinkalliolla. Itseasiassa paikka näkyy myös nimettynä jo vanhassa vuoden 1874 kartassa. Silloin Pirun Kallion nimellä. Tarinanhan kaikki loppilaiset tuntevat.
Omia tarinoita ovat sitten olleet mökit ja talot järvemme rannoilla. Kaunista järveä on ihailtu jo kivikaudelta lähtien. Vanhojen asuinpaikkoja rannoilta on myös tutkittu. Yksi minua eniten kiehtonut tarina on liittynyt Pekkalankin läheiseen Torkinmäkeen. Itseasiassa juuri katselin miten rannastamme harmaahaikara lähti lentoon kraakkuen. Lensi muuten Torkille – nimikkomäelleen.
Vanhassa Senaatin kartassa vuodelta 1874 näkyy Torkilla vanha talo. Tarina kertoo ”Torkin torpasta” ja paikassa asui aikanaan Storckin perhe. Storckit olivat ns. itsellinen perhe. Tyttären Tiltun isä Aatami on merkitty syntyneeksi Hauholla ja äiti Eeva Janakkalassa. Tiltun vanhemmat ovat siis ”Aatami ja Eeva”. Adam oli sotilas, siitä todennäköisesti tuo Storck nimi. Ystäväni tutkimusten mukaan heidän Janakkalan vihkikirjassa on tämän Aatamin harvinaisen tarkka sotilastehtävänimikekin. Ja aikanaan oli tapana antaa sotilaille eläinkunnasta nk. ”sotilasnimiä” ja Haikaran perhe asui täällä…” Paikka löytyy vieläkin maastosta kun osaa tarkkaan etsiä ja tutkia ja tämän perheen mukaan on siis paikan mäki saanut nimensä Torkinmäki ja läheinen suo on Torkinsuo.
Hieno hetki oli yksi kesäretkemme kun sain viedän kyseiselle paikalle Aatamin ja Eevan jälkeläisiä Lopelta ja hieman kauempaakin. Metallinpaljastimeni kertoi tarkan paikan ja siinä hetken heidän esi-isien maisemaa katselimme. Eevan sienimailta vieraat saivat matkaan vielä reilun pussillisen kantarellejäkin.
Myöhemmin sain viestiä vielä Storckeista: ”Vihitty 15.3.1829 Janakkalassa Santamäen torpan sotilas, keisarin 3. suomalaisen tark`ampujapataljoonan I komppanian sotilas nro 117 Adam Storck ja Eeva Stiina Simont. Vähikkälän kylän Kokkilan torpasta.” … ja jatkoa myöhemmin… ” Vielä tietoa Aatamista. Hänen perheensä asui siellä torpassaan, jonka paikan meille esittelit ainakin vuodet 1850- 1874. Hän katoaa noin vuonna 1880, jolloin rippikirjassa lukee ”Olopaikkansa tuntematoin”. Aatami ei ollut mikään hyvätapainen mies, sillä hänestä löytyy käräjäpöytäkirjoista merkintöjä väkivaltaisuudesta. Hänen poikansa Juho Fredrik Stork, joka muutti sukunimensä v. 1886 Niemiseksi oli kunnon mies. Äitini, joka oli syntynyt 1909 muisti vaarinsa. Hän kuoli kapinavuonna 1918. Juhon sisar Matilda Stork´ia kutsuttiin Torkin Tiltuksi ja hän suuttui tästä nimestä ja vastasi kovalla äänellä minun nimeni on Matilda Wallenius. Walleniuksilla ei ollut lapsia.”
Murhakartta
Mielenkiintoinen tarina ja vanha kirjanen kertoi myös toisen tarinan kun Loppijärvestä löytyi vapun jälkeisenä päivänä 1706 Beata Erkintyttären ruumis pahoinpideltynä ja verisenä. Beata oli kadonnut matkalla kotoaan Pietilästä Lopen myllylle. Turun palossa tuhoutui hovioikeuden paperit ja lopullinen tuomio ei ole enää tiedossa. Oheinen kartta kertoo murhapaikan ja Beatan löytymispaikan (3.) Onkohan Beataa kukaan öisin tavannut?
Mutta palatakseni taloihin… Vanhoja taloja ja mökkejä järvemme rannathan ovat täynnä upeasta Syrjästä Pälsin taloihin ja vanhaan Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen Leppäniemeen ja Haapamajaan. Ja monia monia muita. Yksi mielenkiintoinen ja varmasti monen tämänkin kotiseutulehden lukijan tuttu paikka järveltämme on Kalliosaari. Käsi ylös kuinka moni on siellä viettänyt nuoruudessaan juhannusta? Kuinka moni käynyt kesäretkellä? Hiihtäenkin varmasti moni.
Mutta kuinka moni tietää, että Kalliosaaressakin oli aikanaan mökki? Kyllä. Kalliosaarihan on nykyisin ns. yhteinen saari mihin voi rantautua vapaasti. Mutta aikanaan siinäkin saaressa oli piskuinen mökki. Mökki rakennettiin sinne 50-luvun alussa ja jonkun aikaa mökki oli Hietasten kesäpaikkana. Selvittelin Kalliosaaren mökin tarinaa ja iso kiitos siitä Hatakan Arjan ja Röökin Mollalle. Muutaman olemassa olo vuoden jälkeen mökki jouduttiin siirtämään saaresta pois. Mutta mökki on edelleen Loppijärvellä, mutta toisessa paikassa. Konjakkipullovuokralla se sinne aikanaan yhden perheen uimapaikaksi vietiin.
Kalliosaaren mökki
Hietaset ja vieraita Kalliosaaren mökillä.
Sajaniemen Tanssilavan rakentamistalkoot.
Arjalta kuulin myös mielenkiintoisen tarinan Sajaniemen rannassa olleestä tanssilavasta. Ainakin kerran siellä tanssittiin juhannustanssejakin. Tässä kylän miehiä tekemässä lavaa. Tunnistatteko tekijöitä? Tiedättekö lavasta muuta?
Kyyniönlahdella koululaisia
Ja onhan näitä tarinoita mitä erilaisempia. Varmasti moni muistaa kouluajoiltaan hiihtoretket järvelle Kytömäen Matin, Liukkosen Sepon ja Nikkolan Ritvan johdolla. Ja Loppijärven rannoilla tai lähettyvillä on ollut aikanaan kolmekin koulua. Muistoja siis varmasti myös Sajaniemestä Perkon Seijan ja Pekan johdolla ja Järventakaa Oinaalan Arvinkin ajoilta monilla. Oheisessa kuvassa Kirkonkylältä koululaisia vuonna 1974 hiihtämässä Kyyniönlahdella. Silloin kevättalvella tehtiin joen ruoppausta Tervakoski Oy:n toimesta Isojoella. Kuvassa varmasti monelle tuttujakin. Nopeasti tunnistin Nikkolan Esan, Kuosmasen Jussin, Halosen Vellun ja Matikan Jarmon.
Niin ja onhan järvellämme urheilukin jäärata-ajoista jääraveihin. Jääraveja Loppijärven jäällä järjestettiin vuodesta 1916 lähtien aina 1960-luvun alkuun asti. Onkohan kisoista kuvien tallella kenelläkään? Tietojeni mukaan viimeiset kisat olisi ollut maaliskuussa 1962. Ja joskus 20 vuotta sitten talviraveja muuten yritettiin herättää henkiinkin Even Arin ja joukkojen johdolla. Muistaisin, että loimetkin oli jo lähtöihin myyty, mutta jäätilanne esti perinteen paluun silloin. Olisiko uuden yrityksen aika pian?
Ja en malta olla mainitsematta vielä Loppijärvi Happeningejä. Ne jollekin varmasti melun ja elämän suhteen ikäväkin muisto. Pahoittelen sitä. Mutta minulle tärkeä juttu. Nuorena poikana sellaisen tapahtuman tekeminen oli aikamoinen urakka. Jälkikäteen hullunkin rohkeaa. Onneksi myöhemmin apuun sain TOP-Klubilaiset Olli Kytömäen, Kimmo Koukun, Petteri Peltovuoren ja Petri Niemen. Varmasti moni muistaa Coco Jambon ja Bailandon Loppijärven kesäöistä ja lasten laulukisat ja muut. Niin ja putosihan muutama kaveri Loppijärven aaltoihinkin toisen tapahtumamme Marskin seikkailuradalla.
Loppijärvi Happening oli minulle iso juttu tekijänä ja ideoijana, mutta uskoisin, että myös monelle loppilaiselle ja kesäloppilaisellekin.
Loppijärvi muistoissa ja sydämissä. Kotiseuturakkaus kumpuaa tällaisista ja näitä juttuja tulee koko ajan lisää ja vanhoja on vielä pengottaviksi vaikka kuinka. Liittykääpä tähänkin tarinaryhmään mukaan.
Timo Heinonen
Loppijärven Ystävä, rantojen kesäasukas
Lopen kunnanvaltuuston puheenjohtaja
kansanedustaja
(Kirjoitus julkaistu Lopen Joulu 2015-2016 -lehdessä)