Alkukesästä kävin luovuttamassa verta Veripalvelussa 100. kerran. Ensimmäisen kerran käteni ojensin aikanaan armeijassa alokkaana ja säännöllisempi ”harrastus” tästä syntyi Hämeenlinnan OKL:ssä kun opettajaksi opiskellessamme kävimme kavereiden kanssa vertaluovuttamassa. Viime vuodet olen luovuttanut verta melkeinpä aina tuon kuusi kertaa vuodessa jos ulkomaanmatkojen ja flunssien karenssit eivät ole sitä estäneet.
Joku ehkä kymmenisen vuotta sitten liittyi myös kantasoluluovuttajaksi. Rekisterissä on nyt myös minunkin vereni tiedot ja yhden kerran soitto luovuttamaan on tullutkin. Aika ja kaikki oli valmista luovutusta varten, kunnes viime hetkellä luovutus peruuntui. En tiedä varmasti miksi. Ehkä siksi, että sairaalle löytyi vielä paremmin täsmäävä luovuttaja ja toivottavasti ei siksi, että hän olisi menehtynyt sairauteensa. Silloin olisimme olleet liian hitaita. En koskaan varmuutta saa tietää, mutta haluan uskoa ensimmäiseen ja olen valmis uuteen luovutukseen vaikka huomenna.
Vuosittain verta luovuttaa yksin Suomessa noin 130 000 eri henkilöä. Tällä pelastetaan vuosittain yli 10 000 ihmishenkeä. Sen sijaan kantasolurekisteriin eli ns. luuytimenluovuttajarekisteriin kuuluu Suomessa vain noin 24 000 vapaaehtoista luovuttajaa. Eli vain noin joka viides verenluovuttaja on kirjautunut rekisteriin. Voi hyvin kysyä, että miksi vain näin harva? Ehkä osaksi tietämättömyyttä tai ajattelemattomuutta ja ehkä jostain muustakin syystä.
Rekisteri on maailmanlaajuinen ja onneksi siinä on mukana maailmanlaajuisesti kuitenkin yli 24 miljoonaa luovuttajaa. Mutta tästä huolimatta edelleen on tilanteita, ettei sopivaa luovuttajaa sairaalle löydy ja tämän takia hän kuolee. Jos rekisteri olisi kattavampi niin yhä useammalle löytyisi auttaja ja apu.
Yleensä luovuttaja kuitenkin onneksi löytyy potilaan lähipiiristä ja ns. tuntemattoman osuminen luovuttajaksi on vain alle 5 prosentin luokkaa. Eli valtaosa meistä ei siis koskaan saa kutsua luovutukseen vaikka rekisterissä olisimmekin. Vuosittain 20-40 suomalaista luovuttaa kantasoluja niitä tarvitseville. Parinkymmenen vuoden aikana kantasoluja on luovuttanut vain noin 500 henkilöä Suomessa. He siis Hengenpelastajia.
Verestä tai luuytimestä kerätyt kantasolut voi siis siirron avulla pelastaa toisen esimerkiksi leukemiaa sairastavan ihmisen hengen. Miksi emme siis tekisi rekisteriä missä olisi vaikkapa ainakin kaikkien vertaluovuttavien tiedot. Suomen osuus kantasolurekisterissä kasvaisi näin moninkertaiseksi ja kasvaisi joka vuosi lisää. Minusta rekisterin voisi luoda automaattisesti ja esimerkiksi vain yhdellä ruksilla verenluovutuspapereissa.
Tiedän, että kaikki eivät halua välttämättä luovuttaa luuydintä. Mutta kuinka moni lopulta sanoisi, että en anna, kun tietäisi vastaanottajan olevan kuoleman sairas ja hänen ainoa joka voisi hänet pelastaa.
Ehdotankin, että säädöksiä muutetaan niin, että kaikki vertaluovuttavat saadaan mukaan rekisteriin ja sen jälkeen jokainen voi itse päättää antaako sitä mitä itsellä on paljon ja uusiutuva toiselle jonka henki on siitä kiinni.
Haastan sinut kuitenkin samantien mukaan! Liity Kantasolurekisteriin heti tänään: Liity!
Ja laita tämä blogini jakoon niin ystäväsikin saadaan mukaan!
….
Kello 20.02 ja hellepäivä illassa. Kaunista oli eilen Vanajanlinnassa ja kaunista on nyt Loppijärvenkin rannalla.
Tänään saimme vieraaksemme Petterin perheen kanssa. Kesäherkkuja, jätskiä ja mansikoita. Harvinaisia hetkiä saada istua hetki ilman pukuja ja kravatteja ja kokouksia.
Pekkalan puulajipuistoon istutimme Petterin kanssa samalla yhden uuden puun jälleen. Valtiovarainministerin Omenapuun 🙂 Siloposken aikainen eli Malus domestica Krasnoje Ranneje”. Ja samalla hieman valmistauduimme jo tulevaan jahtikauteen. Eräloppi palveli näin sunnuntainakin. Kiitos Tomppa! Uutta Berettaa nyt metsälle Petterille!
Nyt taidan lähteä saunaan. Vai onko ulkona nyt riittävän kuuma. Mukava kun tänä vuonna kesä sattui viikonlopulle.