Lopella jälleen lähes 300 juoksijaa Hippokisoissa. Hieno tapahtuma ja kiitos Osuuspankki ja muut tekijät!
Tänään järjestettiin Lopella jälleen perinteiset Hippokisat. Taitaa osa perheistä olla mukana jo kolmannessakin polvessa ja monet ainakin toisessa. Lopen Osuuspankin luoma perinne kantaa hienosti ja Hippokisapäivästä on tullut kuin toinen joulu eli päivä jolloin tullaan kauempaakin entiseen kotikuntaan lasten kanssa urheilukentälle ja mummulaan käymään. Niin teki tänäänkin kymmenet ja kymmenet tutut nyt omien lapsiensa kanssa jotka muistan heidän lapsuudestaan Hippokisoista kisaamasta. Itse en muista osallistuinko koskaan Hippokisoihin. Olen kertonut 
lapsuuden pulskauteni traumasta ja sen myötä urheiluinhosta, mutta tänään jälleen omat lapseni mukana liikunnan riemussa ja hauskanpidossa. Hippokisojen hienous onkin siinä, että tässä tapahtumassa kaikki ovat voittajia ja saavat mitalin ja voittajan kohtelun. Kisapäivää tänään juontanut ja selostanut Jarno Hatakka hoiti tämänkin huomioinnin esimerkillisellä tavalla ja Etelä-Hämeen Osuuspankin Lopen johtaja Eine Kuisma-Saario ja Maria Hatakka ojensivat mitalit kaikille osallistuneille ja totta kai myös kärkikolmikoille.
Lopen urheilukentällä oli tänään kisaamassa 270 lasta juuri kävelemään oppineista alakoululaisiin ja kun jokaisen mukana isät, äidit ja monella mummit, kummit ja vaaritkin niin kentällä oli helposti tuhatkunta ihmistä. Riitta Joutsi-Hännisen johdolla Lopen Laaka ja FC Loppi hoitivat hienosti jälleen järjestelyt ja kisojen organisoinnin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lopen osasto puffetin LFT:n aikuisten kanssa. Kentällä siis viihtyi helpolla pidempäänkin ja oli mukava tavata Pirreä, Jannea, Nippeä, Jarkkoa, Antteja ja monia muita. Useita muuten tapaan juurikin vain Hippokisoissa ja Timotein Jouluyön lauluissa. Perinteet siis kantavat ystävyyksiä ja kaveruuttakin.
Ensi vuonna on tarkoitus aloittaa sitten urheilukentän suurempi remontti. Olemme nyt päätyneet siihen ratkaisuun, että peruskorjaamme urheilukentän nykypaikalle. Itse toivon, että saisimme samalla pidennettyä ratakierroksen 400 metriin ja kentän keskelle myös täysikokoisen jalkapallokentän nurmella. Katsotaan nyt millainen remontti liikkeelle saadaan ja mihin enemmistö päättäjistä päätyy. Itse toivon kunnon remppaan ja panostusta tätäkin kautta lasten ja nuorten liikuntaan. Samalla alueelle tehdään jo tänä syksynä vielä ikäihmisten ja kaikkien kuntalaisten yhteinen ulkoilmakuntopuisto ja toivottavasti ensi kesänä saamme Ässä-ulkopelikentän vielä Kirkonkylän koulukeskukseenkin Launosten ja Läyliäisten tapaan. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Lavinnon Kartingradalla soisi useammin moottoreiden soida
Hippokisoista sitten suuntasin Hausjärven Lavinnon Kartingradalle. Siellä ajatettiin tänään syksyn kilpailut ja upeassa säässä päästiin sielläkin päristelemään. Itse en nyt jalkavamman takia Arkadia Racingin autoon hypännyt kun ensi viikolla vasta mangneettikuvan tulokset saadaan, mutta kollegani Leena Meri (ps) hienosti piti mäen lippua ylhäällä 1,5 tunnin kestävyyskisassa. Päivän aikana Lavinnossa ajettiin myös junnujen kisalähtöjä ja tunnelma mitä parhain ja hienosti pikkukuskejakin viivalla. Harmi, että jatkuvat ja ketjutetut valitukset ovat tämänkin perinteikkään moottoriradan ajanneet näin ahtaalle ja lapsiperheiden harrastamisen tehneet käytännössä lähes mahdottomaksi. Toivottavasti saamme nyt tähänkin hulluuteen jotain rotia normienpurkutalkoiden kautta ja myös hallinto-oikeuden nojaamaan päätöksensä jatkossa todennettuun meluun ja häiriöön eikä olettamiin ja virkamiespöydän takana tehtyihin päätöksiin. Valitettavan moni moottorirata, kartingrata ja myös ampumaradat nyt tällaisen ihmeellisen meluajojahdin kohteena. Lupaan jatkaa taistelua upeiden lajien puolesta edelleen.
Lavinnossa hellettä ja kartingia! Kesää on jäljellä!
Nyt kaunis ilta ja melkeimpä helteistä tai ainakin kesäistä. Pieni lapseni sai tänään elämänsä ensimmäisen hopeamitalin Hippokisoista ja onhan se kahvien paikka 🙂