Eilen illalla, suomalaisuuden päivänä, 12. toukokuuta saimme suru-uutisen. Presidentti Mauno Koivisto oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Pitkä jo vuonna 1923 alkanut elämä päättyi vuonna 2017 12.5. kello 21.15 Meilahden sairaaalassa.
Koiviston elämä piti sisällään paljon isoja asioita. Hänen nousunsa tavallisesta työläisperheestä maamme presidentiksi on yksi parhaimpia esimerkkejä maamme tasa-arvosta, mahdollisuuksien tasa-arvosta.
Itse kunnioitan suuresti myös Koiviston panosta sodissa. Vain 17-vuotiaana hän liittyi ilmasuojelukompaniaan ja asepalveluksen jälkeen syyskuussa 1942 Koivisto liittyi JR 35:een Poventsaan ja vuonna 1944 hän liittyi 1. Divisioonan jääkärikomppaniaan eli kuuluisiin Lauri Törnin jääkäreihin. Kiitos ja kunnia.
Poliittinen ura ja merkitys on myös suuri. Koivisto valittiin vapailla vaaleilla Tasavallan presidentiksi ja urallaan hän vahvisti kansanvaltaa ja parlamentarismiä. Myös Koivistolla oli hyvät suhteet idän lisäksi myös länteen. Presidentiyden lisäksi elämään mahtui tehtävät pääministerinä ja Suomen Pankin johtajana ja monessa muussa.
Lapsuudesta muistan presidentin. Manu. Historia varmasti tutkii ja arvioi uraa osaltaan, mutta itse katson Koivistoa suuresti arvostaen ja yhtenä maamme suurmiehistä.
Alzheimerin tauti uuvutti lopulta kunniakkaaseen ikään ehtineen Koiviston. Linnanjuhlista Koiviston viimeisen kerran muistan ja muisto elää ikuisesti.
Tänään liput laskettu koko maassa puolitankoon kunnioittamaan edesmennyttä entistä Tasavallan presidenttiä. Päällimmäisenä tunteena kunnioitus ja kiitollisuus.
Blogini tänään varaan kokonaan Koivistolle. Palataan huomenna muihin asioihin.