Mitä seuraavaksi?
Se on varmasti kysymys, mikä on ollut eniten mielessä seuratessani Lähi-idän tapahtumia. Enkä nyt puhu vain tämän viikonlopun iskuista Iranin hallintoa vastaan vaan alueen tapahtumista jopa vuosikymmenten aikana. Lähi-itä on muodostunut jonkinlaiseksi ruutitynnyriksi, mikä välillä vain savuaa, joskus kipinöi ja aika-ajoin roihuaa.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump viesti eilen, että Iranin hengellinen johtaja Ali Khamenei kuoli operaation ensimmäisessä iskussa. Iskussa kuoli myös Ali Khamenein lähipiiriä ja maan muutakin johtoa. Kuolemat on Iranissa otettu vastaan kaksijakoisin tunnelmin. Internetin ja yhteydet länsimaailmaan jonkin aika sitten suurmielenosoitusten takia sulkeneen maan sisäisistä tapahtumista on vaikea saada varmaa tietoa, mutta ainakin kansainvälinen media on nyt kertonut osa kansasta juhlineen lauluin ja huudoin pappishallinnon kaatumista. Samaan aikaan on toki uutisoitu myös siitä, että Ali Khamenein kuolemaa on ainakin osa kansastakin myös surrut. Molemmat lienee hyvinkin ymmärrettävästi totta.
Murtuuko Iranin vuonna 1979 vallankumouksesta alkanut hallinto tähän iskuun ja kansannousuunkin on varmasti vielä liian varhaista arvioitavaksi. Hengellisen johtajan ja myös hänen lähipiirinsä kuolemat jättävät varmasti jälkeensä jonkinlaisen valtatyhjiön. Pystyykö suurmielenosoituksiin viime kuukausi noussut ja vapauttaan janoava kansa nyt käyttämään hetken hyväksi on iso kysymysmerkki. Millaisen muutoksen tilanne tuo on avoin? On selvää, että viime vuosikymmeninä aina 1990-luvulta lähtien on maan hallinnossakin käyty jonkinlaista taistelua konservatiivien ja reformististen voimien välillä. Muutos ei siis välttämättä ole täydellinen nykyhallinnon romahdus, vaan se voi olla jotain muutakin. Iso kysymys on myös se, että onko väliaikaishallinnolla kuinka kova halu tukahduttaa kansanvastarinta ja nousu kuin nyt kuolleella Ali Khameneillä oli?
Ja onhan Iranin historia mielenkiintoinen monessakin mielessä. Kansalla on ollut omaa tahtoa aina Islamilaisen maailman ensimmäisestä perustuslaillisesta vallankumouksesta lähtien? Tuo silloisen Persian eli nykyisen Iranin alueen ns. perustuslaillinen vallankumous (1905–1911) oli merkittävä poliittinen murroskausi, jossa Qajar-dynastian itsevaltainen despoottinen hallinto pyrittiin korvaamaan perustuslaillisella monarkialla ja parlamentilla.
Ja toisaalta Iranin alueelta muistetaan lukuisat suuretkin mielenosoitukset. Kansa on välillä noussut ajamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa, ihmisoikeuksia ja demokratiaakin. Muistamme myös muutaman vuoden takaa Mahsa Aminin tapauksen, kun iraninkurdilainen nuori nainen kuoli väitetysti Iranin siveyspoliisin käsiin ja sai aikanaan protestiliikkeen. Tai maan vuoden 2009 Green Waven eli ”Vihreän liikkeen” rauhanomaisen protestiaallon, joka syntyi presidentinvaalien epäillyn vilpin jälkeen. Tai sitten viimeksi Iranissa 28.12.2025 puhjenneita poikkeuksellisen laajoiksi levinneitä
mielenosoituksia sekä niiden ennennäkemättömän väkivaltaista tukahduttamista 8.-9.1.2026. ”Mielenosoitukset levisivät spontaanisti Teheranin
basaarikauppiaiden keskuudesta yliopistoihin, köyhyydestä kärsiviin kaupunkeihin ja
ammattijärjestöihin”. Kansalla on ollut vahvaa tahtoa ja mielenkiintoista nähdä mitä tämä tilanne nyt sitten tuo.
Jatkuuko tapahtumat koston kierteenä? Onko Iranilla valtiollista halua jatkaa kostoiskuja alueella? Mikä on Yhdysvaltain vastaus näihin ja miten Iraninin väliaikaishallinto sen tiedostaa? Pysyykö väliaikaishallinto paremmin voimissaan ilman vastaiskuja vain päin vastoin? Tämä päivä antaa jotain vastauksia varmasti jo? Ja synnyttääkö tapahtumat uutta kasvualustaa Isisin, Isilin (DAESH) ja al-Qaidan kaltaisille ääriliikkeille ja niiden toteuttamalle terrorismiaallolle?
Ja iso kysymys maailmalle on tietenkin Hormuzinsalmi, mikä erottaa Persianlahden ja Omaninlahden toisistaan. Sulkeutuuko maailman energian solmukohta lyhytaikaisesti tai jopa pidempikestoisesti? Kapeimmillaan vain noin 33 kilometrin levyisen salmen sulku olisi raju shokki maailmantaloudelle, sillä sen kautta kulkee päivittäin noin 3000 alusta ja noin 20 prosenttia maailman öljystä. Hormuzinsalmen historia on hyvin tiedossa ja muistissa ja nyt kysymys kuuluukin, että kirjoittaako salmen aallot jälleen uutta historiaa?
Ja jälleen kerran itsevaltaiset Venäjääkin mielistelevät diktaattorit saavat herätä, jos vielä heräävät siihen totuuteen, että Venäjän mielistely ei heidän asemaansa pysty turvaamaan.
Saamme herätä jälleen epävarmaan tilanteeseen. Joka tapauksessa tilanne on vakava. Sen toivoa sopii, että tapahtumat toisivat Iranin kansalle vapauden. Ja ennen muuta Iranin naisille vapauden.
….
Eiken Sato Helsinki Grand Prix’n voittoon, Jone Illi paras suomalainen
Palaan vielä lyhyesti eilisen illan tunnelmiin. Minulla oli ilo ja myös kunnia avata Valtion Liikuntaneuvoston puheenjohtajana puheellani Helsinki International Horse Show´n Helsinki Grand Prix. Puheenvuorossani kiitin HIHS:n tekijöitä Valtteri Gundersbyn johdolla rohkeudesta uudistua ja tehdä isommin. 30 vuoden tauon jälkeen tapahtuma palasi Helsingin Messukeskukseen eli paikkaan mistä kaikki yli 40 vuotta sitten alkoikin. Ja täytyy sanoa, että paluu kyllä onnistui täydellisesti.
Eilisen illan huipennuksen Helsinki Grand Prix´n uusinnassa nähtiin lopulta kolmetoista ratsukkoa tavoittelemassa voittoa. Nopein oli tällä kertaa Japanin Eiken Sato Chadellano JRA:lla ja täytyy sanoa, että hänelle palkintoja ja kunnia ojentaessani ja onnitellessani ei voi kuin jälleen kerran todeta, että tuosta maasta tulee upeita persoonia. Iloinen ja onnellinen voittaja!
Kotiyleisön edessä Jone Illi ratsasti oman ensimmäisen viiden tähden Grand Prix -ratansa ja oli luokan paras suomalainen.
Mutta se luokan uusinta tarjosi meille todellakin jännitystä, sillä kärkisija vaihtui useasti. Eiken Sato piti lopulta kärkisijansa loppuun asti. Toiseksi sijoittui Ranskan Kevin Staut Kannonqulanilla ja kolmas oli Italian Giampiero Garofalo hevosella Querido van’t Ruytershof. Oli upea päästä onnittelemaan ja kättelemään myös yhtä suosikkiani Kevin Stautia. Hänen ratoja ja ratsastusta olen aina ihaillut.
Tällä kaudella Aachenin maailmanmestaruuskilpailuihin ja Japanissa ratsastettaviin Asian Games -kilpailuihin tähtäävä Sato oli kisan jälkeen erittäin tyytyväinen. Hän on ollut reilu puoli vuotta Yuri Mansurin tiimissä. Kehitys kilparadoilla on ollut nopeaa ja selvästi nähtävää. Saton kilpakumppani Chadellano JRA on Japanin Ratsastajainliiton omistuksessa. Sato on hyvin kiitollinen, että hän on saanut heidän luottamuksensa kilpaillakseen hevosen kanssa.
Suomalaisilla hyviä ratoja pudotuksista huolimatta
Illan pääluokan parhaasta suomalaistuloksesta vastasi siis jälleen Jone Illi. Hänen perusratansa Celtas Quillianin kanssa sujui erittäin hyvin, mutta harmillisesti yhden pudotuksen myötä ratsukko ei päässyt jatkamaan uusintaan.
Jone Illi ja Celtas Quillian vastaanottamassa Christoher Wegeliuksen muistopalkintoa, kuva Heidi Lammi
HIHS:n tiedotuksessa Illi totesi, että “Olen todella tyytyväinen, tämä oli iso harppaus ylöspäin. Minua harmitti radan jälkeen, sillä se oli aika epäonninen pudotus. Se oli hyvin pieni virhe siinä. Ei voi olla kuin tyytyväinen hevoseen. Minulla on itsevarma fiilis. Näkee, että hevonen on kykenevä tähän ja minä olin kykenevä tähän, eikä tuntunut hirveän vaikealta”.
“Olen aina uskonut hevoseen, mutta en ajatellut, että me olisimme nousseet tälle tasolle, ainakaan näin nopeasti. Saan siitä täysin kiittää tiimiäni, että tulokset ovat kehittyneet näinkin nopeasti sen jälkeen, kun muutin Saksaan.”
Illi palkittiin luokan parhaana suomalaisratsastajana Christopher Wegelius Memorial Trophy -kunniapalkinnolla. Palkinto kunnioittaa Wegeliuksen muistoa ja se on ikuisesti kiertävä kunniapalkinto, jonka Illi sai kunnian vastaanottaa ensimmäisenä.
Myös Petra Heikkinen ja Oechie-K tekivät loistavan suorituksen perusradalla yhdellä pudotuksella.
Lämmin kiitos vielä eilisestä illasta ja kunniasta saada jakaa pääluokan palkinnot. Ikimuistoinen ja hieno hetki täyden areenan katsomoiden edessä maailman parhaiden ratsastajien kanssa.
….
Kello 21.24.
Päivä paketissa.
Ja ehdittiin syömään vielä perheen ja Mummun kanssa ihana synttäriruoka. 16 vuotta sitten sain tai siis saimme elämämme tärkeimmän luottamustehtävän, kun esikoisemme syntyi. Onnellinen ihan jokaisesta päivästä ja hetkestä. 