Tänään aamusta aikaisin Helsinkiin ja puolustusvaliokunnan kokoukseen. Saimme valmiiksi lausuntomme viime vuoden toimintakertomukseen ja nostin tutut asiat esille tulevaa silmällä pitäen eli sen, että kertausharjoituksista ei saa leikata ensi vuonna eikä maasto- ja lentotunneistakaan ja toisaalta myös peräänkuulutin vielä hieman kesken olevan Kriha-veteraaniohjelman loppuunsaattamista. Kun päivällä valtiovarainvaliokunnalla ei ollut kokousta niin käytin sen ajan tänään vierailuun Kulttuurikeskus Sofiaan. Vuosaaressa saijainnut entinen Osuuspankin koulutuskeskus on ollut pian kymmenen vuotta uudessa käytössään.
Isä Ambrosiuksen kanssa kulttuurikeskus Sofiassa.
Paikka on nyt siis ihmisten kohtaamispaikka. Kallvikinniemessä meren rannalla sijaitsevassa Sofiassa (suomeksi ’viisaus’) järjestetään erilaisia kulttuuriin, henkiseen hyvinvointiin ja hengelliseen kasvuun liittyviä seminaareja. Keskeisellä sijalla ovat uskonnon, tieteen ja taiteen näkökulmat. Sofiassa on myös kokous-, majoitus- ja hiljentymispalveluja ja tänäänkin upeassa paikassa monta erilaista ryhmää viettämässä kurssi-, tyky- ja muita yritysten ja muiden tahojen päiviä.
Miksi sitten tänään Sofiassa kävin. Syy oli viime kevättalven Riihimäen Taidemuseon Ikoninäyttelyn avajaiset. Tapasin siellä ensimmäistä kertaa Isä Ambrosiuksen ja keskustelimme avajaisissa tovin. Kerroin lasteni suvun vanhasta ortodoksihistoriasta ja siitä oikeastaan tämä lähti. Pääsiäisenä sain kortin ja sen jälkeen sovimme lounaan Sofiaan. Mukava tuokio olikin elämää nähneen ja sitä laajasti ymmärtävän Ambrosiuksen kanssa.
Sofian omistaa siis Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiö ja paikka toimii avoimessa ekumeenisessa ja kansainvälisessä hengessä. Ja paikan keskellä hiljaisuuden Pyhän Viisauden kappeli, joka on avoinna kaikille rukousta ja hiljentymistä varten.
Kiitokset vielä Isä Ambrosiukselle keskustelutuokiosta ja paikan esittelystä. Kannattaa tutustua tarkemmin: Sofia.
…
Eduskunnan kyselytunnilla…
Ja hiljaisuudesta sitten paluun vilskeeseen. Eduskunnassa iltapäivällä eduskuntaryhmän kokous tulevien asioiden parissa ja sitten vielä kyselytunti. Keskusteluissa tänään mm. työelämäpaketti ja pakolaistilannekin. Isoja ja vaikeita kysymyksiä.
Edelleen itse uskon, että ratkaisu vaihtoehtoisesta työelämäpaketista on jo syntynyt. Sitä ei vain haluta julkistaa ennen huomista mielenilmausta. Näin uskon ja hieman tietojakin neuvotteluista on vuotanut. Työmarkkinajärjestöt siis hakevat nyt kuitenkin itse ratkaisua tuottavuuden parantamiseen tuolla sovitulla 5%. Näin voisimme välttyä mm. pyhälisien leikkaukselta ja jakaa kuormaa tästäkin isosta talouden tasapainottamistoimesta kaikkien työntekijöiden kesken tasaisemmin.
Pääministeri Juha Sipilä totesi eilen aivan oikein: ”Haluan korostaa, että paketin yksityiskohdat eivät ole arvovaltakysymys hallitukselle, mutta tavoitteesta emme voi tinkiä.”
Juuri näin. Nyt on ammattijärjestöjen käsissä täysin leikataanko pyhälisiä ja ylityökorvauksia sekä sairaslomakorvauksia vai etsitäänkö muut ratkaisut mitkä jakavat taakan tasaisesti ja oikeudenmukaisesti. Juuri näin pitää tehdä. Arvostan pääministeriämme yhä enemmän.
Ja alleviivaan nyt vielä täällä kertaalleen, että hallitus ja eduskunta voi muuttaa vain niitä asioita joista on päätetty lailla. Siksi siis nämä nyt esitellyt ratkaisut. Mutta jos työmarkkinajärjestöt oman paketin tekevät saman lopputuloksen saavuttamiseksi niin heillä käytettävissä lukuisia erilaisia keinoja. Esimerkkinä ottamatta sen enempää kantaa puoleen tai toiseen voi todeta, että lomista ja pyhä- ja ylityölisistä päätetään laissa ja niitä siis voi hallitus muuttaa. Mutta esimerkiksi lomarahoista ja pekkas-päivistä on päätetty työehtosopimuksissa (ei siis mainitakaan laissa) ja niitä voi muuttaa vain työmarkkinajärjestöt keskenään sopien. Ja näitä keinoja heillä siis paljon ja niitä kaikkia hieman liikutellen saadaan aikaan paketti missä vastuu jakaantuu meille työtä tekeville tasaisesti.
Julkisuuteen on tihkunut tietoja, että työntekijäjärjestöt olisivat nyt esittämässä mm. lomarahojen puolittamista ja pientä työajan pidentämistä. Myös muutamista muista keinoista ja muutoksista on keskusteluja kuultu.
Oma veikkaukseni on siis se, että ammattijärjestöt eivät halua huomista lakkoa ja mielenilmausta peruuttaa vaikka ratkaisu on jo tehty. Ensi viikolla sitten ratkaisu esitellään. Tämä nyt puhdas arvaus siitä mitä liikkuu. Katsotaan. Mutta uskon, että aika moni jättää huomisen lakon väliin. Ainakin esimerkiksi OAJ joutui jo kertomaan, että kouluja ei mene kiinni eikä päiväkotejakaan. Töissä siis halutaan olla ja hyvä niin. Ja muutenkin uskon, että tänään SDP:nkinPääministeri Juha Sipilä: ”Haluan korostaa, että paketin yksityiskohdat eivät ole arvovaltakysymys hallitukselle, mutta tavoitteesta emme voi tinkiä.”
Juuri näin. Nyt on ammattijärjestöjen käsissä täysin leikataanko pyhälisiä ja ylityökorvauksia sekä sairaslomakorvauksia vai etsitäänkö muut ratkaisut mitkä jakavat taakan tasaisesti ja oikeudenmukaisesti. Juuri näin pitää tehdä.
Arvostan pääministeriämme yhä enemmän. kymmenien tuhansien mielenosoittajien joukko Helsingissä jää siitä kymmenesosaan. Katsotaan.
Mutta nyt siis tärkeintä, että yhdessä sovitaan ja etsitään malli missä me kaikki kannamme vastuuta kantokykymme mukaan. Ja se syntyy vain neuvotellen ja yhdessä sopien.
Tässä vielä yksi linkki minkä takaa löytyy ETLA:n Vesa Vihriälän kirjoitus, jossa otetaan kantaa yksikkötyökustannuksia koskevassa keskustelussa usein esiintyviin argumentteihin. Erittäin hyvä kirjoitus missä faktat nostetaan esille. Kannattaa lukaista: Huonoja argumenttejä.
Kello 20.36 ja kotona Lopella taas. Aamusta varhainen lähtö. Vaikka monet bussifirmatkin huomenna ajavat vuoronsa niin varmasti myös ruuhkiakin mm. junien seisoessa. Niin ja tarvitseeko joku huomenna kyytiä Helsinkiin töihin tai opiskelemaan aamusta. Autooni mahtuu Riihimäen alueelta muutama. Laittakaa viestiä tai soittakaan vielä tänään illalla niin sovitaan haku. Ja illansuussa pääsee kotiinkin päin.