Tänään oli jälleen yhden jättimäisen kotimaisen elokuvan ensi-ilta, kun Tennispalatsissa ensi-iltansa sai Antti J. Jokisen kuudes pitkä elokuva: Kullervon tarina. Kullervon tarina perustuu löyhästi kansalliseepokseemme Kalevalaan ollen kuitenkin oma itsenäinen teos.
Ohjaaja Antti J. Jokisen ja Jorma Tommilan käsikirjoittaman elokuvan kokonaisbudjetti oli 5,1 miljoonaa euroa. Elokuva on kirjoitettu kalevalaisen kielen sijaan nykysuomelle ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että ratkaisu on oikea. Tarina toimii hyvin niin juonellisesti kuin kielellisestikin.
Kullervon tarina sijoittuu 1100-luvun Suomeen käsittelen kostoa ja armoa, isän ja pojan vaikeaa ja kipeää suhdetta, merkityksellisen elämän kaipuuta ja itsensä löytämistä ja sitä miten vihan kierre voi lopulta tuhota koko ihmisen. Ja lopulta ison tarinan keskeisin viesti on oman perheen tärkeys ja anteeksianto. Elokuvan nojaa suomalaiseen upeaan luontoon saaden hienot vivahteet vanhanajan heimosodasta, muinaisista myyteistä ja totta kai kalevalaisesta mytologiasta.
”Kalervon ja Untamon välinen veljesviha johtaakin kokonaisen kylän verilöylyyn. Ainoa eloonjäänyt on Kalervon poika Kullervo (Elias Salonen), jonka Untamo (Eero Aho) päättää kasvattaa omanaan. Varttuessaan Kullervon raaka voima ja kapinallinen luonne tekevät hänestä vaarallisen, ja kyläläiset haluavat päästä hänestä lopullisesti eroon. Kullervo etsii koko elämänsä olemassaololleen ja taidoilleen tarkoitusta. Kun menneisyyden tapahtumat paljastuvat hänelle, on hänen kohtalonsa selvä. Koston tie johdattaa Kullervon kohtaamaan Untamon ja pakottamaan hänet tilille syntiensä kanssa.”
Muissa rooleissa nähdään mm. Ilkka Koivula (Wäinö), Olli Rahkonen (Ilmarinen), Krista Kosonen (Kerttu), Johannes Holopainen (Kalervo), Oona Airola (Marjatta) ja Ronja Orasta (Aino).
Erittäin upeasti toteutettu elokuva järkälemäisestä teoksesta. Ehkä hieman pitkä, mutta se sallittakoon, kun kyse kuitenkin kansalliseepoksestamme. Täytyy hattua nostaa ohjaaja Jokiselle ja hänen kanssaan eheän ja mukaansa tempaavan käsikirjoituksen tehneelle Jorma Tommilalle. Ja ehdottomasti pääosan Kullervona näyttelevälle Elias Saloselle. Todella huikea roolisuoritus ja täytyy sanoa, että oikeastaan koko reilun kymmenen pää- tai ison roolin näyttelijät suoriutuivat urakastaan kiitettävällä tavalla. Kiitoksen tällaisesta leffasta ansaitsee luonnollisesti sen tuottaneet Jokisen Finland Storm Oy sekä mukana yhteistuotannossa olleet Reel Media Oy Marko Röhrin ja Johanna Enäsuon johdolla.
Mitä antaisin tähtiä? Kyllä vuosi alkaa neljällä tähdellä ja plussalla.
****+
Kotimainen elokuva siis elää ja voi hyvin! Huikea avaus tähän elokuvavuoteen ja lisää on tulossa aina loppuvuoden Aku Louhimiehen Lapin Sotaan asti.
Eikä se huono ollut mennytkään vuosi. Elokuvasäätiö kertoi maanantaina, että viime vuoden kymmenen katsotuimman elokuvan joukossa oli peräti seitsemän kotimaista elokuvaa. Menneen vuoden kokonaiskatsojamäärä elokuvateattereissa oli vajaa 6,3 miljoonaa käyntiä. Kotimaiset elokuvat saivat runsaat kaksi miljoonaa katsojaa ja niiden osuus kaikkien elokuvien kokonaiskatsojamäärästä oli noin 32 prosenttia. Kahden miljoonan katsojan raja meni rikki toista vuotta peräkkäin. Kotimaiset elokuvat kannattelevatkin maamme elokuvateattereita ja siksi olikin enemmän kuin tärkeää, että kotimaisten leffojen tuotantotukiin panostetaan jatkossakin.
Vuoden katsotuin elokuva oli Minecraft-elokuva, joka keräsi yli 350 000 katsojaa. Toiseksi katsotuimmaksi nousi vuoden yllättäjä 100 litraa sahtia, joka sai yli 230 000 katsojaa. Kotimaisen elokuvan vahva asema näkyi laajemminkin: kymmenen katsotuimman elokuvan joukossa oli ennätykselliset seitsemän kotimaista elokuvaa.
Kalevala: Kullervon tarina
Kesto: 143 min
Luokittelu: Draama, toiminta
Alkuperäinen nimi: Kalevala: Kullervon tarina
Ohjaaja: Antti J. Jokinen
Näyttelijät: Elias Salonen Eero Aho Ilkka Koivula Olli Rahkonen Krista Kosonen Johannes Holopainen Janne Hyytiäinen Ronja Orasta Oona Airola
Käsikirjoitus: Antti J. Jokinen, Jorma Tommila
Ulkomainen elokuva, erityisesti Hollywood-tuotannot, ei sen sijaan viime vuonna yltäneet odotettuihin tuloksiin – ei Suomessa eikä kansainvälisesti. Hollywood-elokuvien tarjontaa varjostivat edelleen koronavuosien jälkivaikutukset, elokuva-alan lakot sekä studiokauppojen seurauksena tapahtunut elokuvanimikkeiden väheneminen. Tämä näkyi erityisesti suurten ensi-iltojen määrän supistumisena.
Mutta kotimainen elokuva ylitti 1970-luvulla alkaneen katsojatilastoinnin aikana kahden miljoonan katsojan haamurajan ensimmäisen kerran 2010. Vuonna 2025 tämä rajapyykki saavutettiin jo kahdeksannen kerran.
Kulttuurin rintamalla menee muutenkin hyvin. Eilen MTV:n Uutiset kertoivat, että…
”Turun Kaupunginteatterissa ei ole neljäänkymmeneen vuoteen ollut vastaavaa katsojaryntäystä, Helsingin Kaupunginteatterissa ylitettiin 300 000 katsojan raja ja Oulussakin pistettiin edellisvuotta paremmaksi.”
Jos kotimaisilla elokuvilla meni hyvin, niin hyvin meni siis myös teattereilla. Helsingin Kaupunginteatteri siis rikkoi 300 000 katsojan rajan, Turun Kaupunginteatterissa kävi lähes 160 000 katsojaa ja ”myös Tampereen Työväen Teatterista kerrotaan vuoden 2025 olleen hyvä”.
Maikkarin uutiset kertoi, että ”yleisömagneetteja niin Turussa kuin Helsingissä olivat musikaalit. Helsingissä eniten yleisöä keräsi toista vuotta peräkkäin Moulin Rouge! ja Turussa The Addams Family.”
Jo loppuvuodesta myös Seinäjoen kaupunginteatteri kertoi katsojalukujensa nousseen menneenä vuonna. Samalla julkaistun tutkimuksen mukaan teatterikävijät käyttivät Seinäjoella liki 6,5 miljoonaa euroa vuoden sisällä. Teattereiden merkitys on siis todella mittava ja ne ovat monelle kaupungille ja kesäteattereiden kautta laajemminkin monille alueille merkittäviä vetovoimatekijöitä. Yleisesti teatterivuotta 2025 on kuvattu menestyksekkääksi.
Myös me eduskunnasta osoitimme alkaneelle vuodelle erillisiä kohdennettuja tukia. Esimerkiksi Suomen Harrastajateatteriliiton ERITYINEN -teatteriverkostohankkeen kehittämiseen, toiminnan vakiinnuttamiseen ja laajentamiseen osoitimme 50 000 euron tuen. Harrastajateatteriliitto panostaakin alkaneena vuonna Erityinen-konseptin kehittämiseen mihin kuuluvat mm. Erityinen-tapahtumat Helsingissä, Lappeenrannassa ja Mikkelissä. Erityinen-tapahtumat tuovat esiin eri tavoin vammaisten ja erityisestä tuesta hyötyvien teatteriryhmien osaamista sekä lisäävät heidän mahdollisuuksiaan toimia esittävien taiteiden kentällä täysivaltaisina tekijöinä ja kokijoina.
Ja moneen muuhunkin eduskunnan kohdennettua erillisrahoitusta tälle vuodelle osoitimme. Kohteina mm. Sodankylän elokuvajuhlien infrastruktuurin kehittämiseen(80 000e), Uuden näytelmän toimisto UNTO:lle (50 000e), Suomen Elokuvasäätiölle pienten ja keskisuurten kaupunkien elokuvateattereiden kehittämiseen (250 000e), AVEK:lle KEHITTÄMÖ audiovisuaalisen alan kehittämisohjelmaan uran alkuvaiheessa oleville elokuvantekijöille (150 000e), Lapin lastenkulttuuriverkoston toiminnan kehittämiseen (60 000e), Espoo Cinelle vammaisjärjestöjen lasten ja nuorten Crip Cine kylässä -näytöksiin (30 000e), Närpes Teaterille katsomon ja äänentoiston parantamiseen (180 000e) ja moneen muuhun kulttuurikohteeseen ja tekemiseen eri puolille Suomea.
Mutta kulttuuri näkyy monessa ja vaikuttaa moneen. Tämäkin ilta kotimaisen elokuvan parissa oli hieno ja kokemisen arvoinen.
Käydään siis leffoissa, teattereissa ja konserteissa!
Nyt kello 22.42 ja kotona Lopella jälleen. Huomenna jatketaan juhlilla ja sitten onkin vuorossa sporttia eli Urheilugaala.