J. Karjalainen lauloi aikoinaan Ankkurinapista. Mihin ankkurinappi muistoista joutui. Sitä ei laulu kerro, mutta tänään me sellisen löysimme. Kävimme piipparin kanssa siivoamassa erästä uimapaikka. Iso kasa nauloja, pullonkorkkeja ja muuta roskaa kullankeltaisen hiekan seasta löytyi ja sitten se ankkurinappi. Mikä lienee vanhan napin tarina?
Tai millainen tarina vanhan pienen sormuksen elämä sisälleen kätkee? Putosiko se uimareissulla järveen? Vai lensikö kiukusta järven aaltoihin? Pieni kivi, timantti tai joku vastaava sormuksessa ollut, mutta sen aallot ja vuodet vieneet. Tarina voi olla melkein millainen vain. Harmi, että sormuksessa ei kaiverrusta niin tarinaa vaikea selvittää, mutta mielikuvituksella ei ole rajoja.
Pääasia, että saimme monta pahaa ja terävää roskaa pois uimapaikalta. Ja myös pienen kasan kolikkoja. Sieltä minun ripariajoilta. Tälläkin rannalla tuli käytyä. Ja näytti joku Virostakin rannalla käyneen myös Lyydia Koidulan jälkeenkin. Kruunu oli veteen pudonnut.
