Seksuaalirikokset ja erityisesti lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat puhuttaneet pitkään. Viime viikolla nostin asian esille eduskunnassa, kun käsittelimme ensi vuoden talousarviota. Tämän jälkeen sähköpostini ja Facebookini täyttyi tukevista viesteistä. Ne tukivat omaa käsitystäni siitä, että seksuaalirikollisten rangaistukset ovat maassamme liian löysiä ja toisaalta rikoksen uhriin ja hänen perheeseensä ei kiinnitetä riittävästi huomiota.
Nykyinen lainsäädäntö tuli voimaan reilu kymmenen vuotta sitten. Samalla otettiin käyttöön rikosnimike lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja törkeä vastaava rikos. Niille määriteltiin rangaistusasteikoksi vuonna 1998 minimissään 14 vuorokautta vankeutta ja törkeässä hyväksikäytössä yhdestä kymmeneen vuotta vankeutta. Nykyisin minimirangaistus on neljä kuukautta vankeutta. Tämän tiukennuksen teimme tänä kesänä.
Mutta mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että näissä rikoksissa neljässä viidestä vankeustuomio langetettiin ehdollisena. Vähimmäisrangaistusmuutos ei siis käytännössä ole lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla tuomioita ”koventanut”, kun ne kuitenkin on langetettu lähes yksinomaan ehdollisina. Myöskään törkeiden seksuaalirikosten kohdalla eivät rangaistukset ole koventuneet. Kahdessa kolmesta on sukupuoliyhteys ollut näissä osa rikosta ja kuitenkin edelleen joka neljäs tuomio on ollut vain ehdollinen.
Yksi parannus sentään kesällä saatiin. Nyt laki tuntee myös lapsen houkuttelemisen seksuaalisiin tarkoituksiin ja tätä kautta on tullut viranomaisille aidot mahdollisuudet puuttua tilanteisiin jo ennen kuin pahempaa on päässyt tapahtumaan. Ensi vuoden alussa voimaan tulevan lastensuojelulain uudistamisen myötä lasten kanssa työtä tekevien tulee tehdä ilmoitukset epäilyistä suoraan poliisille. Tämä koskee siis päiväkodeissa ja kouluissa työtä tekeviä, mutta myös terveydenhuollon ja nuorisotyön ammattilaisia. Toivotaan, että kiinnijäämisriski siis kasvaa entisestään. Kymmenessä vuodessa poliisin tietoon tulleet tapaukset kasvoivat 500:sta 1500:teen ja varmasti edelleen moni tapaus jää pimentoon.
Samalla toivon, että oikeusministeriö lisää voimavaroja merkittävästi rikoksen uhrien ja uhrien perheiden tukemiseen ja auttamiseen. Hoito- ja apuketju on olemattoman heikko. Keskiöön tulisi nostaa näissäkin tapauksissa rikoksen uhri. Uudessa hallitusohjelmassa luvataankin parannuksia raiskausten uhrien asemaan. On täysin kohtuutonta, että tällaisten rikosten käsittelyjono oikeuteen on jopa kahdesta kolmeen vuotta.
Tosiasia on kuitenkin se, että vaikka kohta tässä kirjoituksessani esitänkin kovempia rangaistuksia seksirikollisille, niin ne eivät todellakaan lapsen ja muun seksuaalirikoksen uhrin traumaa helpota. Yleensäkin rikoksen uhrin asema tulee nostaa kaikissa rikoksissa vähintään samaa asemaan kuin tekijän.
Mutta sitten esitykseni:
Uhrin aseman korostamisen rinnalla tarvitsemme mielestäni kovempia rangaistuksiakin. Aiheellisesti varsinkin tällaisten rikosten kohdalla moni meistä kokee, että ehdollinen vankeusrangaistus ei ole ”kunnollinen” rangaistus. Itse olen valmis siihen, että kaikista lapseen kohdistuvista seksuaalirikoksista, mutta myös kaikista raiskausrikoksista, on uhri sitten lapsi tai aikuinen, tuomitaan tulevaisuudessa aina ehdoton vankeusrangaistus. Tiedän, että ei vankila ketään paranna, mutta siksi myös rikoksen tekijän hoitoon on syytä panostaa.
Vielä tämän vuoden aikana valmistuu Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvitys maamme raiskausrikosten rangaistuskäytännöistä. Voimme tämän odottaa vaikka jo nyt tiedämme, että rangaistuksia tulee koventaa. Rangaistuksien tulee nimittäin kaikissa rikoksissa olla sellaisia, että me suomalaiset koemme ne oikeustajumme mukaisiksi. Ainakaan seksuaalirikosten kohdalla ei nyt näin ole.