”Jos miestä missä tarvitaan
maan eestä vaikka kaatumaan,
niin uljaita on urhoja,
on järkeä, on kuntoa,
jos toimeen tartutaan.”
Hämäläisten laulun sanat soivat tänään mielessäni. Lopen partiolaisten johdolla laskimme jokaiselle Sankarihautausmaan valkealle ristille havuseppeleen. Seppeleet oli tehty loppilaisten toimesta talkoilla ja tänään sotien tapahtumat ja julmuus ja kovuus oli läsnä lähes käsinkosketeltavasti. Moni koti jäi ilman poikaa ja moni perhe isää.
Rintamalla Loppi kokikin todella kovia. Kaikkiaan Talvi- ja jatkosodassa kaatui 250 loppilaista miestä ja lisäksi kaksinkertainen määrä haavoittui. Kaatuneiden osuus vuoden 1941 henkikirjoitetusta väestöstä oli 2,7% eli huomattavasti koko sotilaspiirin keskiarvoa korkeampi. Uhrimme oli siis suuri. Vuoden 1947 tienoilla Lopella arvioitiin Lopen Historian mukaan olleen noin kolme sataa sotainvalidiä. Yksin talvisodan aikana sotaorvoiksi jäi 59 loppilaista lasta. Vuoden 1943 päättyessä sotaorpoja oli jo 81.
Myös oma isoisäni haavoittui sodassa ja kantoi venäläisten kranaatin sirpaleita päässään aina lähes satavuotiaaksi asti kunnes hänet kutsuttiin viimeiseen iltahuutoon. Tänään laskimme myös oman havuseppeleen vaarillemme – sotainvalidi, sotaveteraani, kapteeni Paavo Heikkilän haudalle. Kiitollisena ja ylpeänä. Ja toinen isoisä Poliisi-Pappa Juho Heinonen teki poliisin tehtävää ja myös hänen haudalle laskin seppeleen – poliisin seppeleen.
Upea ja tunnelmarikas hetki Sankarihautausmaalla ja suuri kiitos partiolaisille Outi Siirolan johdolla ja Reserviläisille Riitta Joutsi-Hännisen johdolla ja kaikille seppelten tekijöille ja mukana olleille. Kiitos.
Päivä jatkui sitten adventin tunnelmissa Lopen kunnantalolla ja illalla vielä upea Timotein, Lopen Lapsi- ja Nuorisokuoron ja Lopen Mieslaulajien joulukonsertti Lopen kirkossa. Näin sydämeeni joulun teitte.