Kiitos Valtion Liikuntaneuvostolle, mutta myös Laakalle, pesispojille, salibandyporukoille, ratsastajaystäville, motorsport-kavereille – Urheiluministeri Sampo Terho myönsi minulle Urheilun Ansioristin

Blogi, keskiviikkona 27.02.2019

” Tunnustukseksi Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun hyväksi tekemästänne työstä opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää Teille SUOMEN LIIKUNTAKULTTUURIN JA URHEILUN ANSIORISTIN. Helsingissä , Eurooppa – , kulttuuri – ja urheiluministeri Sampo Terho ”

Eilen sain kuulla, että perinteikkäänä päivänä urheiluministeri myönsi minulle arvokkaan urheilun ansioristin. Käytäntönä on, että ansiomerkit myönnetään Ivar Wilskmanin syntymäpäivänä, 26. päivänä helmikuuta.

Urheiluministeri Sampo Terho totesi eilen, että ”Myöntäessään ansiomerkkejä ministeriö haluaa tällä tavoin osoittaa arvostusta sille työlle, jota ansiomerkkien saajat ovat suomalaisen liikunnan ja urheilun eteen tehneet seurojen ja liittojen hallituksissa, valmentajina, huoltajina ja urheilijoina.”

Itse en lapsena pärjännyt urheilussa ja liikunnassa. Olin usein se poika joka valittiin viimeisenä joukkueeseen tai laitettiin maaliin. Tärkeä paikka sekin, mutta syy ei ollut paikan tärkeys.

Vasta aikuisiän kynnyksellä löysin oman liikunnallisuuteni. Ratsastuksesta tuli minun lajini. Se laji missä siis itsekin liikuin, sain hienpintaan, sai myös kisata ja ennen muuta nauttia liikunnan riemusta ja ilosta. Ratsastus vei mukanaan ja siitä iso kiitos Heinille, joka vei minut tallille ja Nylundin Jallulle joka otti minut vastaan ja avasi tien ratsastajaksi. Sitten Minna, Tiina ja valtava määrä ystäviä. Myötälaukkoja ja elämäniloa.

Toki aiemmin olin urheilun parissa saanut olla mukana, mutta en urheilijana vaan muissa sinänsä tärkeissä tehtävissä. Pesäpallossa tuomari ja pelinjohtajana ja puuhapoikana. Salibandyssä kuuluttajana ja taustavaikuttajana. Ja myös moottoriurheilussa – siellä selostajana ja TV-toimittajana. Toki myöhemmin muutamissa ralleissa myös kilpailijana kakkoskuskin paikalla.

Koen, että täällä se tämänkin Ansioristin siemen jo kylvettiin. Kiitos isälleni pesisajoista ja pesisjoukkueen miehille Vellulle, Jussille, Killille ja kaikille muillekin, että otitte minut pienenä poikana mukaan. Eilen jopa hieman herkistyin teitä ajatellessani kun kuulin eduskunnan kahvilassa ministeriltä saamastani tunnustuksesta. Siitä iso kiitos kuuluu teille – iso pala kimaltavasta rinnastani.

Jari Porttila nappasi tällaisen kuvan ja jakoi tänään Twitteriin kun Valtion Liikuntaneuvostossa tänään kerrottiin ansiorististäni. Kiitos Jari ja kumppanit!

Kiitos kuuluu myös Vileniuksen Jounille Laakassa saamastani järjestö- ja yhdistystyön opista. Kiitos myös kuuluu Lehtolan Antille, joka otti minut mukaan vielä pienempänä poikana Lopen Lätkän puuhiin. En pelannut, mutta kukas muistaa mitä tein kaukalon äärellä? Muistan kiitollisena Anttia ja Jounia! Kiitos sinne vihreämmille areenoille.

Muutama vanha muisto sporttijuttujeni matkan varrelta. Kiitollinen näistä kaikista! Tässä Lopen Laakan pesispojat isäni Hannu heinosen johdolla. Itse siis joukkueen matkassa olin pikkupojasta lähtien. Edessä kyykyssä Heikki Anttila, Tero Heikkilä ja Ari Lehtola. Takana oikealta Vellu Halonen, Vesse Smolander, Juha Lehtola, Raimo Kilpinen, Jouko Järvi ja Vesa Halonen. Isäni siis tuolla takana Joken ja Veskun välissä.

Säästöpankki Cup oli yksi järjestämäni tapahtuma ja yksi ensimmäisiä. Tässä Vellun poika Jesse pesisturnauksen pokaalin kanssa Lopen kentällä.

Salibandy oli pesiksen jälkeen sitten isossa osassa elämääni. Lopen Laakan ja myöhemmin RSS Laakan kanssa sain kokea monenlaista ja toimin mm. vuosien ajan joukkueen taustavaikuttajana ja pelien kuuluttajana. Myös joitain matseja selostimme poikien kanssa paikallis-tv:hen. Kuvassa edessä Sebastian Kurtz ja sitten Matti Vilenius, Esa Kortessalmi ja Juho Pispa ja takana Timo Kapulainen ja Olli Aalto. Jotain voittoa tässä taas juhlitaan.

Ralleja olen päässyt kisaamaan mm. Ari Laivolan kanssa. Lisäksi hienoja kisoja myös Juha Salon ja Jarno Hatakan kanssa.

Varsinaisesti ansioristin saan vastaanottaa myöhemmin vaikka se siis eilen virallisesti minulle myönnettiinkin. Liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristejä ja -mitaleja on jaettu vuodesta 1947 ja eilen kanssani samaan aikaan kiitosta saivat myös sellaiset legendat kuin olympiavoittaja Pertti Ukkola, painivalmentaja Toivo Sillanpää, olympiamitalisti Juha Hirvi, jääkiekkovalmentajat Hannu Aravirta, Hannu Jortikka ja Alpo Suhonen, entinen jääkiekkopuolustaja maailmanmestari Timo Jutila, muodostelmaluisteluvalmentaja Anu Oksanen, selostajalegenda Anssi Kukkonen sekä emeritusprofessori Kimmo Suomi.

Vuosittaiset ansiomerkit myönnetään suomalaisen liikunnan ja kulttuurin parissa ansioituneille. Ansiomerkkejä on neljä: ansioristi kultaisena, ansioristi, ansiomitali kullatuin ristein sekä ansiomitali.

Kello 22.39 ja kämpillä. Tänään illalla istunnon jälkeen sain vieraakseni vielä Läyliäisten, Pilpalan ja Launosten koulujen opettajia ja muuta henkilökuntaa. Myös koulutoimiston väki mukana. Mukava päätös pitkään päivään. Ryhmää missä myös monta entistä kolleegaani kävi tervehtimässä myös puhemies Mauri Pekkarinen ja Ben Zyskowicz. Kiitos vierailusta.

Päivään mahtui myös hyviä uutisia. Perustuslakivaliokunta vahvisti sen, että meidän tekemä tiedustelulakikokonaisuus on perustuslain mukainen. Se olisi siis voitu hyväksyä sinällään ilman tätä lisäkierrostakin. Sellainen näytelmä, mutta eipähän tarvitse enää kenenkään epäillä.

Hullut uutiset jälleen sosiaali- ja terveysvaliokunnasta. En enää millään ymmärrä mitä siellä oikein tehdään ja tapahtuu.

Valiokuntien jälkeen istunnossa vielä tänään keskusteluissa mm. vammaisten elämänmittaisten palveluiden kilpailuttamisesta luopuminen mikä nyt siis etenee aivan oikein ja myös kaksoiskansalaisten pääsyn rajaaminen Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitosten virkoihin. Isoja ja tärkeitä asioita. Huomenna jatketaan.

Kommentit