Eilen Radio Hämeen Politiikan Puhemyllyssä keskustelimme varsin laajasti työurien pidentämisestä. Itse totesin, että Vanhasen tapa tuoda asia esille ja julki ei ollut paras mahdollinen ja ehkä itse olisin lähestynyt vaikeaksi tiedettävää eläkeiän nostoa toista tietä. Laajemmalla valmistelulla yhdessä työtekijä ja työnantajapuolen ja myös opposition kanssa asiasta keskustellen. Tämä on kuitenkin varsin suuri – yksi suurimmista – uudistuksista ja tarpeista joita meillä on. Mutta Vanhasen tapa tuoda asia esille ei kuitenkaan muuta sitä ettenkö itse olisi kannattamassa asian jatkoneuvottelua ja valmistelua. Nyt on tärkeää yhdessä rakentaa luottamusta ja yhteistä tulevaisuutta jos haluamme säilyttää hyvinvointiyhteiskuntamme perusrakenteet. Se tarkoittaa vastuunkantoa niin meidän ikäpolvelta kuin vanhemmilta kuin myös nuoremmiltakin. Nyt ollaankin myös kiirehtimässä nuoria yhä nopeammin työmarkkinoille ja tässä työssä on myös omat haasteensa.
On kuitenkin kiistatonta, että meidän on pystyttävä pidentämään työuriamme nykyistä pidemmiksi. Nythän työelämään tullaan korkeakouluista vasta noin 28 vuotiaina ja jäädään eläkkeelle keskiarvona jo alle 60 vuotiaina. Tämä yhtälö ei valitettavasti toimi. Siksi itse kannatankin ennen muuta sitä, että saisimme nuoret vuotta aiemmin töihin ja tuon keskiarvo eläkeiän nousemana vuodella kahdella. Se tarkoittaa minusta ehdottomasti työoloihin yhä suuremman huomion kiinnittämistä. En usko, että saamme kepillä väkeä töihin aiemmin ja jaksamaan siellä pidempään vaan tarvitsemme porkkanaa ja tällaisia olisin nyt itse valmis yhä laajemmin pohtimaan. Kannustavuus on yksi meidän perusarvomme ja se kannattaa tässäkin työssä nyt pitää päällimmäisenä esillä. Esimerkiksi superkarttuma eläkeiän lähestyessä on yksi tällainen, kehitettävä osa-aikaeläke ja kevennetyn työn mahdollisuudet niin ikääntyessä kuin esimerkiksi perheen lapsivaiheessa jne. Myös opiskelijoille tarjoisin itse porkkanaa. Opiskelun mahdollistavaa opintotukea ja ennen muuta valmistumaan kannustavaa. Eli on aivan väärin väittää, että kaikki on jo päätetty ja tehty. Ei suinkaan. Nyt tarvitaan tässä kannustavuuden työolosuhteiden ja porkkanoiden parantamisessa laajaan yhteisymmärrystä ja itse olen tällaiseen työhön valmis.
Tänään eduskunnassa hieman rennompi päivä. Valiokunnilla ei kokouksia ja näin olenkin sopinut tapaamisen liittyen tv-puolen ajankohtaisiin asioihin ja myös siihen miten voisimme kehittää tätä blogiakin liikkuvankuvan suuntaan tai jotain uutta ainakin siltä saralta. Katsotaan mitä keksitään. Sellaisia toiveita tullut.
….
Juuri täysistunnossa äänestimme sähköisen viestinnän tietosuojalaista. Laki meni selvin luvuin läpi ja vain kaksi vihreiden edustajaa äänesti lakia vastaan. Viime viikon ”kiukuttelusta” ei enää siis ollut kuin muisto jäljellä. Aiemmassa vaiheessa tämän lain käsittelyä vastaan äänesti vielä viisi vihreiden edustajaa. En tiedä mitä sillä sitten voitettiin. Mutta nyt tuo laki siis hyväksytty, mutta olen varma ja vakuuttunut, että työtä tämän ja yleensäkin sähköisen puolen kovan kehityksen parissa joudumme ja saamme tehdä. Itse en kannata netin suitsemista tai vastaavaa enkä edes usko siihen, että se olisi mahdollistakaan, mutta tärkeää on että voimme tulevaisuudessakin mahdollisimman hyvin voidaa estää se, että nettiä ei käytetä rikolliseen toimintaan mm. lapsipornon ja vastaavan levittämiseen tai esimerkiksi rikoksen välineenä lasten houkuttelun tai vastaavan muodossa.
Istunnosa tänään esillä lähetekeskustelu tv-ohjelmien ikärajoista. Siinä jälleen yksi hyvä esimerkki siitä miten kovaa vauhtia tämä maailma kehittyy. Nyt olemmekin siirtämässä paljon vastuuta ennakkovalvonnasta jakelijan vastuulle ja lisäämässä ns. jälkivalvontaa. Tämä on iso case ja kokonaisuudistus on tässäkin tulollaan.
….
Tänään illalla ajelin täysistunnosta Riihimäelle Sukkula -lanka ja lahjakaupan 80-vuotisjuhliin. Neuleiltamiin oli kutsuttu meitä muutamia miehiäkin ja upea juhlan olivatkin aikaansaaneet. Neulemuotia kevääksi ja kesäksi esittelivät RiVoLi:n tytöt ja näytillä oli paljon toinen toistaan upeampia käsitöitä. Itse olen Sukkulaan tutustunut lähinnä Pentikin lahjatavaroiden kautta, mutta myös isoäitini – mummini – oli kova käsitöiden tekijä ja usein Riihimäellä nappikaupassa kävimme. Mutta tuota lahjaa en mummilta ole perinyt ja tänään pieni leikkimielinen neulontaurakka ei aivan nappiin mennyt. Jätetään se siis muille. Mutta viihdyttävä ja mukava ilta takana ja huomenna pitkä päivä jälleen eduskunnassa.