Yhdessä onnistuttu. Toisessa vielä työtä. Näin voisi hyvin todeta lukiessa OPM:n ja Opetushallituksen tuoretta julkaisia Opettajat Suomessa 2008. Olemme onnistuneet erittäin hyvin nyt siinä, että yhä useampi opettajamme on tehtävässään koulutuksen saanut. Eli opettajista peruskouluissa on jo lähes 90 prosenttia päteviä. Tilanne oli vielä muutama vuosi sitten aivan toisenalainen koulujen arjessa. Myös tuntiopettajista yhä useampi on ns. kelpoinen tehtäväänsä ja tästä täytyy olla kyllä todella tyytyväinen.
Mutta se missä vielä työtä riittää on toinen ”mittari”. Eli valitettavan vähän alalle on saanut miehiä. Naisia on peruskoulunopettajista lähes kolme neljästä ja tässä onkin meillä suuri haaste. Haaste joka on tiedetty kyllä pitkään mutta mihin ei ole löytynyt kunnon lääkkeitä. Meidän on syytä kyllä pohtia tilannetta todella vakavasti sillä nyt on paljon kouluja joissa ei ole yhtään miesopettajaa ja tuota edes yhtä voisi pitää jonkinlaisena miniminä. En itse kannata pääsykokeisiin mitään mieskiintiöitä, mutta ehkä koko valintaprosessia pitäisi yhä uudistaa ja muuttaa niin, että saisimme kouluihimme yhä erilaisempia opettajia. Erittäin tärkeää on jatkaa edelleen myös työtä sen eteen, että saamme kouluihin ja yleensäkin kuntapuolen naisvaltaisille aloille parempia palkkoja. Se on yksi tärkeä juttu jos haluamme saada pysymään väen tässä tärkeässä työssä. Pyrin tämän aiheen nostamaan tänään jälleen eduskunnan kyselytunnillakin esille.
Tuo OPM:n ja OPH:n tuore julkaisu pitää sisällään myös lisäksi opettajien pätevyys ja kelpoisuus tiedot lukioista ja ammatilliseltakin puolelta.
Lukioissa kelpoisten osuus on jo 94 ja ammattikouluissa 72 prosenttia. Täällä siis vielä työtä riittää tämän suhteen. Sen sijaan nais/mies -suhde on parempi kuin peruskouluissa. Lukioissa naisopettajia on ”vain” 67 prosenttia ja ammattikouluissa lähestymme jo tuota ihannetta fifty-fifty -jakoa. Amistojen opettajista 54 prosenttia on naisia. Siis enemmistö siis vielä kuitenkin sielläkin. Nämä tuoreimmat tiedot ovat siis viime vuoden keväältä.
Nyt aamusta kuitenkin töihin ja jo kohta sitten lakivaliokuntaankin. Päivällä hieman aikaa ns. juokseville asioille kun sivistysvaliokunta ei tänään olekaan koolla. Mutta sitten iltapäivällä jälleen ryhmäkokous ja kyselytunti jne. Varmaan tänäänkin esillä eläkekysymykset. Ja aiheestakin.
…
Päivä eduskunnassa meni tänään kokoustaen. Lakivaliokunnassa jatkoimme rekisteröityjen parisuhteiden suhteen sisäisen adoption asiantuntijakuulemista ja tänäänkin kuuleminen äärimmäisen mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Työ alkaa tästä pikkuhiljaa muotoutua kasaan ja saanemme sen valmiiksi lähiviikkoina. Ryhmäkokouksessa tänään keskityimme lähinnä erittäin hyvää taustakeskusteluun liittyen työurien pidentämiseen. Aihe luonnollisesti myös ykköspuheenvuoro kyselytunnilla ja koko tunti aiheen ympärillä menikin. Itse en tällä kertaa puheenvuoroa saanut. Olisin hieman halunnut keskusteluun nostaa meidän kaikkien yhteistä vastuuta tästä ja tulevaisuudesta ja tässä valossa olisin hieman laajentanut keskustelua myös työurien toiseen päähän. Eli siihen miten saisimme nuoremme aikaisemmin ja helpommin opiskelemaan ja myös sieltä työelämään. Tämä merkitsee ja tarvinnee ennen muuta kannustavaa opintotukikokonaisuutta, mutta myös pääsykoejärjestelmän uudistamista ja työnteon mahdollistamista ilman rangaistuksia opintojen edetessä. Tässä valtava paketti jonka parissa saamme myös vielä työtä tehdä. Tuossa itse eläkeikäkeskustelussa olen vahvasti Kataisen sovittelulinjalla. Minusta nyt olisi tärkeää löytää yhteinen tahtotila ja yhteistyöllä ratkoa tätä ongelmaa. Tärkeää on nyt pohtia tilannetta erityisesti niin miten saamme ihmiset jaksamaan ja haluamaan olla työssä kauemmin. On se sitten 60, 63 tai jopa 65 vuotta on toissijaista vaan tärkeintä olisi se, että työurat myös tästä päästä venyisivät hieman tuosta nykyisestä keskiarvosta eli alle 60 vuodesta. Tässä tarvitaan kannustavaa superkertymää, parempia työolosuhteita ja porkkaa kepin sijaan. Tärkeää olisi myös avata työmarkkinoina eläkkeellä jo oleville ja sinne suuntaaville. On kohtuutonta ja myös tyhmää lähes 50 prosentin verolla tappaa eläkeläisten työhalut. Pienikin työpanos olisi pian meille kaikille tärkeää ja siihen kannattaisi kannustaa esimerkiksi 20 prosentin kiinteällä verolla eläkkeensaajille. Eli houkutin tehdä ja ansaita hieman lisää.
Mielenkiintoinen keskustelun herätys ja yksi mahdollisuus oli myös EVA:n Risto E.J. Penttilän aamuinen ajatus missä varsinaista eläkeikää ei enää tarvittaisi lainkaan. Ei siis mitään ehdotonta rajaa tai piiskaa vaan kannustava kertymä ja mahdollisuus itse päättää miten kauan työtä tekee ja tämän myötä millaisen eläkkeen haluaa. Penttilä totesi Maikkarin aamulähetyksessä, että ”mitä pidempään ihminen olisi töissä, sitä parempi olisi eläke”. Mielenkiintoinen pohdinta. Onko itseasiassa mitään merkitystä mikä on ikä. Tämä on mietinnän arvoinen radikaalikin ajatus. Mutta tällaisia nyt tarvitaan. Tällaisia minä kaipaisin myös vasemmisto-oppositiolta. Tai ei ehkä tätä, mutta vaihtoehtoja ja ideoita jatkuvan vastustamisen sijaan. Sanomalla aina EI emme tätä maata rakenna. Tarvitsemme toimia ja olisi tärkeää, että myös ainaisen vastustamisen sijaan esitettäisiin vaihtoehtoja miten tulevaisuudessa hyvinvointiyhteiskuntamme voisi elää ja palvella. Ei tätä maata ole koskaan vastustamalla rakennettu. Ei riitelemällä ja kahnaamalla. Mutta yhteishengellä ja yhteisellä tahdolla on ja sitä pitäisi nytkin löytyä. Sen nimeen minä olen valmis vannomaan tänäänkin. Siitä meillä suomalaisilla on näyttöä.
Illalla tapasin vielä vanhan koulukaverini ja politiikkaa tässäkin tapaamisessa esillä. Moni vanha ystävä on innostumassa nyt myös politiikasta. Ei kaikki edes haaveile itse vaaleista vaan moni haluaa mukaan tekemään ja antamaan panostaa tätäkin kautta yhteiskunnalle. Olen siitä enemmän kuin iloinen.