Kesän seuraava kesäteatteri oli sitten eilen nähty Valkeakosken Juice -musikaali. Tätä näytöstä ehkä odotin tältä kesältä eniten ja täytyy heti alkuun todeta, että ei tarvinnut pettyä. Suomen Kesäteatterin upea Juice -musikaali nosti estradille yhden maamme suurimman musiikintekijän ja suomenkielen mestarin tarinan ja hienolla tavalla myös elämäntyön. Kunnioittaen.
Heikki Paavilaisen hieno käsikirjoitus ja ohjaus veivät parituntisessa tarinassa Juicen elämän läpi toimivalla juonella ja hienoilla tapahtumilla. Tarinaan oli tuotu monet ehkä hieman kliseisetkin Juice-jutut ja elämänkäänteet linnanjuhlista perättömiin ilmiantoihin, mutta ymmärrän, että näin se pitää hyvä ja helppo kesäteatterikappale tehdäkin. Mutta samaan hengenvetoon totean, että olisihan Juicessa toki paljon enempäänkin ja syvällisempäänkin annettavaa.
Esityksen ykköseksi nousi ehdottomasti Juicen toisen roolin – sen suuren yleisön paremmin tunteman – Juicen vetänyt Mikko Huoviala. Paavilainen vaihtoi Juicen näyttelijän äärimmäisen fiksulla ja ehkä yllättävällä tavalla, nuorta Juicea näytelleestä Lauri Mikkolasta, Huovialaan. Mikkola oli toki myös loistava, mutta sen huomasi ja aisti katsomossa erityisellä tavalla ja aplodein, kun Huoviala yllättäen rooliin astui. Mikko Huoviala teki täydellisen roolisuorituksen Juicena ja juuri sellaisena Juicena millaisena isoyleisö hänet oppi aikanaan tuntemaan. Seurasin Huovialaa lavalla monet kerrat myös niissä tilanteissa, kun tapahtumien keskipiste oli muualla ja mies oli ilmiömäinen Juice niissäkin. Asennot seisoessa ja sohvalla, taustalla istuessa, olivat juuri niin, jopa hämmentävällä tavalla. Ja myös puhetyyli ja ääni oli erinomaisella tavalla Leskisen ja myös muuten se uniikki lauluäänikin. Uskallan sanoa, että Mikko Huoviala teki Juicena historian kovimman roolisuorituksen, jättäen kauas taakseen Juice-leffan Riku Niemisen ja muutkin. Tuntui, että nyt lavalla oli aito Juice.
Myös muut näyttelijät tekivät vahvat suoritukset kesäteatterissa. Laulajina kaikki mestariluokkaa ja upeita tulkintoja toinen toistaa hienommista Juicen kappaleista. Useampikin näytelmän naisrooleissa nähty erityisesti Natalil Lintala ja Leea Lepistö olivat ilmiömäisiä tulkinnoissaan. Taitavat laulajat hioivat Juicen kappaleista uusia pintoja ja sisuksia esiin. Kapellimestarina Ali Ahmaniemi oli saanutkin lauluista parhaat puolet esille ja hienoa oli se miten upeasti musikaali toi laajasti esille Juicen monipuolisuuden lähes kaikkien eri musiikkityylien – lajien ja muiden tekijänä, mutta myös erinomaisena sanakäyttäjänä, sanoittajana ja myös kääntäjänä. Hienosti myös sitä tuotiin esille, että Juice teki sanoituksia ja musiikkia myös monille muillekin artisteille ja uskoisin, että osalle osa kappaleista tuli jopa yllätyksenä:
Ai, tämäkin on Juicen laulu?
Tarina ei jäänyt ”vain” hienojen musiikkien ja laulujen varaan vaan lavalla nähtiin myös upeita koreografioita a´la Daniel Paul. Ja myös hienoja näytelmän elementtejä. Voisi sanoa, että toivomisen varaa ei juurikaan tämä porukka jättänyt. Kymppi plus, olisi ehkä entinen opettaja Heinonen sanonut.
Joo, ja olihan siellä nytkin vähän Paavilaisen kynästä ja ohjauksesta ”veetuilua” nykypolitiikalle – Orpolle ja Purrallekin, mutta tähän näytelmään se sopi, sillä juuri noin olisi Juicekin tänäkin päivänä sanonut – arvostellut vuorollaan vallassa olleita:
Saatanan turinat taas tunaroi.
”E-e-e-En kommentoi”.
Juice -musikaali oli siis nappivalinta torstai-iltaan ja vaikka vähän vettäkin toisella puoliajalla ripautteli, niin Valkeakosken Apianniemen kesäteatterin katettu katsomo toimi ja täytyy erityispisteet antaa vielä erinomaisen hyvistä istuimista ja ei valittamista ollut muutenkaan fasiliteeteistä ja tarjoiluista. Ja onhan tuo paikka muutenkin kuin kesäkarkki ehkä jopa Suomen kaunein kesäteatteri?
Niin, ai mikä Juice-disco? No, nuorenahan mä olin jo intohimoinen Juice-fani ja sitä olen tänäkin päivänä ja pitihän se aikanaan Paaranluolan nuopparilla järjestää sitten ihan Dj Timppana myös Juice-disco. Kaveriksi sain ystäväni Dr Decen alias Mika Harrin ja koko ilta soitettiin vain Juicea discossa. Parisataa omanikäistämme nuorta, yläasteikäistä, oli discossa ja hyvin toimi.
Niin ja olihan Juice sitten aikanaan mukana myös oman idolinsa Juhani Peltosen kirjallisuusseuran tapahtumassa Lopellakin. Ja olihan meillä suunnitelmissa jo tuota aiemmin myös saunoakin Jussien kanssa yhdessäkin. Se jäi sitten kokematta Peltosilla vanhassa Heikkilän koulun saunassa, mikä Juhani Peltosen sanoin oli ulkonäköään suurempi. Mutta ehkä Juhani ja Juice ovat tämänkin ehtineet jo taivaissa kokea.
Mutta mitäs seuraavaksi?
Kesäteattereita vielä listalla useampiakin. Katsotaan mihin kaikkeen tämä suvi vielä viekään. Tänään sitten Lopen torilla Pizzatorstai, kun ystäväni Tiina Seppälän kanssa paistamme Lopen Kesätorilla lähiruokapizzoja. Tervetuloa.