KansanedustajaTimo Heinonen
Riihimäen Palloseura 90-vuotta 30.6.2018
Hyvät juhlivan RIPS:n edustajat, arvon jalkapalloilijat – Hyvät naiset ja herrat.
Mikä olisikaan parempi hetki juhlia jalkapalloseuraa kuin tehdä se juuri kuningaslajin MM-kisojen aikaan.
Jalkapallo on maailman pelatuin laji. Sitä harrastetaan niin Brasilian slummeissa kuin Grönlannin jäätiköillä. Arvioiden mukaan jopa 3,5 miljardia ihmistä joko seuraa tai harrastaa jalkapalloa. Sitä pelataan ammattimaisesti jokaisella asutulla mantereella.
Myös meillä Suomessa jalkapallon harrastajamäärä on edelleen vahvassa kasvussa. Rekisteröityjen pelaajien eli pelipassin hankkineiden määrä ylitti muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa 130 000 rajan. Tänä vuonna 90-vuotisjuhliaan viettävä seuranne elää hyvin tässä kehityksessä.
Teitä Ripsiläisiä on tänä päivänä yli 800 ja heistä tai teistä rekisteröityjä pelaajia on peräti 760 – ennätysmäärä. Ja kun seuran pääpaino on pelaajakasvatuksessa ja junioritoiminnassa niin hatunnoston arvoinen suoritys. Lämipimät onnittelut.
Erityisen tyytyväisenä sain kuulla teidän perhefutiksesta, missä 3-5 vuotiaat lapset yhdessä isän tai ja äidin kanssa leikkivät yhdessä – pallon kanssa ja ilman – kerran viikossa.
Monessa kodissa tänäänkin muistellaan varmasti nukkumaan mennessä jalkapallon juhlianne missä yli 40 perhefutislaista piti hauskaa Valio-areenalla. Valio-Areena on myös upea osoitus teidän talkootyöstä ja sinnikkyydestänne. Jalkapallon sisähalli ei ole mikään itsestään selvyys. No Hyvinkäällä ei tietenkään sellaista ole, mutta ei monessa muussakaan kaupungissa. Hatua ilmaan!
Hyvät ystävät,
Itse katselen tätä maailmaa muutamienkin erilaisten lasien läpi. Toki poliitikkona ajattelen urheilua kansanterveyden näkökulmastakin, mutta ennen muutama urheiluhulluna itse urheilua vain urheiluna jos sitä koskaan vain urheiluksi voi sanoa.
Mutta merkittävä katsonta kanta minulla tähän on yli kymmenen vuotinen toiminta Valtion Liikuntaneuvostossa ja nyt sen puheenjohtajistossa, mutta myös pitkään Veikkauksen hallinnossa. Tänään Veikkauksen hallintoneuvoston puheenjohtajana. Yhteensä lähes puolet tieteen, taiteen, liikunnan ja nuorisotyön menoista katetaankin veikkausvaroin. Liikunnalle tulee vuosittain noin 154 miljoonaa euroa veikkausvoittovaroista.
Yritän siis hahmottaa aika-ajoin tätä kokonaisuutta enemmän myös sisältä ja siihen vaikuttavin ulkoisinkin tekijöin.
Urheiluseurat ovatkin suomalaisen liikuntakulttuurin kivijalka. Niiden merkitys on suuri niin kilpa- ja huippu-urheilun kuin harrasteliikunnankin näkökulmasta. Seurojen rooli on ensiarvoisen tärkeä erityisesti lasten ja nuorten liikuttajina ja liikuntaan sosiaalistajana.
Seurat tavoittavat tänä päivänä ainakin hetkellisesti, jopa 90 prosenttia lapsistamme ennen heidän täysikäisyyttään. Teidän seura monesta ikäryhmästä ison osan. Joissakin ikäluokissa kun RIPS:ssä on pelaajia yli 60.
Tiedetään myös, että niillä henkilöillä, jotka ovat lapsuudessaan ja nuoruudessaan liikkuneet seuratoiminnassa useamman vuoden ajan, on todennäköisemmin terveelliset elämäntavat aikuisena. Jo lapsena opittu ja omaksuttu liikunnallinen elämäntapa yleensä kantaa tavalla tai toisella läpi elämän.
Kerran jalkapalloilija on tavalla tai toisella läpi elämän jalkapalloilija. Ikämiehenä tai vanhempana leidinäkin pelikentälle on monen pakko päästä vaikka sitten vain höntsäilemään.
Liikuntakulttuurimme tulevaisuus lepääkin suurelta osin seuratoiminnan varassa.
Viime viikolla (19.6.2018) julkaistun seuratutkimuksen mukaan suomalaisissa urheiluseuroissa on yhä enemmän päätoimisia ja osa-aikaisia työntekijöitä. Seuratoiminta on moninaistunut siten, että kilpaurheilun rinnalla seuroissa on tarjolla liikuntaa erilaisille kohderyhmille, jotka liikkuvat vaihtelevilla motiiveilla.
Laatuodotukset sekä erilaiset hallinnolliset vaatimukset seuratoimintaa kohtaan ovat kasvaneet, uusimpana EU:n tietosuoja-asetuksen aiheuttamat toimenpiteet. Toisaalta laatuvaatimusten kasvaessa paineita luo huoli harrastamisen hinnan noususta. Siksi on tärkeää huolehtia seuratuen ja harrastamistakuun kautta siitä, että jokaisella lapsella ja nuorella on jatkossa oikeus ja mahdollisuus vähintään yhteen harrastukseen.
Vaikka tutkimusten perusteella voidaan todeta, että seuratoiminta on ammattimaistunut, niin toiminta perustuu edelleen laajaan vapaaehtoistoimintaan, jonka kokonaisarvon vuositasolla on laskettu olevan Suomessa toista miljardia euroa. Kiitos teille. Kolmas hatunnosto. Se on hattutemppu.
Teidänkin seurassanne on satoja vapaaehtoistoimijoita, isiä ja äitejä, myös isovanhempia ja muita seuratoiminnasta kiinnostuneita. Vapaaehtoistyö on yhteiskunnallisesti erittäin arvokasta työtä, sillä sen avulla mahdollistetaan valtava määrä liikuntaa ja urheilua.
Vapaaehtoistyön voi nähdä myös toiselta kantilta, siitä näkökulmasta, mitä työ antaa tekijälleen. Tutkimusten perusteella tiedetään, että vapaaehtoistoiminta lisää myös tekijänsä hyvinvointia, onnellisuutta ja nostaa elinikää. Eli kaikki täällä paikalla olevat vapaaehtoistyötä tekevät henkilöt voivat olla ylpeitä itsestään ja onnitella itseään tästä hyvästä valinnasta.
Hyvät kuulijat,
Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan parhaillaan liikuntapoliittista selontekoa. Kyseessä on kautta aikojen ensimmäinen liikuntaa koskeva selonteko, joka tuodaan eduskuntaan ensi syksynä. Selonteossa kuvataan liikuntapolitiikan keskeisimpiä teemoja tulevina vuosina. Tavoitteenamme on, että valtionhallinto omalla toiminnallaan tukisi väestön fyysistä aktiivisuutta, liikunnan harrastamista, mutta myös huippu-urheilua mahdollisimman tuloksekkaalla tavalla.
Kuitenkin samaan aikaan ihmiset ovat vuosisatoja tehneet töitä keksiäkseen tapoja vähentääkseen fyysistä kuormitusta. On keksitty auto, liukuportaat, kaukosäätimet, tietokoneet, verkkopankit ja niin edelleen ja nyt kaikki nämä upeat keksinnöt kokonaisuutena uhkaavat terveyttämme. Väestön fyysinen aktiivisuus on laskenut jo huolestuttavalle tasolle.
Tietokoneet, tabletit ja kännykät ovat vallanneet pientenkin lasten elämää aiempaa enemmän. Se on yksi syy, miksi uusia ohjeita tarvitaan. Lisäksi arkinen liikunta on vähentynyt.
Jo pienten, alle 8-vuotiaiden lasten liikuntasuosituksiin ehdotetaankin reipasta lisäystä. Asiantuntijoiden mielestä pienten lasten arki on muuttunut niin, että lasten liikuntataidot ovat heikentyneet. Alle 8-vuotiaiden päivään pitäisi sisältyä vähintään kolme tuntia liikuntaa. Kolmen tunnin päivittäisestä liikunnasta osa toteutuisi päiväkodissa, osa kotona. Ja toivottavasti yhä useammalla seuroissa ja kerhoissa.
Aikuisväestöstä vain yksi viidesosa ja lapsista yksi kolmasosa täyttää terveysliikuntasuositukset. Huomionarvoista teille urheiluseuraväelle on myös tieto siitä, että yksi kolmasosa seuratoimintaan osallistuvista lapsista ja nuorista ei kuitenkaan täytä terveysliikuntasuosituksia.
Liian vähäinen fyysinen aktiivisuus on riskitekijä monissa kansansairauksissa kuten kakkostyypin diabeteksessa ja sepelvaltimotaudissa. Tuoreen selvityksen mukaan liikkumattomuus aiheuttaa maassamme vuositasolla yli 3 miljardin euron kustannukset, jotka koostuvat muun muassa terveydenhuollon suorista kustannuksista, tuottavuuskustannuksista menetettyjen työpanosten osalta sekä syrjäytymisen kustannuksista.
Esimerkiksi ylipaino aiheuttaa vuosittain meillä ainakin 300 miljoonan euron kustannukset terveydenhuollossa. Syynä siis ylipainon aiheuttamat kalliit kansantaudit esimerkiksi kakkostyypin diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit.
Lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoitoon tarvitaan vuosittain meillä noin 1 200 sairaalapaikkaa. Tilaa siis yhden isohkon keskussairaalan verran. Lihavuuden takia töistä ollaan poissa 340 000 päivää vuodessa. Lihavuudesta kertyykin yhteiskunnalle jopa tupakointia suuremmat kustannukset.
Lihavuudella onkin selvin syy-yhteys juuri aikuisiän diabetekseen. Itseasiassa lihavuuden aiheuttaman diabeteksen hoitoon käytetään Suomessa enemmän rahaa vuosittain kuin kunnat käyttävät liikuntaan omien budjettiensa kanssa. Se on muuten aika mielenkiintoinen yhtälö, joka voisi toimia hyvin toisinkin päin.
Näin ollen liikkumattomuus on yhteiskunnallisesti merkittävä haaste, jonka ratkaisemiseen tulee käyttää voimavaroja niin kansantaloudellisista kuin inhimillisistäkin syistä.
Viime vuosina huomiota on kiinnitetty myös paljon istumisen haitallisiin terveysvaikutuksiin, mutta sen kustannusvaikutuksia terveyteen tai tuottavuuskustannuksiin ei vielä ole pätevästi arvioitu. Istuminen voi osoittautua liikkumattomuuden kokoiseksi ongelmaksi.
Mitä asialle voidaan sitten tehdä?
Liikunta tulisi palauttaa osaksi normaalia arkeamme, osaksi jokapäiväistä elämää. Liikunnallisen valinnan tulisi aina olla se helpompi valinta.
Selonteon valmisteluvaiheessa tehdyssä verkkokuulemisessa eräs henkilö ehdotti, että hissit pitäisi säätää kulkemaan hitaammin, jotta portaat olisi nopeampi valinta kulkutavaksi. Tämä on olisi tietysti epäoikeudenmukaista toimintarajoitteisten henkilöiden näkökulmasta, joille hissi on ainoa vaihtoehto. Mutta esimerkki antaa kuvaa siitä, että jotain pitää keksiä. Me kaikki tiedämme, että meidän tulee liikkua riittävästi terveytemme vuoksi, mutta silti suurin osa meistä ei tee niin.
Liikunta on poikkihallinnollinen ilmiö, joka tarkoittaa sitä, että mikään hallinnonala yksin, niin valtionhallinnossa kuin kuntatasollakaan, ei pysty ratkaisemaan liikkumattomuutta yksin. Liikkumista tapahtuu, tai ei tapahdu, varhaiskasvatuksessa, koulussa, työpaikoilla ja työmatkoilla, vapaa-ajalla, ikääntyneiden koti- ja laitospalveluissa ja monissa muissa elämäämme koskevissa instituutioissa ja käytänteissä.
Fyysistä aktiivisuutta voidaan lisätä nivomalla liikkuminen osaksi niin varhaiskasvatus- kuin koulupäivääkin. Kävely- ja pyöräteitä kehittämällä voidaan lisätä kevyen liikenteen valitsemista kulutavaksi niin asiointi- kuin työmatkoilla. Työpaikoilla liikkumisen tukeminen vaatii kekseliäisyyttä ja toimintakulttuurimuutoksia.
Liikuntapaikkarakentamiseen tulee panostaa ja luonto- ja ulkoilureittejä tulee kehittää yhä saavutettavimmiksi. Väestön ikääntyessä sote-palveluiden tarve kasvaa ja siksi onkin ensiarvoisen tärkeää kiinnittää huomiota ikääntyneiden henkilöiden toimintakyvyn ylläpitämiseen liikunnan avulla niin koti- kuin laitospalveluiden yhteydessä. Liikuntareseptien ja yksilöllisen liikuntaneuvonnan tulee olla yhä useammin osa terveydenhoidon palveluketjua.
Arvoisat kuulijat,
Seuroilla on yhteiskunnan näkökulmasta suuri kansanterveydellinen merkitys, mutta sen lisäksi seuratoiminnalla on vapaana kansalaistoimintana itseisarvoinen merkitys.
Urheiluseuroissa ei vain liikuteta, vaan myös kasvatetaan. Urheiluseurassa saatuja elämyksiä – treenejä, pelejä, turnausreissuja, päättäjäisjuhlia, onnistumisia ja pettymyksiä – muistellaan vielä aikuisenakin.
Ja moni haluaa kerätä näitä elämyksiä lisää vielä aikuisenakin oman liikuntaharrastuksen tai vapaaehtoistoiminnan kautta. Parhainta seuratoiminnassa on liikunnan ilo, yhteisöllisyys ja seurahenki, jonka luotte te seuraihmiset yhdessä.
Haluan vielä lämipimästi onnitella omasta ja Valtion Liikuntaneuvoston puolesta juhlivaa RIPS:iä.