Se, joka tekee eniten, saa vähiten.
Tämä toteamus kuvaa karulla tavalla suomalaisen maatalouden ja kotimaisen ruuantuotannon tilaa. Samaan aikaan, kun maanviljelijät kärvistelevät entistä tukalammassa tilanteessa niin kaupanala kertoo ennätystuloksistaan.
Hieman tätä kaupanalan ylivaltaa vastaan päätin itsekin jättää S-ryhmän Hämeenmaan hallinnon. Ajatus oli, että kauppaa voisi tätä kautta sisältäpäin uudistaa, mutta muut tiet siinä taitaa olla paremmat ja tehokkaammat. Nopeasti kävin ilmi, että paikat missä olisi voinut vaikuttaa oli jaettu etukäteen.
Nyt kysymys kuuluu, että mitä hallitus tekee maatalouden ahdingon helpottamiseksi?
Ruokaketjun vahvimmilta osapuolilta, eli kaupalta, myös meidän puheenjohtaja Petteri Orpo halusi kevättalvella enemmän oikeudenmukaisuutta ja yhteiskuntavastuuta. Aiemmin myös maatalousministerinäkin toiminut Orpo totesi, että ”Nyt ollaan tilanteessa, että meillä ei kohta ole tuottajia eikä kotimaista ruokaa. Siihen pitää kaikkien toimijoiden herätä. Nyt ollaan perimmäisten kysymysten äärellä.” Tämä kuvaa pysäyttämällä tavalla kotimaisen ruuantuotannon tilannetta.
Samalla me esitimme kahta konkreettista käytännön keinoa, joilla suomalaista maanviljelijää voitaisiin auttaa nopeasti ja tehokkaammin. Lähtökohtana meidän malleissa on ollut se, että kustannuksia saataisiin siirrettyä tuottajahintoihin ottamalla käyttöön tuotantopanoksien hintoja seuraava indeksi. Orpo totesi, että tällainen ”tunnustettu indeksi olisi koko ajan nähtävillä neuvottelijoilla ja sitä seurattaisiin ruokaketjussa tuotteiden hinnoista neuvoteltaessa. Nythän tuotantopanosten hintojen nousulla ja tuottajahinnoilla ei tunnu olevan mitään yhteyttä”.
Samalla meillä olisi kokoomuksessa valmiutta myös sähkön siirtohintojen suitsimiseen ja me haluaisimme viedä pidemmälle näitä toimia siitä, mitä hallitus on tehnyt. Ja lisäapua maksuvalmiuteen pitäisi saada Finnveralta. Finverallehan on myönnetty koronaa varten miljardien eurojen valtuudet valtiontakauksiin ja meistä nyt pitäisi selvittää, voiko niitä siirtää maataloudelle. Miksi ei voisi?
Keskustan maatalousministeri Jari Leppä lupasi jo helmikuussa Kokoomuksen Petteri Orpon esittämällä mallilla, että ”Meillä ei ole elintarvikemarkkinoilla indeksejä. Jos markkinaosapuolet eivät näitä indeksejä tee, ne tullaan tekemään lainsäädännöllä. Tämä olkoon selvä viesti markkinoille. Jos muutoksia ei tule ja tasapainoisempi kumppanuus markkinaneuvotteluissa, lainsäädäntö puuttuu peliin.” Näitä esityksiä nyt eduskuntaan pitäisi pikaisesti saada. Kysymys kuuluukin, että eroaako Leppä ministerin tehtävästä ennen kuin näitä kotimaisen ruuantuotannon hyväksi tehtyjä toimia saadaan käytäntöön?
Maatalouden ahdinko siis vain syvenee. Joka päivä lopettaa keskimäärin noin 2–3 maatilaa. Tämän totuuden pitäisi herättää myös maamme hallitus puheista tekoihin.
Viime viikolla itse sain tavata maatalouden tekijöitä ja eduskunnassa mm. erinomainen tapaaminen Mikko Ylöstalon kanssa. Karuja laskemia ja faktoja ympäri Suomen niin sika- kuin siipikarjatiloilta, mutta myös maito- ja viljatiloilta. Ahdinko on syvä ja kauniit puheet eivät enää tiloja pysty pelastamaan eikä muuten monen kohdalla muutamiin tonneihin jäänyt lisätukikakaan.
Toisena perusteena eronpyynnölleni S-ryhmän hallinnosta oli myös ajankäyttö uuden hyvinvointialue OmaHämeen aluehallitustyöskentelyn myötä ja myös jääviyskysymykset, joita S-ryhmän hallinnossa oleminen synnyttää kuntapolitiikassa ja maakunnankin asioita hoitaessamme. Kun aluevaaleihin lähdin niin lupasin mahdollisen valintani jälkeen sitten hieman priorisoida toimia ja ajankäyttöäni ja myös jakaa vastuuta tasaisemmin muillekin meidän hyville toimijoille. Tulen siis myöhemmin jättämään vielä myös maakuntavaltuuston ja sen varapuheenjohtajan tehtävät voidakseni panostaa 110 prosenttisesti OmaHämeen aloituskauteen.
Tänään myös Hämeen maakuntavaltuuston kokous Jokioisilla ja sitten iltapäivällä kotikunnan asioita ja myös kunnanhallitus. Tekemisestä ei siis pulaa tälläkään viikolla.
Ehkä sellainen isompi asia kotikunnan hallituksesta oli Lopen uuden Urheiluhallin pääurakoitsijan vaihtuminen. Tammelan Tasorakennus ei pystynyt urakkaa sovitusti ja tarjoamallaan tavalla toteuttamaan ja tänään jouduimme vaihtamaan rakentajaa. Hallin rakentaa nyt Ojarannan Rakennus Oy. Heidän tarjous oli toiseksi edullisin ja hinnannousua aiemmin päätettyyn tuli vajaa 80 000 euroa. Rakentamisen kustannukset nousseet vielä sodan myötä ja nyt myös vaikeuksia materiaalien toimituksissa. Esimerkiksi Läyliäisten paloaseman kohdalla jouduttiin kirjaamaan poikkeuksellisia kirjauksia tätä varten urakkasopimuksiin ja nähtäväksi jää minkä verran senkin kustannukset vielä nousevat kun urakka etenee. Sama siis näkyy näissä molemmissa hankkeissa ja kaikessa rakentamisessa nyt. Mutta eteenpäin täytyy mennä ja pitää huoli, että liike ei hyydy.