Yhdysvallat toimittavat Ukrainalle jalkaväkimiinoja.
FPRI-ajatushautomon vanhempi tutkija Rob Lee jakoi tällä viikolla X:ssä tiedon siitä, että Yhdysvaltain presidentti Joe Biden olisi antanut luvan jalkaväkimiinojen toimittamiseksi Ukrainalle.
Lee kirjoitti jakamansa tekstileikkeen yhteydessä, että ”President Joe Biden has authorized the provision of antipersonnel land mines to Ukraine, two U.S. officials said, a step that will bolster Kyiv’s defenses against advancing Russian troops but has drawn criticism from arms control groups” ja jatkaen, että…
”I wouldn’t be surprised if this decision has a greater effect on the battlefield than the policy change on ATACMS strikes into Russian territory.”
Hän siis kommentoi ratkaisua todeten, että ”ei olisi yllättynyt, jos tällä päätöksellä on suurempi vaikutus taistelukentällä kuin politiikan muutoksella ATACMS-iskujen suhteen Venäjän alueelle”.
Hän siis vertasi tätä ratkaisua toiseen ehkä enemmän mediassa julkisuutta saaneeseen ratkaisuun, minkä mukaan Biden olisi antanut Ukrainalle luvan käyttää yhdysvaltalaisia ATACMS-pitkänkantaman ohjuksia Venäjän maaperällä sijaitseviin sotilaskohteisiin.
Totean itse, että nämä molemmat ovat toteutuessaan erittäin merkittäviä ratkaisuja Yhdysvalloilta Ukrainan tukemiseksi. Iskujen mahdollistaminen Venäjän maaperällä oleviin venäläisiin sotilastukikohtiin ja lentokentille estäisi jatkossa sen, että venäläisjoukot ja pommikoneet voisivat rauhassa ja lähes täysin turvassa nuolla haavojaan ja valmistautua uusiin iskuihin Ukrainan siviili-infraa eli kouluja, päiväkoteja, sairaaloita ja kouluja vastaan, mutta myös energiainfraa vastaan. Mutta myös jalkaväkimiinat toimisivat rintamalla tehokkaasti ja pysäyttäisivät tämänkin päivän sodankäynnissä varsin tehokkaasti hyökkääjien etenemisen. Ns. miinakauhu siis toimii 2020-luvullakin.
Lueskelin Rob Leen twiitin alle rakentunutta lankaa ja hänen pohdintansa saa minun tapaan tukea muiltakin. Esille nostettiin mm. jalkaväkimiinojen määrä ja toimitusaika ja sen vaikutus tehoon, mutta samaa pohdittiin myös ohjusten kohdalla. Ja oleellinen huomio oli myös se, että nämä jalkaväkimiinat olisivat ns. itsetuhoutuvia eli ne olisi mahdollista tuhota (deaktivoida) tarpeen jälkeen ja näin ne eivät jäisi maahan tulevan rauhanajan murheeksi ja tuhoksi.
Langalla Australian asevoimien kenraalimajuri (evp.) Mick Ryan totesi Leen olevan todennäköisesti oikeassa:
I think you might be right there.
Jalkaväkimiinakiellosta on hyötynyt vain Venäjä hyökkääjänä, kuten muuten hyötyy Ottawan sopimuksestakin.
Fakta on varmasti se, että Yhdysvaltain ratkaisut ovat parhaimmillaan sekä-että -ratkaisuja kuin joko-tai. Jalkaväkimiinoja maa tarvitsee puolustaakseen alueitaan maahyökkäykseltä ja pitkänkantaman ohjuksia puolustautuakseen pommeilta ja ohjuksilta.
Slava Ukraini!
….
Kello 22.37 ja kämpillä.
Tänään ilta Kansallisteatterissa. Työpäivän jälkeen menimme Lopen Kokoomuksen väen kanssa syksyn perinteiselle teatteriretkelle ja tällä kertaa kappaleena Arto Paasilinnan menestysromaaniin Kristian Smedsin tekemä Jäniksen vuosi. Tuttua Smedsiä – voisi sanoa, että toiset tykkää – toiset ei. Tällä kertaa ei aivan minun top kymppiin tämä versio mahtunut. Mutta teatteri on aina vähintäänkin hyvää.
Huomenna sitten vielä tiukka työpäivä ja sellainen oli tämäkin. Ensi vuoden talousarvio pitää kiireisenä, mutta se ei minua haittaa. Mennään vaan.