Jääkärikenraalikauhukakara, kirjailija, maisteri, filosofi, värväri, vakooja, sabotööri, seikkailija, erämies, tiedustelija ja tiedemies

Blogi, keskiviikkona 06.10.2021

Filosofiantohtori ja dosentti Lasse Laaksosen kirja ”Kynän ja miekan kenraali Wallenius” julkistettiin tänään Ostrobotnialla. Laaksosen laaja poikkitieteellinen tutkimus ja nyt julkistettu kirja arvoituksellisesta kenraali Walleniuksesta on todellakin monipuolinen ja voisi sanoa, että monessakin mielessä uniikki teos. Kirjan sain luettavakseni jo ennen julkistustilaisuutta ja vaikka en sitä vielä loppuun asti päässytkään, niin mukanahan se vei. Laaksosen tyyli kirjoittaa on seikkaperäinen ja mukaansa tempaava ja Kynän ja miekan kenraali on tavanomaisesta elämäkerrasta poikkeava kuvaus värikkäästä persoonasta, antisankarista, täysin perinteisestä kenraalikunnasta erottuvasta esteetikosta, taiteilijasta ja kirjoittajasta, joka puettiin pienenä tytöksi, kasvatettiin eränkävijäksi ja joka valmistui maisteriksi ennen jääkäriksi karkaamistaan. Voisiko mielenkiintoisempaa aihetta elämänkerralle enää ollakaan?

Sodan ajan kenraaleista kirjoitetut teoksethan käsittelevät tavanomaisesti sankareita ja menestyjiä. Niissä esiintyy tutut nimet kerta toisensa jälkeen. Silmiinpistävänä poikkeuksena kenraalien keskuudessa erottui juurikin kenraali Kurt Martti Wallenius alias Walle. Hän oli paitsi antisankari, poliittinen kenraali ja Mannerheimin erottama ”epäonnistuja” myös maisteri, filosofi, kirjailija ja eränkävijä. Hänet muistetaan toiminnastaan Lapuan liikkeessä, saamastaan syytteestä presidentti Ståhlbergin kyydityksen järjestämiseksi ja osallisuudestaan Mäntsälän kapinaan. Myöhemmin Wallenius todettiin aina myöden korkeimmassa oikeudessa syyttömäksi kyydityksiin. Walleniuksen vaiherikasta sotilasuraahan käytiin jo varsin yksityiskohtaisesti läpi Laaksosen aiemmassa vuonna 2017 julkaistussa kirjassa Viina, hermot ja rangaistukset. Lukukamaa sekin. Suosittelen.

Walleniuksestahan jäi historiankirjoitukseen myyttinen ja arvotuksellinen kuva, eikä vähiten sen takia, että runsas alkoholinkäyttö löi häneen myös oman vahvan leimansa. ”Hän oli yksi ensimmäisiä kenraaliksi ylenneitä jääkäreitä, suupaltti suorasuu ja tavoiltaan rahvaanomainen johtajapersoona, joka ei turhia koreillut ja puheitaan varonut. Laaksosen teos kertoo ihmisestä ja dokumentoi myös tunnehistorian. Tunnettuun tapaansa Laaksonen ei jätä ikävämpääkään asioita analysoimatta – viileästi ja arvottamatta.”

Tutkimuksessaan Laaksonen tuo esille uusia tulkintoja Walleniuksesta Ståhlbergin kyydityksessä, Mäntsälän kapinassa ja talvisodassa. ”Sivistyksensä ja sosiaalisien taitojensa ansiosta Wallenius teki Suomen armeijaa tunnetuksi maailmalla yleisesikunnan päällikkönä. Walleniuksen yhteydet lapualaisjohtoon ja syyteet Ståhlbergin kyydityksestä päättivät kuitenkin hänen upseerinuransa. Wallenius oli mahtipontisilla ulostuloillaan ajanut itsensä sotilasylijohdossa epäsuosioon. Kenraali erotettiin, vaikka Korkein oikeus vapautti hänet kaikista syytteitä.

Sen sijaan Mäntsälän kapinan kohdalta Wallenius tuomittiin. Tutkintavankeudessa hän meni Vihtori Kosolan kanssa peräti nälkälakkoon. Vapauduttuaan Wallenius aloitti kirjailijana, ja matkusteli sotakirjeenvaihtaja Aasiassa ja Euroopassa. Eräkirjailijana Wallenius oli aikaansa edellä, suunnannäyttäjä.

Wallenius halusi päästä vielä komentajaksi talvisotaan. Vihamiehensä Mannerheim myöntyi vastahakoisesti: Wallenius sai paikan ja onnistui Lapissa. Myöhempi komentajan tehtävä Viipurinlahdella päättyi kuitenkin traagisesti. Vaikka Wallenius yritti vielä jatkosotaan, ja vieläpä sotamiehenä, ei hänellä ollut edellytyksiä jatkaa pitkävihaisen Mannerheimin armeijassa.

Kirjailijana Wallenius julkaisi ja menestyi. Hän kuvasi ihmistä ja luontoa, elämää ja kuolemaa, pohti sodan olemusta ja kirjoitti peräti satukirjan. Teoksia on käännetty useammalle kielelle. Wallenius poikkesi kenraalien stereotypiasta rajusti: hän oli rahvaanomainen ja räiskyvä, epämuodollinen ja omintakeinen. Ennen kaikkea Wallenius oli äärimmäinen individualisti.”

Mutta täytyy nyt nostaa hattua jälleen kerran Lasselle. Tuo aiempi kirja ”Viina, Hermot ja rangaistukset – Sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelma 1918–1945” (Docendo 2017) oli jo ehdolla sekä vuoden tiedekirjaksi että historian teokseksi. Samaa voisin enteillä tapahtuvan myös tälle ”Kynän ja miekan kenraali Wallenius” -teokselle. Lassehan on tehnyt valtavan upean uran historian tutkijana ja kirjoittanut toista sataa artikkelia, esiintynyt maailmalla eri konferensseissa sekä syventynyt sotahistoriaan myös U.S. sotilasakatemiassa, West Point. Tällaisia tekijöitä ja tutkijoita maamme tarvitsee ja myös historiamme ansaitsee.

Eli kiitos kutsusta vielä kerran kirjan viralliseen julkistamistilaisuuteen. Ja paikkakin sille tärkeä ja ainutlaatuinen. Ja te historiasta kiinnostuneet. Ottakaapa itse käteenne ja luettavaksi tai ostakaa isänpäivälahjaksi tai joululahjaksi tämä teos.

Lasse Laaksonen: Kynän ja miekan kenraali Wallenius on ainutlaatuinen teos jääkärikenraalikauhukakarasta, kirjailijasta, maisterista, filosofista, värväristä, vakoojasta, sabotööristä, seikkailijasta, erämiehestä, tiedustelijasta ja tiedemiehestä.

 

Kommentit