Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson kuvasi Itämeren ja maittemme tilannetta viikonloppuna toteamalla, että ”emme ole sodassa, muttei tämä oikein rauhakaan ole”. Tasavallan presidentti Alexander Stubb toi isännöimänsä Naton Itämeren huippukokouksen yhteydessä käyttöön uudissanan ”rauhattomuuden aika”. Kuvaavia molemmat.
Elämme joka tapauksessa erikoisia aikoja ja vaarallisiakin. Presidentti Stubb jatkoikin nykytilanteen kuvaamista lainaamalla eurooppalaista ajatushautomon johtajan Mark Leonardia, hänen 2021 ilmestyneen kirjansa ”The Age of Unpeace” toteamuksella, että ”Ne asiat, joiden piti tuoda meidät yhteen – eli kauppa, keskinäisriippuvuus, teknologia, energia tai valuutta – repivätkin meitä nyt erilleen”.
Toistakymmentä vuotta jo jatkunut Venäjän sota Ukrainassa viimeistään muutti kaiken. Pian kolme vuotta jatkunut täysimittainen Venäjän hyökkäyssota riisui presidentti Sauli Niinistön sanoin naamiot paljastaen vain sodan kylmät kasvot. Nämä vuodet ovat koetelleet kovimmin vapaudestaan ja itsenäisyydestään taistelevaa Ukrainaa, mutta myös meitä ja monia muita läntisiä demokratioita.
Stubb totesikin tiistaina 14.1.2025 isännöimänsä Itämeren Nato-kokouksen jälkeen, että ”Vastaamme päättäväisesti tilanteessa, jossa kriittinen infrastruktuuri lähialueellamme on vaarassa. Sen suojaaminen vaatii kansallisia ja kansainvälisiä toimia. Naton Itämeren rantavaltioilla on hyvin yhtenäinen käsitys tästä” ja, että ”Kyllä se niin on, että yhteinen vihollinen vahvistaa”.
Huippukokouksen jälkeen julkistettu uusi Naton Baltic Sentry (Itämeren Vartija) -toiminta vastaa juuri tähän. Baltic Sentryllä vahvistetaan Naton pelotetta Itämerellä ja pyritään ennen muuta ennalta ehkäisemään kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvia tuhotöitä. Seurantaa ja valvontaa Itämerellä lisätään laivoin, mutta myös uusilla teknologisilla ratkaisuilla kuten drooneilla.
Eikä Venäjän varjolaivasto ole vain uhka kriittiselle infralle eli mm. sähkö- ja datakaapeleille, vaan myös alati kasvava uhka ympäristölle. Merikelvottomat ja alati huonokuntoisemmat öljytankkerit ovat tikittävä aikapommi herkälle Itämerellemme. Tavoitteenamme onkin siis yhdessä liittolaismaittemme kanssa hyödyntää kaikki kansainvälisen oikeuden tarjoamat keinot uhkiin vastaamiseksi.
Maamme turvallisuuden varmistamiseksi toimia siis tehdään laajasti. Itämeren lisäksi mm. itärajan sulkua on jouduttu jatkamaan pitkään ja näyttää väistämättömältä, että myös rajaturvallisuuslain jatkosta joudumme pian päättämään. Samaan aikaan, kun Itämerellä toimia tehdään ”merellä, meren alla ja ilmassa”, niin puolustusvoimissa viemme eteenpäin hankintoja ja uudistuksia niin ilmavoimissa, merivoimissa kuin nyt koko ajan kasvavassa määrin maavoimissakin. Ja tähän kokonaisuuteen nivoutuu joka päivä tiiviimmin myös sisäinen turvallisuus ja myös yhteinen valmiutemme selvitä kohtaamistamme uhkista. Kokonaisturvallisuus korostuu näinä aikoina ja myös resilienssimme eli henkinen yhteinen kykymme kohdata uhkia ja vastoinkäymisiä.
Työ siis Itämeren, mutta myös laajasti kaikkien meidän maiden turvallisuuden vahvistamiseksi ja takaamiseksi jatkuu. Tätä tehdään nyt laajalla rintamalla ja Nato-maa kun olemme, niin yhdessä. Onneksemme.
Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)
puolustusvaliokunnan jäsen
hallinto- ja turvallisuusjaoston jäsen