I am confident Russia will lose this year. Here’s why –
”Kysymys ei ole siitä, kestääkö Ukraina, vaan siitä, kuinka kauan Venäjä voi jatkaa tappiollista uhkapeliään”
Näin kirjoitti norjalainen Hans Petter Midttun Euromaidan Pressissä mielipidekirjoituksessaan. Ukrainan tapahtumia ja Venäjän hyökkäyssotaa tarkasti seuraava norjalaisasiantuntija uskoo siis Venäjän häviävän hyökkäyssotansa Ukrainassa alkaneen vuoden aikana. Nykyisin ukrainalaiselle 
Ukrainian Center for Defense Strategies -ajatushautomolle töitä tekevä ja aiemmin mm. Norjan puolustusasiamiehenä toiminut Mindttun kirjoittaa syyksi sen, että Venäjän voitto Ukrainasta vaatisi niin valtavia miehistötappiota, ettei edes Putinin Venäjä olisi siihen valmis. Tällöin kyse olisi siis maan tavoittelemien Luhanskin, Donetskin, Hersonin ja Zaporižžjan alueiden täydellinen valtaaminen. Tällöinkin vielä tavoittamatta jäisi Venäjän Vladimir Putinin ensimmäinen ja keskeisin tavoite eli Kiovan ja Ukrainan johdon täydellinen kukistaminen ja johdon vaihtaminen Venäjän nukkehallintoon. Siitä ei enää näytä puhuvan kukaan ei edes sotahullu Putin.
Kirjoituksessaan Midttun sanoo ehkä monen yllätykseksi, että nykytilanne kehittyy hiljalleen, mutta koko ajan Ukrainan eduksi. Midttun kirjoittaa englanninkielisessä kirjoituksessaan, että ”Venäjä käy kestämätöntä sotaa maalla, kampanjaa, joka kehittyy hitaasti Ukrainan eduksi droonisodan, Ukrainan kasvavan pitkän kantaman iskukapasiteetin sekä Euroopan ja Yhdysvaltojen yhteisen puolustusteollisuuden potentiaalin vuoksi”. Venäjän ainoaksi mahdollisuudeksi hän toteaakin sen, että Venäjä onnistuisi luomaan länsivaltoihin sellainen tilan ja hengen, että Ukraina on tuomittu häviämään, ellei sitä pakoteta neuvottelemaan Venäjän ehdoilla. Tällä ”sodankäynnillä” Midttun siis viittaa siihen, että rintamalla käytävä sota on omansa, sielläkin toki erittäin huolestuttava, ja tietynlainen henkinen sodankäynti omansa;
That’s not to say that the situation along the frontline is not critical. It is. The operational status is, understandably, of great concern. However, from a strategic perspective, the situation is far more nuanced.
Omaa käsitystään sodan todellisesta tilanteesta Midttun perustelee mm. miehistötappioilla. Kokonaistappioksi hän laskee lähes 800 000 venäläissotilasta. Heistä pian jo kolme vuotta kestäneen täysimittaisen sodan aikana Venäjä menetti viime vuoden aikana yli puolet 54,4 prosenttia. ”Viime vuonna Venäjä maksoi korkeimman hinnan sitten täysimittaisen sodan alkamisen. Vielä tärkeämpää on, että viime vuoden tappiot ovat osa yhä negatiivisempaa trendiä.” Miehistötappioiden lisäksi norjalaisasiantuntija kirjoittaa ja avaa koruttomasti sitä mitä alueiden osalta tapahtuu ja on tapahtunut. Esimerkiksi viime vuonna 2024 Venäjä pystyi valtaamaan vain 3 685 km² alueita Ukrainassa. Tätä kun vertaa Ukrainan vuonna 2022 vapauttamaan 74 443 km²:iin on eteneminen ollut vähäistä. Midttun mukaan nykyiselläkin vauhdilla, eli noin 18–28 km2 päivässä, Venäjä tarvitsisi vuosia vallatakseen nämä alueet kokonaan ja se tarkoittaisi myös massiivisia ihmistappioita. Uhrien määrä nousi jo viime joulukuussa 2024 ennätykselliseen 1 585:een kuolleeseen päivässä ja näin Venäjän kulutussota on tulossa kestämättömäksi.
With casualty rates hitting a record 1,585 per day in December, Russia’s war of attrition is becoming untenable.
Luhanskin, Donetskin, Hersonin ja Zaporižžjan alueiden valtaaminen veisi siis aikaa jopa 2-4 vuotta ja nykyisellä uhrimäärällä Venäjä menettäisi tässä valloitussodassa lisää 1,3–2,2 miljoonaa sotilasta ja kokonaistappiot nousisivat kuolleina ja haavoittuneina näin jo 2,1-3 miljoonaan nuoreen mieheen ja naiseen.
Kirjoituksessaan Midttun nostaa esille myös Venäjän ilmavoimien tilanteen. Itsekin ole monet kerrat puhunut ja kirjoittanut tästä eli siitä miten kummallakaan maalla ei ole Ukrainan alueella ns. ilmaherruutta. Tämä näkyy sitten siinä mitä sodassa tapahtuu. Yksi aivan olennainen juttu tässä oli länsivaltojen antama lupa Ukrainalle iskeä pitkänkantaman ohjuksin myös Venäjän maaperälle. ”Ukrainan pitkän kantaman iskut ovat pakottaneet venäläiset taistelukoneet siirtymään yli 300 kilometrin päähän rintamasta, mikä on heikentänyt operatiivista tehokkuutta. Sen jälkeen, kun Ukraina sai käyttää länsimaissa valmistettuja aseita sotilaallisia kohteita vastaan Venäjän maaperällä, Venäjän ilmaiskujen määrä ja sen pommien käyttö on vähentynyt joillakin alueilla jopa 75 %.” Ja samaan aikaan tilanne Midttunin mukaan kehittyy myönteisesti nimenomaan Ukrainan kannalta mm. F-16-hävittäjien, Patriot-ohjusten, NASAMS:n ja IRIS-T:n myötä. Venäjän ilmapuolustuksen heikkoudet ovat samaan aikaan paljastuneet.
Ukrainan kekseliäisyys.
Mielenkiintoinen huomio on myös ukrainalaisten kekseliäisyys ennen muuta drone-sodankäynnissä. Midttun kirjoittaa dronien pitkänkantaman iskukyvystä, drone-parvista, drone-emäaluksista, FPV-hyökkäysdrooneista jne.
”Ukraine has also seized the initiative in the drone war, launching thousands of long-range strikes deep into Russian territory. Ukrainian ingenuity includes the development of a long-range strike capability, including new drone-missiles (Palianytsia, Ruta, and Peklo), Trembita cruise missiles and drones; the experimentation of drone swarms; development of drones as interceptors to counter Russian drone attacks; the development of drone motherships carrying lightweight attack FPV drones at over 70 km deep; the ability to down Russian helicopters with drones; to shoot down Russian helicopters with R-73 Sea Dragon missiles fired from Magura V5 uncrewed surface vessels (USVs); and not least, launching first-person-view (FPV) drones from naval drones to destroy Russian air defense systems.”
Ukrainan tavoitteena onkin lisätä dronien tuotantoa ja tehdä tänä vuonna itse jo vähintään 30 000 pitkän kantaman dronia. Samaan aikaan Ukraina pystynee tänä vuonna valmistamaan jo jopa neljä miljoonaa dronia vuodessa. Maa kasvattaa koko ajan omaa tehokkaiden FPV-droniensa tuotantoa.
Mielenkiintoisessa kirjoituksessaan Hans Petter Midttun avaakin mm. sitä millaisia tuhoja Venäjä on kohdannut omalla maaperällään päättyneen vuoden aikana. Yli 200 kohdetta, sisältäen mm. komento- ja valvontajärjestelmiä, lentotukikohtia ja puolustusteollisuutta, on tuhoutunut tai kohdannut tuhoja. Ukrainan iskut ja Venäjän kohtaamat tuhot omalla maaperällä syövät koko ajan Venäjän kykyä käydä sotaa.
Venäjä onkin joutunut kaivamaan jo vanhoja varastojaan ja jo vuonna 2023 rintamalla toimittamista tankeista ”1 530 eli lähes 85 % oli vanhoja T-72-, T-62- ja jopa joitakin 50-luvun T-55-malleja. Sen resurssit ovat rajalliset ja loppuvat lopulta.”
Russia’s dwindling resources signal an impending collapse in its military capacity.
Eli ”Venäjän hupenevat resurssit ovat merkki sen sotilaallisen kapasiteetin lähestyvästä romahduksesta” ja ”Kysymys ei ole siitä, kestääkö Ukraina, vaan siitä, kuinka kauan Venäjä voi kestää tappiollista uhkapeliään”.
Ongelmat eivät rajoitu kuitenkaan vain rintamalla sillä myös Venäjän talous on tukalassa tilanteessa. ”Taloudellisesti Venäjän sotatalous on tasaisesti matkalla kohti romahdusta. Vuonna 2025 sen turvallisuus- ja puolustusmenot ylittävät terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaalipolitiikan kokonaismenot . Presidentti Putin on hyväksynyt budjetin, jossa maanpuolustukseen on varattu noin 32,5 prosenttia” ja ”Venäjän keskuspankin johtajan mukaan ”Venäjän talouden työvoimavarat ja tuotantokapasiteetti ovat lähes lopussa ja talous on nyt ”ylikuumenemisen” tilassa.”
Eli ”lähes 800 000 kuollutta ja haavoittunutta sotilasta sekä suurimman osan panssarivaunuista, panssarivaunuista ja tykistöstä menetetty täysimittaisen sodan alkamisen jälkeen on tuskin merkki sodan voittamisesta”, kirjoittaa Midttun ja jatkaa englanninkielisessä tekstissään miehistötappioista karun kuvaavasti, että ”In 2022, Ukraine destroyed Russia’s elite forces. In 2022, 2023, and 2024, it killed and wounded about 100, 250, and 430 thousand Russian soldiers, respectively. The aggressor’s losses have increased dramatically each year. In 2024, Russia suffered the highest losses since the start of the full-scale war. Based on trends, in 2025, it is expected to suffer 530,000-560,000 casualties as its war of aggression becomes increasingly unsustainable and its fear of strategic defeat soars” eli ”Vuonna 2022 Ukraina tuhosi Venäjän eliittijoukot. Vuosina 2022, 2023 ja 2024 se tappoi ja haavoitti noin 100, 250 ja 430 tuhatta venäläissotilasta. Hyökkääjän tappiot ovat kasvaneet dramaattisesti joka vuosi. Vuonna 2024 Venäjä kärsi suurimmat tappiot sitten täysimittaisen sodan alkamisen. Trendien perusteella vuonna 2025 sen odotetaan kärsivän 530 000-560 000 uhria, kun sen hyökkäyssota muuttuu yhä kestämättömämmäksi ja sen pelko strategisesta tappiosta kasvaa.”
Midttun kirjoittaakin, että jo alkaneena vuonna Venäjä saattaa olla Black Swan -tilanteessa. Black Swan eli Musta Joutsen -tilanne tai teoria tarkoittaa siis tilanteen kehittymistä arvaamattomasti ja ennustamattomasti. Tällaisessa tilanteessa vasta jälkikäteen voidaan ymmärtää tai yrittää selittää mitä tapahtui ja miksi, mutta siinä hetkessä kaikki vain tapahtuu.
Mutta aivan näin yksipuoliseksi ei Midttun kuitenkaan sodan tilannetta kirjoituksessaan jätä vaan kirjaa myös lukuisia Ukrainankin haasteita. Tällaisia ovat mm. Yhdysvaltain tulevat ratkaisut uuden presidentin myötä, maan omien asevoimien mm. rakenteelliset ongelmat ja myös miehistöpula yms. Ja isona huolena myös aseistuksen laaja-alainen pula. Mutta näistä kaikista huolimatta Midttun kääntää palloa Ukrainan hyväksi mm. siksi, että ”se käy eksistentiaalista sotaa ja on siksi paljon motivoituneempi kuin venäläiset sotilaat”.
Firstly, it is fighting an existential war and is, therefore, far more motivated than the Russian soldiers. Giving up is not an option.
Eli Ukraina käy eksistentiaalista sotaa ja on siksi paljon motivoituneempi kuin venäläiset sotilaat eikä siis luovuttaminen ole sille vaihtoehto. Toiseksi hän nostaa esille Ukrainan kekseliäisyyden ja kolmanneksi sen, että ”Ukrainaa tukee yli 50 demokraattista maata, jotka ovat jo pitkään ymmärtäneet, että Euroopan turvallisuus ja vakaus ovat Ukrainan kohtalon varassa”.
Eli…
Conclusion; Russia is heading for a strategic defeat in 2025 because it is being defeated at sea, in the air, in space, and in cyberspace.
Johtopäätös olisi siis näin ollen se, että ”Venäjä on matkalla kohti strategista tappiota vuonna 2025, koska se voitetaan merellä, ilmassa, avaruudessa ja kyberavaruudessa”.
Ainoaksi Venäjän mahdollisuudeksi Midttun toistaakin kirjoituksensa lopussa sen, että Venäjä onnistuisi henkisesti voittamaan länsimaat ja saamaan ne ajattelemaan niin, että Ukraina on pakotettava rauhaan, mutta toisaalta Venäjän, hyökkääjävaltion, strategiset näkymät muuttuvat äärimmäisen synkäksi sillä hetkellä, kun Yhdysvallat ja Eurooppa saavat takaisin henkisen luottamuksensa ja löytävät rohkeutta tehdä mitä tarvitaan.”
Toivottavasti lännellä on rohkeus tehdä se mitä tarvitaan.
Slava Ukraini!
Äärimmäisen mielenkiintoisia nämä hieman syvemmälle Ukrainan tapahtumiin menevät asiantuntijakirjoitukset. Helpolla kotimaan medioita seuraamalla voi saada kyllä hyvinkin toisenlaisen kuvan sodan tilanteesta. Pyrin näitä kv-medioita itse seuraamaan säännöllisesti ja avaamaan myös täällä hieman niiden antia aikataulujen sen salliessa.
….
Nostan tänään tänne blogiini myös toisen uutisen Ukrinformin sivuilta. Se oli 15.1.2025 julkaistu uutinen Puolan presidentti Andrzej Dudan ja Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin keskiviikkoisesta tiedotustilaisuudesta Varsovasta. Sen otsikko kuului:
”Duda insisting on inviting Ukraine to NATO now”
Puolan presidentti Duda siis vaatii tiedotustilaisuudessa siis Ukrainan kutsumista Natoon nyt. Puolan presidentin mukaan tämä olisi ensimmäinen askel kohti konkreettisia Ukrainan turvatakuita. Duda korosti, että Naton täysjäsenyys yhdessä Washingtonin sopimuksen 5 artiklan takaamien turvatakuiden kanssa on Ukrainalle vahvin turvallisuustakuu.
Duda totesi ymmärtävänsä, että liittyminen Natoon on mahdollista vasta sodan päätyttyä, mutta siitä asiassa olisi jo vihdoin edettävä. Presidentti totesi ottavansa ”tämän asian esille jokaisessa Naton kokouksessa” ja kertoi, että kerta toisen jälkeen ”yhä useammat Naton johtajat ovat taipuvaisia tukemaan Ukrainan kutsumista liittoumaan”.
Olen Puolan presidentin kanssa täysin samaa mieltä ja myös samaa mieltä askelmerkeistä ja niiden rytmityksestä. Ukraina on kerran jo aiemmin petetty. Neuvostoliiton hajottua ja Ukrainan vapauduttua ja itsenäistyttyä maa luopui sille jääneistä neuvostoliittolaisista ydinaseista. Ratkaisun yhteydessä tehdyssä Budapestin sopimuksessa Venäjä, Yhdysvallat ja Britannia lupasivat taata maan turvallisuuden Ukrainan tuolloiset rajat. Ukraina luotti turvatakuisiin kolmelta silloiselta suurvallalta ja liittyi ydinaseet kieltävään sopimukseen ja luopui omistamistaan ydinaseista. Vuonna 2014 yksi turvatakuut antaneista maista, Venäjä, hyökkäsi kuitenkin Ukrainaan ja valloitti Krimin ja kaksi muuta katsoivat tuolloin tapahtumia toimettomina. Turvatakuut olivat vain mustetta paperilla. Ja tämän huomattuaan Venäjä laajensi sotansa vuonna 2022 täysimittaiseksi hyökkäyssodakseen koko Ukrainan valtaamiseksi. Ymmärrän tässä valossa siis enemmän kuin hyvin, että Ukraina ei enää luota muuhun kuin Naton täysjäsenyyteen. Viimeksi joulukuun alussa Ukrainan ulkoministeri Andrii Sybiha totesikin, että Ukraina hylkää kaikki muut turvatakuut kuin Naton.
Viikonloppua teille kaikille.
…..
Kello 23.42 ja päivä paketissa. Huomenna vapaapäivä ja tekeekin ihan hyvää tähän väliin. Jatketaan.