Hyvää Ystävänpäivää!

Blogi, tiistaina 14.02.2012

Tästä se uusi päivä alkaa ja ystäviä on hyvä muistaa tänään ja huomennakin. Teitä ei kuulkaa ole koskaan liikaa.

….

Suomalainen pelimonopoli ei näe 2020-lukua.

Aina välillä tuntuu siltä, että me emme täällä Suomessa oikein tiedä missä mennään. Jo aikanaan todettiin, että ulkopolitiikassa on syytä tunnustaa tosiasiat ja niin kannattaisi tehdä monessa muussakin asiassa. Jotenkin tuntuu, että meillä, meistä kansanedustajistakin, iso osa elää sellaisessa harhaluulossa, että voisimme esimerkiksi hallita internetiä.

Samanlaisia fiiliksiä minulla oli tämän Yle-keskustelun aikaan. Kun hieman yritin herättää keskustelua Ylen julkisenpalvelun tehtävästä ja sen uudelleen määrittelystä niin yleensä sain kimppuuni äkäisen lauman ensin kansanedustajakollegoita ja sitten Ylen toimittajia. Ehkä paras tilanne oli kerran viime kaudella kun istunnossa Yleä keskustelimme. Pidin oman puheenvuoroni ja hetki sen jälkeen piipahdin eduskunnan kuppilassa iltakahvilla. En ollut vielä penkkiin ehtinyt kun Yleltä tervehdittiin minua kuppilassa ”Hei vastaan Ylellä yhteiskuntasuhteista. Voisimme vaihtaa muutaman sanan?”. No vaihdoimme muutaman sanan, mutta ajatukseni eivät sen myötä kyllä muuttuneet. Olen edelleen sitä mieltä, että Yleä olisi pitänyt uskaltaa tarkastella tässä rahoituskeskustelun yhteydessä myös kriittisesti. Siis nythän vain lyötiin rahaa ja lisää rahaa ja vielä automaattikorotuksella Ylelle. Siis samaan aikaan kun puolustusvoimat joutuvat säästämään, kunnat joutuvat säästämään ja kaikki joutuvat säästämään.

Itse olisin siis hieman vakavammin suhtautunut koko Yleen. Olisin tarkentanut Ylen tehtävää mm. vastaamaan laadukkasta ajankohtaisohjelmatuotannosta, uutisista, rajatusta urheilusta, kulttuurista ja myös lastenohjelmista. Olisin lisäksi alleviivannut erityisryhmien ohjelmatarjonnan ja maakuntaradiot. Mutta sen sijaan loputtomalle pullataikinnan nostattamiselle olisin laittanut pisteen. Siis esimerkiksi kaikelle sille mitä nyt jo Yle on tarjonnut kahdessa eri jakeluverkossa eli tv:ssä ja netissä.

Mutta tämä juna meni jo ja myönnön tappioni. Olkaa hyvä. Tästä tappiosta se jokainen saatte ensi vuoden alussa itsellenne Yle-maksun ja vielä yrittäjätkin jokaisesta hiemankin suuremmasta pienestä yrityksestäkin Yle-laskunsa. Se siitä.

Mutta jotain samanlaista on nyt havaittavissa rahapelimonopolikeskustelussamme. On aika yleinen käsitys se, että maamme rahapelimonopoli oli maailman paras, vastuullisin ja se on kiveen hakattu. Uskallan sanoa, että tässä ollaan nyt pahasti hakoteilla.

Viittasin edellä siihen, että täällä eduskunnassakin moni vakuuttelee edelleen itselleen, että me voimme Suomessa hallita internetiä. Muistan miten tämä nousi esille esimerkiksi sivistysvaliokunnassa kun käsittelimme netin tarjontaa ja tekijänoikeuksia. Uskallan epäillä, että me emme tässä loputtomassa rajoittamisessa onnistu. Siinä ei ole onnistunut Kiina eikä taida onnistua Pohjois-Koreakaan ja moni Arabikevään valtio sai kokea myös saman. Nettiä ei pystynyt hallitsemaan ja pysäyttämään.

Tämä ei tarkoita sitä, että minusta ei pitäisi tehdä mitään. Tottakai pitää. Pitää luoda laillisia tapoja ladata musiikkia ja elokuvia. Kun ne ovat yhtä hyviä ja helppoja kuin laittomatkin jakelukanavat niin silloin aika moni valitsee tuon laillisen. Näin on jo musiikkimaailmassa pikku hiljaa käymässä. Mutta kyllä siinäkin meni luvattoman kauan. Levy-yhtiöt aikansa uskottelivat, että cd se on se tulevaisuudenkin jakelukanava ja samaan aikaan netti eli omaa elämäänsä ja ajassa. No nyt nettiin on tullut laillisiakin jakelukanavia ja kasvu on ollut hyvää. Mutta kun laiton puoli on saanut liian pitkään rauhassa pelata tällä markkinalla niin laillisen tilan raivaaminen on entistä työläänpää. Kannattaisi siis elää ajassa.

Nyt meidän rahapelien monopolifirmat, joita on siis hauskasti monopolifirmoina kolme, pyrkivät samaan. Siis suomalainen monopoli on oikeasti tripoli. Mutta siis pyrkivät valtiovallan kanssa hallinnoimaan nettimaailmaa ja uskovat mm. siihen että mainontaa rajaamalla voitaisiin saavuttaa jotain. Kannattaisiko jo nyt avata silmät ja uskoa, että nettipelaaminen on tullut jäädäkseen. Suomalaisten tripoliyhtiöiden siis kannattaisi tulla nyt täydellä teholla mukaan nettiinkin. Onhan siellä jo jotain, mutta kovin kauan on tässäkin annettu muiden toimia tällä pelikentällä yksin. Asiakas valitsee parhaan niin se toimii täälläkin.

En siis usko siihen, että Suomi pystyy estämään nettipelaamista vaikka kuinka kiikuttaisimme lehtiä ja ihmisiä oikeuteen pelien mainostamisesta.

Oma veikkaukseni  on siis se, että suomalainen monopoli rahapelaamisessakin murenee tässä lähiaikoina. Voimme pyristellä vastaan, mutta se tullee tapahtumaan. Jo yksin EU:lle emme enää kauaa pysty perustelemaan toimintamalliamme ja sieltä se lähtee. Tai sitten sen myötä, että asiakkaat, suomalaiset, valitsevat sen parhaan toimijan.

Kannattaisiko siis nyt kääntää katse itse 2020-luvulle. Tai edes tähän päivään.

Mallia voisi ottaa vaikkapa Tanskasta. DGA eli Tanskan paikallinen Veikkaus teki näin ja myönsi viime vuoden lopulla ensimmäiset lisenssit eli toimiluvat nettipelaamisen firmoille. Laki tuli voimaan vuodenvaihteessa.

Tanska avasi pelin täysin. Se korvasi oman kansallisen monopolijärjestelmänsä lisenssijärjestelmällä. Hakemuksia tuli Tanskassa enemmän kuin osattiin odottaa ja 38 toimijaa sai täyden toimiluvan. Seula oli tiukka eli Tanska halusi tsekata todellakin kaikki hakijat läpi ja loi heille erittäin tiukat toimiehdot. Samalla muuten nämä yritykset mukana mm. Betsson ja Unobet avasivat myös toimintansa ”villistä” verkossatoiminnasta Tanskan viranomaisten valvontaan.

Tanska teki siis täysin toisenlaisen valinnan kuin Suomi. Myönsi tosiasiat ja lähti etukenossa uudistamaan omaa toimintatapaansa.

Itse herättelisinkin nyt keskustelua vakavasti myös meillä Suomessa siitä, että kannattaisiko kieltämisen ja rajoittamisen sijaan ryhtyäkin vastuullisesti valvomaan näitä netissäkin toimivia firmoja. Jos emme halua avata koko pelimarkkinaa niin kannattaisiko edes avata nettimaailma ns. monopolimallin rinnalle luotavalla rajoitetulla lisenssijärjestelmällä.

Itse olen vakuuttunut, että tällä tavalla toimien turvaamme paremmin jatkossakin liikunnan, urheilun ja kulttuurin rahoituksen jotka tänä päivänä saavat rahansa veikkausvoittovaroista. Sillä iso pelko ja todennäköinen pelko ja tulevaisuus on se, että suomalainen monopolijärjestelmä murenee ja siihen kannattaisi Tanskan tapaan varautua itse eikä antaa myrskyn viedä.

Ja oletteko muuten huomanneet. Samaan aikaan kun me täällä säädimme lain jolla kiellettiin muidenkin kuin monopolitoimijoiden rahapelimainonta Suomessa niin nämä monopolitoimijat lähtivät erittäin agressiiviseen ja ennen muuta mielikuvamarkkinointiin niin tv:ssä kuin lehdissäkin. Unohtuiko samalla siis ne periaatteet ja tavoitteet joilla mainonta haluttiin kieltää juuri nyt kieltää? Rajoituksilla tavoiteltiin nimenomaan pelihaittojen ehkäisemistä ja vähentämistä. Nyt mielikuvamainonta tekee juuri päinvastaista.

Jään mielelläni odottamaan kannanottojanne ja mielipiteitänne.

nim. Keskustelu olisi sallittavaa ja hyödyllistäkin 🙂

….

Nyt siis päivä jo edennyt iltapäivää. Takana kolme valiokunnan kokousta ja kohta sitten täysistuntoon. Menee se ystävänpäivä näinkin.

Kello 19.43 ja kotona jälleen. Tänään pääsin itseasiassa tuosta Ylestä puhumaan vielä isossakin salissa. Hieman hämmensi minua tänäänkin tuo ”Yle-puolueen” vahva ääni eduskunnassa. Osa jopa totesi, että kansan sivistys on jätetty pelkästään Ylen harteille. Aika kova väite. Minusta meillä on paljon myös hyvää mainosrahoitteista mediaa tv:stä aina lehtiin asti. Osalle ei sillä näytä olevan mitään arvoa. Kannattaa kurkata istunnon pöytäkirjaan jos aihe enemmän kiinnostaa.

Mutta tuon Yle keskustelun ja sakonmuuntokeskustelun jälkeen saimmekin pian istunnon päätökseen. Olikohan meitä salissa silloin viisi vai kuusi. Tai taisi olla jo muutama vähemmänkin kun varapuhemies Pekka Ravi päätti istunnon. Itse pidin tuota sakonmuuntokeskustelua erittäinkin hyvänä ja tarpeellisena. Viime kaudella vihreän oikeusministerin Tuija Braxin johdolla lakia muutettiin niin että mm. kauppojen näpistyksistä saatuja sakkoja ei voitu enää muuttaa vankeudeksi. Ei siis siinä tapauksessakaan että kyseinen varas ei sakkojaan olisi maksanut. Tämähän oli kuin avoin ”valtakirja” ja kannustus näille toimijoille tyyliin ”jos ei rahaa maksaa sakkoja ei sinua sitten rangaista lainkaan”. Ja moni on noudattanut ohjetta ja kauppojen näpistykset ovat kasvaneet huikeasti. Tänä päivänä myymälävarkaudet ja näpistykset aiheuttavat kaupalle jo noin 500 miljoonan euron tappion joka vuosi. Ja muutamassa vuodessa määrä on kasvanut 30 miljoonalla eurolla eikä kasvulle näy loppua. Moni kauppias on nyt voimaton ja näpistely vain kiihtyy. Lopputulemahan on se, että tämän päivän ruuan ja muun tavaran hinnassa on tuo 500 miljoonaa ylimääräistä. Siellä hinnoissahan me sen lopulta maksamme.

Kiitos siis kansanedustaja Sampsa Katajalle tämän aiheen esillä pitämisestä. Tänäänkin eduskunnasta vahva tuki sille, että sakkojen muunto vankeudeksi pitää palauttaa. Kyllähän mallin pitää olla niin että tehdystä rikoksesta seuraa kaikissa tilanteista joku rangaistus. Jäämme siis odottamaan uudelta oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilta toimia suuren virheen korjaamiseksi.

Nyt ilta kotona ja huomenna aikainen herätys. Katsotaan miten pahaksi tuo talvisää äityy. Varataan siis aikaa aamulla reippaasti enemmän työmatkaan. Tänäänkin jo Kehä III:lle paikkeilla lunta niin että liikenne matali kahtakymppiä kohti pohjoista. Onneksi siis hiljaa ja maltilla. Ja tietääkseni pahemmilta onnettomuuksiltakin vältyttiin.

Vielä lopuksi hyvää ystävänpäivän iltaa teille kaikille. Päivällä Facebookissa kyselin mistä ystävän tuntee. Tässä yksi hyvä Jannen lähettämä Nalle Puhin kuvaus ystävyydelle:

”Ystävyys on sitä, että kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystävää, niin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti ja kaikki rypyt siliävät!”

Hyvää ystävänpäivää!

 

 

 

 

 

 

Kommentit