Hyvää Suomesta

Kynästä, tiistaina 12.02.2013

Suomalaiset haluavat suomalaista ruokaa. Näin kertoo Taloustutkimuksen toteuttama kysely, jonka tulokset julkaistiin 1.2.2013. Me haluamme jatkossakin syödä kotimaista, turvallista ja entistä ympäristöystävällisempää ruokaa. Haluamme myös, että ruokaa ostaessamme tai työpaikkaruokalassa syödessämme meillä on tieto siitä, mistä ruoka on peräisin. Olen alkuperämerkinnöistä puhunut aiemminkin, mutta tässä jälleen muistutus niiden tärkeydestä. Tässä muuten riittää edelleen työtä. Edelleen liian usein törmää kaupan hyllyjen välissä tuotteiseen, jotka ovat väreiltään ja jopa nimeltään suomalaisia, mutta niihin käytetty liha on tuotu jostain ulkomailta. Tuntuu vähän, että meitä huijataan.

Ruoan alkuperästä puheen ollen. Minäpä tunnen hyvin ainakin yhden suomalaisen maidontuottajan. Kummilehmäni Huippu Portaankorvan maitotilalla sai toisen vasikkansa tänä vuonna ja aloittelee nyt toista vuottaan lypsylehmän työssä. Tänä vuonna Huippu tuottaa meille suomalaisille noin 10 000 kg maitoa, jonka me ostamme kaupasta suomalaisena Valion maitona, voina, jugurtteina ja juustoina. Aikamoinen määrä.

***

Kotimaisesta ruoasta puhuttaessa nostetaan usein huoltovarmuus yhdeksi tärkeäksi näkökulmaksi. Monet mieltävät tämän siten, että sotaan joutuessamme meillä riittää ruokaa. Se kuitenkin tarkoittaa paljon muutakin. Maapallon väkimäärän ruokkimiseksi tarvitaan yhä enemmän maataloustuotantoa ja jo tämä yksin on riittävä syy oman tuotantomme turvaamiseen. Jos nyt annamme peltojemme ja maatilojemme kuihtua, ei niiden henkiin herättäminen tulevaisuudessa ole ihan helppo juttu.

Ruoan tuottaminen on ennen kaikkea luonnon lakien armoilla. Tämä tosiasia ei ole muuttunut. Sen sijaan ilmaston muuttuminen muokkaa luonnon toimintaa tulevaisuudessa yhä enemmän. Tästä saatiin viitteitä jo viime syksynä, kun satoja heikensi äärimmäinen kuivuus Pohjois-Amerikassa ja rankkasateet Euroopassa. Haluammeko tällaisessa tilanteessa jättää vastuun ruoastamme muiden käsiin ja toivoa parasta? Minä en ainakaan.

***

Jos jotain positiivista täytyy säiden ääri-ilmiöistä hakea, se on tuottajahintojen nousu. Palkankorotusvaraa viljelijöillä nimittäin on. MTT:n laskelmien mukaan vuonna 2011 maatalouden kannattavuuskerroin oli 0,47. Se tarkoittaa sitä, että maanviljelijä sai 47 % tavoitellusta tulostaan. Jos verrataan maanviljelijää palkansaajaan, vastaava tuntipalkka olisi tällöin 2,6 euroa. Ylitöistä, ja ilta- ja viikonlopputöistä ei muuten makseta erillistä korvausta. Viime vuoden osalta tilanne näyttää hivenen paremmalta ennusteiden mukaan, mutta kasvaneet tuotantokustannukset tuppaavat syömään lisäansion. Tuolla kummimaatilalla vieraillessa se maatilan arki tulee aika nopeasti tutuksi. Siinä tehdään pitkää päivää sen eteen, että saisimme jatkossakin suomalaista ruokaa kotiemme pöytiin.

Nyt joku mutisee, että mites ne suuret maataloustukiaiset. Maataloustuet on laskettu mukaan tuohon edellä mainittuun. Mikäli tukia ei olisi, tippuisi palkka vielä noin 40 %. Aika kova palkanalennus, sanoisin. Tai oikeastaan tilanne saattaisi olla se, että ruoka kallistuisi 40 %. Maataloustukijärjestelmä on siis rakennettu pitämään eurooppalaisen ruoan hinta kohtuullisena kuluttajille. Tämä on asia, joka usein keskustelussa unohdetaan.

***

Tämä asia on nyt ajankohtainen, sillä Euroopan yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta tehdään paraikaa. Peruslähtökohta on se, että jaettavaa kakkua pitäisi pienentää, mutta kaikki haluavat yhtä ison palan kuin aiemminkin. Tässä on jo haastetta kerrakseen. Suomen kannalta tärkein tavoite neuvotteluissa on muistuttaa muita Suomen erityispiirteistä ja tarpeista. Huolehtia siitä, että meillä on kotimaista ruokaa jatkossakin. Ei mikään pieni tehtävä, mutta maatalousministerimme Jari Koskinen esikuntineen, suomalaiset mepit ja eri järjestöt tekevät varmasti kaikkensa tämän tavoitteen eteen.

Yksi tärkeä osa maatalouspolitiikan uudistusta on ympäristö. Tästä kantavat myös suomalaiset kuluttajat huolta juuri julkaistun kyselyn mukaan. Onneksi Suomessa on ympäristötukijärjestelmän avulla saatu jo paljon hyvää aikaan ja olemme jo valmiiksi paremmassa tilanteessa kuin monet eurooppalaiset kumppanimme. Tekemistä tällä saralla varmasti on suomalaisillakin tiloilla, ja hyvä jos järkeviä keinoja löytyy.

Maanviljelijöiden ja muidenkin kannalta uudistuksella on myös tärkeä tavoite, byrokratian vähentäminen. Toistaiseksi ei kovin hyvältä näytä, valitettavasti. Tämä tavoite on muuten ollut kaikissa uudistuksissa mukana koko yhteisen maatalouspolitiikan historian ajan. Ehkä vielä joku päivä.

***

Yksittäisen ihmisen ja suomalaisen kuluttajan vaikutusmahdollisuus Euroopan laajuiseen uudistukseen on rajallinen ja sitä se on myös yksittäisellä kansanedustajalla. Uudistus vaatii kompromisseja. Täytyy kuitenkin muistaa se maatalouspolitiikan perusasia, että kuluttajalla on suurin valta. Se tarkoittaa meistä ihan jokaista.

Ostamalla suomalaista ruokaa tuemme maanviljelijöitämme ja kaikkia elintarvikeketjun työntekijöitä. Huolehdimme huoltovarmuudesta ja varaudumme ilmastonmuutokseen. Mitä paremmin suomalaisilla maatiloilla menee, sitä enemmän he voivat panostaa meille kuluttajillekin tärkeisiin asioihin, kuten eläinten hyvinvointiin ja ympäristöön ja toiminnan kehittämiseen. Tämä on kaikkien etu. Käytetään meille annettua valtaa.

Timo Heinonen
kansanedustaja

Kommentit