Valmistuin aikanaan opettajaksi vuonna 1999. Ensin toimin opettajana erityiskoulussa, yläkoulussa ja lukiossa ja virassa sitten viitisen vuotta luokanopettajana. Syksyllä 2006 jäin virkavapaalle. Tarkoitus oli panostaa täysillä media-alan yritykseeni ja kokeilla, miten motorsportilla selostajana ja tv-toimittajana voisin elantoni saada. No, eduskuntavaalit tulivat sitten matkaan mukaan ja sillä matkalla olen edelleen. Keväällä 2007 irtisanouduin opettajanvirasta ja halusin näin antaa rakkaan virkani numeroltaan 007 eli lupa opettaa, eteenpäin uudelle pätevälle ja osaavalle opettajalle. Sellainen virkaan tulikin ja Salla jatkoi nollanollaseiskana.
Pian siis 16 vuotta olen saanut toimia kansanedustajana. Aluksi mm. sivistysvaliokunnassa ja kokoomuksen osaamisen ja sivistyksen politiikkatyön johdossa. Jossain vaiheessa siirryin sitten enemmän talouden ja verotuksen pariin ja myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan pariin. Mutta eihän maikan sydän mihinkään ole hukkunut, että sykekään loppunut.
En näiden 16 vuoden aikana olisi läheskään kaikkea tehnyt sivistyspolitiikassa niin kuin on tehty, mutta tarkkaan olen koulumaailman juttuja seurannut. Välillä vähän surullisenakin. Mutta opettajia kohtaan arvostukseni on vain ja ainoastaan kasvanut. Kiitos siis tänäänkin isosti teille kaikille maailman parhaille opettajille!
Hyvää kansainvälistä opettajienpäivää!
Minä poika maikkana vuonna 2006 🙂
Mutta myönnän, että huolissani olen tänäänkin meidän kouluistamme. Opettajien työtä ei ole riittämiin arvostettu ja alalla on jo nyt kova työvoimapula. Opettajat ansaisisivat oman arvonnostonsa, mitoituksensa ja myös palkankorotuksen. Sanon tämän ennen muuta opettajana ja kahden koululaisen isänä.
Olen itse tehnyt aikanaan esityksen mm. opettajarekisteristä. Lasten, nuorten ja heidän vanhempien pitäisi vähintään tietää, onko heidän lastensa opettaja koulutuksen tehtävään saanut ja pätevä. Toki miettiä voi sitäkin, että lääkäreiden kohdalla kouluttamatonta kutsutaan valelääkäriksi. Kouluissa opettajan kohdalla opettajaksi. Ja kyllä, on totta, että lääkärin käsissä voi olla akuutisti ihmisen henki ja terveys, mutta myös opettajan käsissä ainakin terveys ja isolta osin tulevaisuus. Opettajuus on paljon muutakin kuin koulutus, mutta sen tärkeys paljastuu yleensä silloin, kun lapsi tai nuori tarvitsee oppimisessaan tai kasvussaan jotain erityistä apua tai tukea. Ei siis ole yhdentekevää, kuka toimii opettajana. Ja totta kai arvostan myös jokaista sijaista, mutta tärkeintä olisi lopulta saada kouluihin soten tapaan myös aina ja vain tehtäväänsä koulutettuja henkilöitä. Se on lasten, nuorten, perheiden, mutta myös opettajana toimivan oikeusturvan kannalta ainoa ja oikea ratkaisu.
Toinen, minkä haluan tänään opettajien päivänä nostaa esille on tuon virkanumeronikin sisällä pitämä lupaus: Lupa opettaa! Sen voi lukea myös oikeudeksi opettaa ja myös lapselle ja nuorelle oikeudeksi oppia. Nyt liian pitkälle viety inkluusio haittaa kaikkia koulussa käyviä ja myös työtä tekeviä. Sinänsä hienosta tavoitteesta eli jokaisen oppilaan oikeudesta päästä opetuksen piiriin tavallisissa koululuokissa riippumatta siitä, onko hänellä oppimisvaikeuksia tai jokin vamma tai sairaus on tullut myös näille kyseisille oppilaille ongelma. Inkluusio säästötoimena ja liian isoissa opetusryhmissä on haitallinen myös apua ja tukea tarvitsevalle lapselle ja nuorelle. Se on jopa vääryys. Mutta samaan aikaan se haastaa myös koko opettajan työtä – oikeutta opettaa – ja jokaisen lapsen ja nuoren oikeutta oppia joka päivä koulussa jotain uutta. Siksi minusta nyt pitää myöntää, että tämä ei toimi ja ottaa askel takaisin päin. Ottaa käyttöön tarvittaessa pienryhmiä jne. Ja antaa normaalissa luokassa koulua käyville oikeus normaaliinkin kouluarkeen. Olen surullisena kuunnellut miten luokkaretkistä, erilaisista teemapäivistä ja kaikesta siitä ns. normipäivistä poikkeavista on luovuttu sen takia, että tällaisten luokkacombojen kanssa se ei ole mahdollista tai edes turvallista. Kuulemma myös esimerkiksi käsitöissä on luovuttu monesta sen takia, että luokat eivät voi muutaman oppilaan takia tehdä sitä taikka tätä.
Ei näin – arvon koululaitos.
Ja otan nyt vielä esille lukioista jatko-opintojen pääsykokeet tai pääsykokeettomuuden. Metsään on menty. Askel takaisin päin ja lukion yleissivistys kunniaan. Lukiossa pitää opiskella myös elämää varten ja yleissivistystä varten eikä pingottaen jatko-opintoja varten vain pitkää matikkaa ja fysiikkaa. Jos kiinnostus on yhteiskunnallisissa aiheissa, niin silloin pisteitä jatko-opintoihin tulee tulla niistä oppiaineista eikä pitkästä matikasta. Tiedätte, mitä tarkoitan.
Mutta kaikesta huolimatta hyvää opettajien päivää! Teette kouluissa muun koulujen henkilökunnan kanssa maailman tärkeitä työtä. Teistä aina ylpeä!