Hyvää äitienpäivää!
Ensin omalle rakkaalle äidilleni! Kiitos hyvästä huolenpidosta ja kasvatuksesta. Ja kiitos myös loputtomasta rakkaudesta lapsiamme kohtaan. Mummuna olet ollut paras.
Mutta tänään haluan täällä onnitella myös kaikkia muitakin äitejä ja tänään erityisesti rakkaan kummityttöni Elisan ja kummipoikani Eliaksen mummua Arja-Liisaa. Arja-Liisa vastaanotti tänään tasavallan presidentti Alexander Stubbilta Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein. Arvokkaimman tunnustuksen minkä äiti voi isänmaaltaan saada. Onnea Arja-Liisa, äideistä ja mummuista parhain ja vaatimattomin – pyyteettömin.
Tasavallan presidentti on päättänyt antaa 36 äidille Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein. Arvokkaalla kunniamerkillä huomioidaan vuosittain äitejä, jotka ovat ansioituneet esimerkillisinä kasvattajina sekä perhe-elämän ja vanhemmuuden edistäjinä. Merkit luovutetaan valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa. Photo: Jussi Nukari
Tänään sunnuntaina 11.5.2025 äitejä juhlistettiin siis perinteiseen tapaan Helsingissä valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa. Mannerheimin lastensuojeluliiton yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa järjestämässä juhlassa kaikkiaan 36 äitiä sai Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein. Varmasti jokainen äiti kultaisen ristinsä ansaitsisi ja ansaitsee, mutta tämä tunnustus on ainutlaatuista. Kultaristi on siis kunnianosoitus äideille, jotka ovat ansioituneet esimerkillisinä kasvattajina sekä perhe-elämän ja vanhemmuuden edistäjinä.
Kunniamerkeillä palkittavista äideistä iäkkäin oli tänään 99-vuotias kahdeksan lapsen äiti, joka on osoittanut vastuuta ja huolenpitoa lasten kasvatuksesta maatalon emännän töiden ohessa. Nuorin äideistä on 40-vuotias neljän lapsen äiti, joka on kehittänyt kotipaikkakunnallaan toimintamalleja, joilla liikunta saataisiin osaksi perheiden arkea. Ja tässä upeassa joukossa seisoi mukana meiltä Lopelta Arja-Liisa Koukku.
Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitali kultaristein voidaan antaa eri-ikäisille, erilaisissa elämänpiireissä ja tehtävissä toimineille ja toimiville äideille. Palkitut ovat ansioituneet lasten ja nuorten esimerkillisinä kasvattajina ja tukeneet perhe-elämää ja vanhemmuutta yhteisöissään. Lisäksi palkitsemisessa huomioidaan Suomen kansan monimuotoisuus ja eri väestöryhmät. Lasten lukumäärä ei ole määräävä peruste palkitsemiselle. Palkittavaksi voi ehdottaa biologisia äitejä sekä adoptio- ja sijaisäitejä. Kunnat, seurakunnat, yhdistykset ja muut yhteisöt sekä omat lapset voivat ehdottaa palkittavia äitejä aluehallintovirastoille. Aluehallintovirastojen esityksen perusteella sosiaali- ja terveysministeriö esittää vuosittain kunniamerkin saajia ritarikunnille. Ensimmäisen kerran äitejä palkittiin kunniamerkein vuonna 1946 ja merkillä on vuosien aikana palkittu yli 2300 äitiä.
Tänä vuonna tasavallan presidentti Alexander Stubb jakaa ensimmäistä kertaa kunniamerkkejä myös isille valtakunnallisessa isänpäivän juhlassa 9.11.2025. Tein aikanaan tästä itse esityksen eduskunnassa ja olen iloinen, että nyt tämä esitykseni myös käy toteen. Kunniamerkit korvaavat näin siis aiemmin jaetun Vuoden isä -palkinnon. Juhlan järjestelyistä vastaa yhdessä ministeriön kanssa Väestöliitto.
Mutta tänään siis juhlimme äitejä. Olin itse myös mukana hakemassa tätä arvokasta tunnustusta Arja-Liisalle. Arja-Liisaan sain tutustua aikanaan hänen puolisonsa Karin kautta, kun Kari toimi meillä Lopen kokoomuksen johtotehtävissä ja eri luottamustehtävissä. Myöhemmin sitten Arja-Liisan poika Kimmo – nuoren aikuisuuteni paras ja tärkein ystäväni – pyysi minua vaimonsa Sanna-Kaisan kanssa pienen poikansa Eliaksen kummisedäksi. Elkku oli ensimmäinen kummilapseni ja ihania muistoja paljon näistä vuosista. Myöhemmin sitten myös Arja-Liisan tytär Maisa ja serkkuni Tero pyysivät minua kuopuksensa Elisan kummisedäksi ja yhteys Koukkuihin syveni vain. Rakkauden täyttämä perhe ja suku.
Arja-Liisalla oli tässä Koukkujen perheessä ainutlaatuinen paikka. Ja tehtävä. Hän kantoi uskomatonta tehtäväänsä itseään säästämättä. Sitten puolison Karin yllättävä poismeno ja vähän myöhemmin vielä yllättävämpi pojan Kimmon poismeno pysäyttivät. Meistä monet jopa lamaantuivat ja suru mursi, mutta Arja-Liisa kantoi perhettään kahdessa ja jopa kolmessa polvessa. Joskus jopa mietin, että onko hänellä aikaa ja tilaa lainkaan omalle surulleen. Arja-Liisa kantoi lapsiaan surun keskellä ja lapsen lapsiaan ja erityisesti nuorukaista Eliasta musertavan surun keskellä. Ehkä Arja-Liisakin joskus itki, mutta kun läheiset tarvitsivat tukea ja apua, hän sitä antoi ja kantoi.
Myös perhettä kohdanneen pysäyttävän sairauden hetkellä Arja-Liisan syli oli lämmin ja turvallinen. Uskon, että Arja-Liisan käsien ristiminen ja yhteys olivat tässäkin ratkaisevassa roolissa. Hän välitti kohdatessa ja kantoi huolta myös rukouksissaan. Ja ne rukoukset myös kuultiin.
Arja-Liisa on ollut Äiti isolla Ä:llä. Rakasta ja kantava, kannatteleva ja huolehtiva, itseään säästämätön. Äiti ja mummu, jonka talon ovi on ollut aina lapsille ja lapsenlapsille avoinna. Ruoka aina odottamassa, jos joku tulee ja joka päivä aina joku on tullut. Sellainen on Koti.
Lämpimät onnittelut Arja-Liisa. Olet tullut meillekin rakkaaksi. Sinun lämmin halaus on aina tuntunut hyvältä ja sinun välittävä ja rakastava ote perheeseesi on ollut ihailtavaa.
Me söimme tänään meillä lasteni äidin – puolisoni – kunniaksi ja kiitokseksi hyvän lounaan. Ensi kertaa murrosikäiset nuoremme vastasivat kokkailusta. Ja ylpeä olin tämän meidän äidinkin lapsista. Hienosti tekivät ja kiittivät äitiään.
Omalle äidilleni veimme tänään valkoisen ruusun. Ruusu kukkii ja ilahduttaa varmasti koko kesän ensin täällä Viertolassa ja sitten mökillä Loppijärven rannassa. Kiitos rakas oma äiti ja mummumme! Ovi on sielläkin aina auki ja lapset päivittäin mummulle haluavat aina piipahtaa ja pysähtyä.
Hyvää äitienpäivää kaikille!