Ystävät voimme valita, naapureita emme.
Niin se vanha sanonta kuuluu ja se pätee hyvin myös geopoliittiseen sijaintiimme. Tässä me olemme tänään ja huomennakin ja naapurissa Venäjä.
Eilen eduskunnan talousarviokeskustelussa tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala (kok) kertoi julki hallituksen ratkaisun, että Suomi-Venäjä -seuran valtiontuki lopetetaan. Multala totesi, että…
”Ei ole perusteltua jatkaa ystävyysseuratoimintaa julmaa hyökkäyssotaa käyvän valtion kanssa.”
Kyse ei ole vain Suomi-Venäjä seurasta, vaan hallitus tulee muuttamaan kaiken kaikkiaan ystävyysseurojen rahoituksen hakukriteereitä. Kriteerit muutetaan niin, että Venäjän tapaan toimivan maan kanssa ystävyysseuratoimintaa ei enää jatkossa voida tukea.
Jotain Suomi-Venäjä seuran erityiskohtelusta aiempien vuosien ja hallitusten kausilta kertoo se, että vielä Marinin hallituksen aikana seura sai 825 900 euroa valtiontukea. Ukrainalaisten yhdistykselle annettiin vain 80 000 euroa. Ystävyysseuroille on jaettu avustuksia kaiken kaikkiaan noin 1,7 miljoonaa euroa ja Suomi-Venäjä seuran jälkeen toiseksi eniten tukea on saanut Tuglas-seura eli Suomen vanhin ja suurin Viro-seura. Tuglaksen tuki on ollut 280 000 euroa eli vain reilu puolet Suomi-Venäjä seuran tämän vuotisesta 486 000 euron tuesta. Suomi-Venäjä seuran avustus on ollut siis lähes kolmasosa kaikesta opetus- ja kulttuuriministeriön ystävyysryhmille jakamasta tuesta.
Olen tyytyväinen hallituksen päätökseen katkaista Suomi-Venäjä-seuran rahoitus ensi vuodelle. Suomi-Venäjä-seuran julkinen rahoittaminen ei ole oikein nykyisessä maailmantilanteessa. Venäjä käy yhä laitonta sotaa Ukrainaa ja koko läntistä yhteisöä vastaan.
Hieman hymyillen lueskelin Ilta-Sanomista, että ei kaikki Suomi-Venäjä -seuran tuen laukkauttamista kiitelleet. Mutta en yllättynyt siitä, että kuka sieltä ensimmäisenä juoksi Venäjä-ystävyystoiminnan jatkoa tukemaan.
Erkki.
Uskokaa tai älkää niin Facebook-sivuillaan Erkki Tuomioja kirjoitti päivityksessään, että nyt Suomi kuulemma ”ehdoin tahdoin haluaa pitää Venäjään vihollisvaltionaan”.
Suomettumisen takuumerkki.
No, onneksi hallitus on nyt päättänyt Suomi-Venäjä -ystävyysseuran tuen kuitenkin lopettaa. Suomi-Venäjä ystävyysseura on siis talvi- ja jatkosodan välissä vuosina 1940–1941 toimineen Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran työn jatkaja. Politiikka on ollut merkittävä osa seuraa sen historian aikana, kun vuodesta 1945 lähtien seura toimi nimellä Suomi-Neuvostoliitto Seura eli SNS ja sitten vuonna 1995 seura muutti nimensä nykyiseksi Suomi-Venäjä seuraksi. Seuran johtopaikoista kisasivat kommunistit, sosiaalidemokraatit ja keskustalaiset. Kisailu puolueiden välillä rauhoittui vasta kun SDP, SKP ja keskusta tekivät vuonna 1975 niin sanotun ystävyyssopimuksen ja jakoivat seuran johtopaikat. Puheenjohtajaksi tuli keskustalainen, valtuuston johtoon sosiaalidemokraatti ja pääsihteeriksi kommunisti.
Jokainen voi katsoa, mitä seura on tehnyt. Toki vuoden 2022 täysimittaisen Venäjän hyökkäyssodan jälkeen seura puheitaan muutti. Mutta esimerkiksi marraskuun lopussa 2014 Suomi Venäjä -seura vastusti Venäjälle asetettuja pakotteita. Järjestön puheenjohtajana toimi kesäkuusta 2014 marraskuuhun 2015 asti Paula Lehtomäki (kesk). Tukea seura sai tuolloin 2012-2018 vielä reilusti yli miljoona euroa vuodessa. Maamme entinen Moskovan-suurlähettiläs René Nyberg piti summaa suurena, kun seuran toiminta oli hänen mielestään lähes merkityksetöntä ja turhaa.
Jos ystävyysseuratoimintaa joskus Venäjän suuntaan halutaan jatkaa, niin se tulee laittaa samalle viivalle ja samoin säännöin kuin muutkin ystävyysseurat. Mutta nyt ystävyys on kaukaista. Emme me halua Venäjää ehdoin tahdoin pitää vihollisvaltiona. Sen Venäjä omilla toimillaan tekee.
Siitä olen samaa mieltä Tuomiojan kanssa, että ”Meidän on myös oltava valmis auttamaan sieltä turvallisuutensa vuoksi pakenemaan joutuvia venäläisiä”.
Ja mikä tärkeintä nyt on meidän tulee jatkaa entistä vahvemmin Ukrainan tukemista. Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus päätti keskiviikkona jo 19. puolustustarvikeapulähetyksestä Ukrainaan. Suomen täytyy jatkaa Ukrainan tukemista myös sodan pitkittyessä. Hallituksen päätös seistä yhä täysin Ukrainan takana on Suomen kannalta ainoa oikea.