Minulle tämä jouluaatto on perinteitä pullollaan. Ja tänäpäivänä myös rakkautta ja läheisiä. Aamusta tänään lumisateen keskellä Lopen hautausmaalle ja siellä kynttilät isovanhemmille, Pekka-enolle ja Ella-tädille ja myös Sankarihaudalle. Tänä vuonna olen Sankarihaudan muuria tutkinut useampanakin päivänä. Ensimmäinen Lopen mies kaatui Talvisodassa viikko sodan syttymisestä 75 vuotta sitten. Tänään katselin joulunaikaa. Jouluaattona ei sentään suru-uutisia Lopelle tullut, mutta jo heti joulupäivänä jälleen. Sankarihautausmaa tänäänkin kunnioitusta herättävä ja kaunis.
Myös yksi kukkanen tänään oli vielä vietävänä ja nyt jo Lumiukkoa katseltu ja riisipuurot syöty Viertolassa. Ja sen jälkeen joulurauhan julistus Suomen Turusta. Jos en olisi näin omia perinteitä kunnioittava ja Loppeen kiintynyt niin tuon hetken joskus haluaisin kyllä ihan paikankin päällä kokea.
Mutta nyt pikkuväki päiväunille ja taitaa isompikin Heinonen hetkeksi jalkansa oikaista. Eli turha enää väittää, että en osaisi rentoutua 🙂 Kolmelta sitten Joulukirkkoon ja illaksi Mummulaan. Sinne pitäisi Joulupukinkin löytää ja yöllä sitten juuri ennen joulupäivää vielä yökirkkoon. Timotein Jouluyö Juhlayö -yöhartaus kruunan joulunviettomme.
Ihanaa joulua teille kaikille blogini lukijoille. Huomenna on pulkkapäivä. Joulupäivä.