Munkkiniemen puistotie 18.
Tämä osoite sai vuonna 2018 jalkakäytävälleen kolme koskettavaa messinkilaattaa. Georg ja Janka ja heidän vain puolitoistavuotias poikansa Franz Kollman asuivat kyseissä osoitteessa vielä marraskuussa 1942, kun heidät pidätettiin ja luovutettiin 6.11.21944 Gestapolle. Seuraavana vuonna kolmikko vietiin 
Auschwitsiin. Franz ja Janka murhattiin välittömästi, Georg lopulta selvisi ja vapautui tuhoamisleiriltä.
’Stolperstein’
Eli suomeksi kompastuskivet ovat berliiniläisen Gunter Demnigin idea nostaa esille nämä ihmiskunnan hirveydet. Ensimmäinen laatta asennettiin Kölnin kaupungintalon edustalle marraskuussa 1992, jolloin tuli kuluneeksi 50 vuotta natsijohtaja Heinrich Himmlerin määräyksestä karkottaa romanit pysyvästi Saksasta. Edelleen tänään yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin Michael Friedrichs-Friedländerin johdolla tehdään salaisessa paikassaan muistolaattoja päivittäin juutalaisten kohtaloista katukiveyksiin. Laatoista on syntynyt maailman suurin hajautettu muistomerkki, millä muistetaan natsien murhaamia juutalaisia, mutta myös kehitysvammaisia, romaneja, homoja, slaaveja ja kaikkia, jotka joutuivat sairaiden ja hullujen ihmismielten murhaamiksi. Natsit tappoivat toisen maailman sodan aikana yhteensä yli kymmenen miljoonaa ihmistä. Heistä suurin osa oli juutalaisia.
Yksi kivi, yksi uhri.
Se on muistolaattojen idea ja Demnigin totesi, että ei kompastuskiviin kukaan kaadu, mutta kun haluaa lukea tekstin laatasta on kumarrettava uhrin edessä. Näin tein tänään.
Uusia laattoja tulee päivittäin. Viime vuoden lopulla laattoja oli asennettu yli 100 000 yhteensä 32 eri maahan yli 2000 eri paikkaan. 100 000:s laatta muurattiin toukokuussa 2023 Nurnbergiin. Joka viikko pajalta syntyy kolmen tekijän voimin runsaat sata uutta kiveä ja laattaa. Kun tiedämme uhrien määrän, niin tämä työ ei ehkä tule koskaan loppuun.
Jokainen laatta alkaa samoilla sanoilla: ”Tässä asui…” ja sen jälkeen laatassa kerrotaan henkilön nimi, syntymäaika ja -paikka ja lopulta kohtalo. Suurimman osan kohdalla kuolema keskitysleirillä.
Holokaustin uhrien muisto ry on vastannut tästä työstä Suomessa. Natsi-Saksaan karkotettujen kahdeksan juutalaisen muistokivet sijaitseva seuraavissa osoitteissa:
- Munkkiniemen puistotie 18, Helsinki 3 kiveä asennettu 2.6.2018: Georg Kollman, Janka Kollman, Franz Olof Kollman
- Hotelli Tornin edustalla Yrjönkadulla, Helsinki 1 kivi asennettu 9.6.2019: Elias Kopelowsky
- Viherniemenkatu 5, Helsinki 2 kiveä asennettu 4.11.2020: Heinrich Huppert, Kurt Huppert
- Korkeavuorenkatu 3, Helsinki 1 kivi asennettu 4.11.2020: Hans Korn
- Vartiovuorenkatu 1, Turku 1 kivi asennettu 25.10.2022: Hans Eduard Szybilski
Muistolaatoista on tullut ympäri maailman koskettava muisto holokaustin uhreille. Monissa paikoissa laattojen luo tuodaan kynttilöitä 9. marraskuuta eli Kristalliyön muistopäivänä. Minä vein tänään Valkoisen ruusun Kollmannien laatoille Munkkiniemeen.
Kumarruin.
Tänä vuonna meillä valmistui myös meidän oma Schindlerin lista, tai siis Stillerin lista eli elokuva siitä, että joku edes yritti estää juutalaisten luovutukset Suomesta Saksaan. Klaus Härön ohjaama ”Ei koskaan yksin” -elokuva on puhutteleva tarina tällaisesta. Tarinan keskiössä on suomalainen liikemies ja hyväntekijä Abraham Stiller (1885–1972). Stiller taisteli epätoivoisesti pelastaakseen maahamme paenneet juutalaiset tuhoamisleireiltä joutuen samalla kuitenkin kohtaamaan aikansa raadolliset poliittiset realiteetit. Ei koskaan yksin -elokuva perustuu Rony Smolanderin Setä Stiller Valpon ja Gestapon välissä -romaaniin ja Elina Sanan kirjaan Kuoleman laiva S/S Hohenhörn. Smolander haastetteli kirjaansa tehdessään myös keskitysleiriltä selvinnyttä Georg Kollmania.
”Olkaamme aina avokätisiä ja auttavaisia lähimmäisiämme kohtaan.”
…oli vaateliikettä Heikinkatu 14:ssa eli nykyisellä Mannerheimintiellä pitäneen Stillerin tunnuslause.
Stiller pelastikin suuren määrän – arvioiden mukaan vähintään 150 – ihmistä, mutta kuitenkin Suomi luovutti Natsi-Saksalle yhteensä kahdeksan Suomessa ollutta juutalaista. Teko oli surullinen ja järkyttävä – anteeksiantamaton.
Klaus Härön elokuva oli puhutteleva ja tunteita herättävä. Ville Virtanen on loistava Abraham Stillerinä, kuten myös juutalaisvastaisen valtiollisen poliisin päällikköä Arno Anthonia esittävä Kari Hietalahtikin. Kaiken kaikkiaan elokuvassa kaikki oli paikallaan – ei kuitenkaan tarinan takia hyvin.
Toivottavasti maailma, joskus antaa anteeksi, mutta ei koskaan kuitenkaan unohda.
….
Tänään päivään mahtui iso määrä kokouksia. Aamusta ensin hallinto- ja turvallisuusjaosto, sitten monttua eli ensin puolustusvaliokunta valtiovarainministeri Riikka Purran ja puolustusministeri Antti Häkkäsen kanssa. Ja lounaan jälkeen takaisin monttuun ja nyt htj:n kokouksessa Natoa kenraali Kim Jäämeren kanssa.
Iltapäivällä sitten vielä ryhmän kokoukset ja pieni lahja myös omalta kotijoukkueelta ennen täysistuntoa. Pitkä päivä ja paljon ajateltavaa siis niin vuosikymmenten takaa kuin tästäkin hetkestä ja tuntuu, että vuosikymmeniksi vielä eteenkin päin. Toki jotkut toiset silloin saavat arvioida teimmekö
oikeita ratkaisuja talvella ja keväällä 2025. Nyt meillä ei kuitenkaan ole käytettävissä jälkiviisautta. Ratkaisut on tehtävä muilla tiedoilla.