Tarvitsemme tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita emme voi muuttaa
Yhdysvaltain presidentiksi palanneen Donald Trumpin toisen valtakauden ensimmäiset viikot ovat laittaneet maailman mietteliääksi, jos eivät jopa sekaisin. Moni länsimaa on vähintäänkin miettinyt, että voiko suurvaltaan enää liittolaisena luottaa? Ukraina on luonnollisesti kokenut tulleensa jo petetyksi ja lähi-idässä katsotaan Trumpin hallinnon valmistelevan jopa etnistä puhdistusta. Trumpin suunnittelemat toimet Gazassa olisi sotarikos, mutta myös rikos ihmisyyttä vastaan.
Onko Trump tosissaan vai vain suuri suustaan, sillä ei ole väliä, sillä sanat merkitsevät. Sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen perustat natisevat. Ja valitettavasti tuntuu siltä, näyttääkin, että Trump on niellyt Putin ja Venäjän hallinnon propagandan pureskelematta? Tuoreimpana aivan hullut ja vastuuttomat väitteet siitä, että Ukraina olisi aloittanut sodan Venäjää vastaan. Pöyristyttävää ja täyttä valetta ja propagandaa.
Hyväksyykö Trumpin hallinto myös Venäjän hyökkäyssodan tulokset Ukrainassa? Kuittaako Yhdysvallat Krimin ja itäisen Ukrainan Venäjälle? Pahasti näyttää siltä, että näin tapahtuu ehkä Trumpin omien aluehaaveiden sumentamana.
Viimeisenä kuulimme Trumpin väitteet Ukrainan presidentistä Volodymyr Zelenskyi diktaattorina. Näyttää siltä, että Trump on pelaamassa Putinin käteen täyskäyttä? Ainakin kolme Putinin tavoitetta näyttää, jollain sairaalla tavalla Putinia ihannoiva, Trump kuitanneen: 1) Ukraina ei voisi jatkossa enää päättää omista asioistaan, 2) Zelenzskyi vaihdettaisiin Moskovan nukkehallitsijaa ja 3) Venäjä saisi pitää valloittamansa Ukrainan alueet.
Ja viimeisenä Trump lähti neuvottelemaan Putinin kanssa ohi Ukrainan, mutta myös Euroopan ja EU:n. Putinin sairas haave toteutui hänen pelikirjansa mukaisesti.
Trumpin puheita ei kannata yrittää selittää parhain päin, vaikka ne eivät toteutuisikaan. Ei niitä kannatta välttämättä ottaa myöskään sanatarkasti, mutta ei niitä kannata myöskään sivuuttaa.
Ne kannattaa ottaa vakavasti ja tehdä kaikki se mitä itse ja yhdessä liittolaistemme kanssa voimme. Euroopan on nyt otettava oma paikkansa. Valitettavasti viime päivät ovat näyttäneet EU:n heikkouden. Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Henry Kissinger sanoi jo1970-luvulla, että ”hän haluaisi puhua Euroopalle, mutta ei tiedä, kenelle soittaa”. Tänään tuntuu, ettei Eurooppa oikein itsekkään tiedä?
EU näyttäytyy jälleen kokoaan pienempänä ja sitä se valitettavasti on niin kauan, kun ulko- ja turvallisuuspolitiikan puhelinnumeroa emme tiedä edes itse. Tämä kaikki edellyttää sitä, että Euroopan ottaa vastuu omasta tulevaisuudestaan ja turvallisuudestaan. Ei riitä, että jokainen maa panostaa puolustukseensa, vaan Eurooppa tarvitsee oman puolustuksensa. Jos tällaiseen ei kaikki ole EU:ssa valmiita, niin silloin on edettävä osan kansa. Kun imperialististen suurvaltojen johtajat näyttävät kunnioittavan vain voimaa, niin sitä on pystyttävä näyttämään. Venäjä ei ainakaan muutu.
Euroopan tulee nyt varmistaa Ukrainalle riittävä sotilaallinen ja muukin tuki, jotta se voi aikanaan itse neuvotella tulevaisuudestaan suvereeninä valtiona ja tehdä kaikki haluamansa päätökset ja valinnat vapaana kansakuntana.
Maailma on nyt jonkinlaisessa risteyspaikassa. Kaikkeen emme voi itse vaikuttaa, mutta moneen voimme. Vanha viisaus on tänäänkin hyvä pitää mielessä: Tarvitsemme nyt tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita emme voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voimme ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Tänään jälleen uusia tietoja myös Itämereltä. Kaapelirikot jatkuvat. Eivät ole sattumaa eivätkä vahinkoja. Eivät tietenkään. Mutta uusi tapaus jälleen tutkitaan ja selvitetään, hyvä niin, mutta tärkeää nyt ryhtyä määrätietoisesti miettimään miten kaapelit yms. voidaan suojata jatkossa tällaisilta? Pitääkö joitain uusia ja tehdä erilaisin ratkaisuin? Tai pitääkö kv-vesillä olevia osuuksia esimerkiksi suojata tai haudata jollain tavalla? Tätä on väistämättä tutkittava.
Nyt kello 15.26 ja kotona. Päivällä eduskunnassa ensin hieman liikenneasioita aamupalan yhteydessä ja sitten montussa Suopon asioita puolustusselonteon vinkkelistä ja täysistunnon alussa hiljainen hetki Uhkarainan puolesta. Maanantaina tulee kuluneeksi jo kolme vuotta siitä, kun Venäjä hyökkäsi ja aloitti laajamittaisen valloitussotansa Ukrainassa. Tosiasiallisestihan Venäjän sota Ukrainassa on jatkunut jo yli kymmenen vuotta.
Nyt autoon tavarat ja viikonlopuksi hiihtolomalle.