”Hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään” – Hyvää Vapahtajamme syntymäjuhlaa

Blogi, sunnuntaina 25.12.2022

Tänään, kun Jumala soi, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla.

Näin toteen kävi eilisen Turun Joulurauhan julistuksen sanat: ”Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään.”

Yöllä kaunis yökirkko Lopella. Timotein perinteiset joulunyön laulut veivät meidät ja sydämemme jouluun. Kirkko lähes täynnä väkeä ja tunnelma jouluinen ja läheinen. Ulkonakin niin kaunista tuoreen lumihunnun kanssa.

Tänä jouluna ei ole voinut välttyä kuitenkaan ajatuksilta Ukrainasta. Eilen, kun lasten kanssa sytytimme kynttilän Sankariristille, niin mielessä oli tietenkin isoisiemme ja -äitiemme uhraukset oman vapaan isänmaamme eteen, mutta myös ukrainalaisten vaikea tilanne. Heille ei tätä vuoden 2022 joulua tullut lainkaan – ei ainakaan sen rauhaa ja kauneutta. Venäjä on jatkanut raukkamaista pommitustaan Ukrainassa läpi joulunpyhien ja sydän on Putinilla kylmä joulunakin. Tuoreimmat tiedot kertovat, että venäläisjoukkojen etenemisvauhti on kuitenkin Bah’mutissa hidastunut. Brittien arvioiden mukaan Venäjällä onkin nyt haasteita mm. ammusten kanssa ja mahdollista on, että joukot on pakotettujakin pitämään taukoa pian ja ehkä menettävätkin asemiaan eturintamalla.

Reuters kertoi eilen, että viisi ihmistä olisi kuollut ja 20 haavoittunut Putinin Venäjän iskettyä Hersonin kaupunkiin jouluaattona. Illalla uhriluku jatkoi nousuaan ja ainakin kymmenen ihmistä on jo kuollut kaupan lähelle tehdyssä iskussa ja haavoittuneiden määrä nousi 55, joista 18 on kriittisessä tilassa. Myös kolme ukrainalaista pelastustyöntekijää kuoli jouluaattona miina räjähtäessä Hersonissa. Putinin kädet ovat päivä päivältä pahemmin veressä.

Nämä miinat ovatkin kauhea uhka vielä maassa pitkään. Jos oikein muistan niin USA:n viranomaiset olisivat arvioineet joku aika sitten, että Ukrainassa täytyy läpikäydä noin 160 000 neliökilometrin alueet miinojen varalta. Alue siis vastaa suurin piirteinen noin puolta meidän maamme pinta-alasta. Miinat ovat tappavia vielä senkin jälkeen, kun joskus Venäjä on alueella lyöty. Joka ikinen miina tulee maasta yksitellen pois raivata.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyn joulutervehdys on puhutteleva. Kannattaa lukea.

Tätä joulua värittää siis Venäjän diktaattori Vladimir Putinin sydämettömyys ja raakuus. Ei kukaan jää häntä enää kaipaamaan. Toivottavasti rauha hänet voittaa pian.

Kaiken tämän keskellä joulua teille kaikille. Ajatukseni ovat tänään myös ystävieni luona järven toisella puolella. Palaan tähän, kun aika on oikea.

….

Kello 14.40

Kisakumppani, kiistakumppani, mutta ennen muuta kaveri ja ystävä.
Aimo muistoissa.

Jouluyönä meidät saavutti suru-uutinen. Iso mies oli poissa. Iso mies monessa mielessä. Aimo oli saanut kutsun ajasta ikuisuuteen.

Parisenkymmentä vuotta sain Aimon kanssa tehdä kotikunnan asioita. Aimolla puolue vaihtui nuoruuden kokoomuksesta keskustaan ja keskustan riveissä Aimo kuntapolitiikan uransa tekikin. Keskeisissä tehtävissä hän toimi nämä vuodet niin kotikunnassamme Lopella, kuin maakunnankin tasolla.

Monet kerrat otimme yhteenkin. Välillä tuli estoa ja välillä tunteet kävivät kuumina. Aimo eli politiikkaakin täysillä ja tunteella. Otti sen tosissaan, välillä vähän liiankin. Mutta joka kerta kiistat sovittiin ja jälleen kiistakumppanista tuli kisakumppani – ja ennen muuta vaalien välissä myös ystävä. Aika-ajoin vaalien aikaan se oli vähän vaikeaa 🙂 Monet vaalit kisasimmekin – haastoimme, kiritimme ja teimme.

Mukavia muistoja paljon. Seminaareja, mustamakkaraa, Mutteribaaria, karaokea ja vaikka mitä. Ja satoja, tai ehkäpä tuhansia, pykäliä, päätöksiä. Aimon kanssa oli helppo ja mukava tehdä töitä. Joskus enemmän juttutuulella, joskus vähän murjottaen, mutta eteenpäin aina mentiin ja ratkaisuja rakkaan kotikunnan eteen etsimme.

Aimo kunnanhallituksen pöydän ääressä.

Iso mies. Iso sydän. Siitä sai nauttia myös lapsemme. Kerrankin, kun lapsemme halusivat Poronpolulla nähdä kapulalossin, mutta piskuisten reitti ei sinne asti vienyt eikä jalatkaan jaksaneet. Aimo otti perheemme pikkubussiinsa ja vei naperot Punelian salmelle lossilla ajelemaan. Siitä syntyi loppuun asti kestänyt ihastelu isoa miestä kohtaan. Mies muistettiin aina. Ja, kun uimahallissa oli kerran törmätty, niin Aiski oli kysynyt uimaopettajalta, että ”Koska on Aimon vuoro?” Ja hetihän se oli. Lapsilla oli hauskaa.

Jokiniemen Shellin isossa pöydässä juotiin sadat kahvit yhdessä. Aimo kertoi usein kahden istuessamme asioistaan ja huolistaankin. Pyysi välillä anteeksi. Ja joskus ymmärrystä. Aimo oli sinut itsensä kanssa ja avoin – luonnon lapsi. Shellin parlamentissä oli välillä tiukkoja keskusteluja ja joskus pöydästä lähti Aimo ja joskus kaikki muut. Mutta taas vähän ajan päästä oli väki samassa pöydässä – täysistunnossa kahvikuppien kanssa.

Iso mies jätti ison jäljen. Jätti ison paikan tyhjäksi – monessa. Viimeinen keskustelumme käytiin Shellillä. Seurakuntavaaleista ja vaalien paikkajaosta. ”Hoidan ensin tämän kunnanhallituksen kahden vuoden kauden loppuun ja menen sitten jälkimmäiseksi kahdeksi vuodeksi taas kirkkoneuvostoon”, jäi viimeiseksi keskusteluksemme. Hyvä keskustelu. En tiennyt, että se jäi viimeiseksi.

Lämmin osanottoni Emmille ja Eerolle – Aiskin tärkeimmille. Lämmin osanottoni myös kaikille muille Aimon läheisille ja kaikille, joita Aiskin poismeno kosketti. Meitä oli paljon.

Timo

 

 

Kommentit