Rauhalliset jouluaatto ja joulupäivä ovat nyt takana. Tänään on lupa lähteä sitten jo taas liikkeelle – nauttimaan talvisesta säästä. Ja tapaninpäivähän kutsuu nimenomaan hevosajelulle. Perinteen mukaan liinakkoharjainen suomenhevonen piti reen eteen laittaa ja tapaninpäivänä muuten usein myös varsa ensimmäistä kertaa. Ensi kertaa valjaissa ollutta varsaa kutsuttiinkin ainakaan tapaninhevoseksi tai tapaninvarsaksi.
Tallissa juotiin myös Tapanin malja.
Kristinuskossamme tapaninpäivä eli tämä toinen joulupäivä on joulunseudun kirkkopyhä, ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen ja hänen myötään myös kaikkien marttyyrien muistopäivä. Mutta päivän historia vie siis vieläkin kauemmaksi aina pakana-aikaan aina. Keskitalvella vietettiin siis pakanallista hevosjuhlaa uhriaterioin ja kilvanajoin. Ikiaikainen pakana-ajan kansanperinne ja kristinuskon marttyyri Stefanoksen juhlinta yhdistyivät sitten myöhemmin ja päivästä tuli hevosten ja hevosmiesten juhlapäivä. Stefanos sai samalla lisätehtävän – Pyhästä Stefanoksesta tuli nimittäin hevosten ja hevosmiesten suojelija.
Historia tosin tuneet tarinoita tapaninpäivän ympäriltä useampiakin. Lienee Stefanoksiakin olla useampia itse pyhän Stefanoksen rinnalla. Yksi tarina kertoo 800-luvulla eläneestä erityisen hevosrakkaasta ruotsalaisesta Stefanoksesta. Ja toinen, että alkuperäinen Stefanos olisi ollut itse kuningas Herodeksen tallirenki. Kun Stefanos erehtyi mennä kertomaan Jeesuksen syntyneen, niin Herodes ei uskonut häntä ja määräsi tallirenkinsä kivitettäväksi. Mene ja tiedä, mutta yksi asia on varma:
Tapaninpäivä on alusta asti ollut tavalla tai toisella hevosten juhlaa.
Ja sitä juhlaa mekin tänään Pelto-Seppälän mäelle juhlistimme. Pienet Tapanin maljatkin tallin suojissa. Kärryt olivat tänään turvallisen kaverimme Sannin takana ja nuorikkomme Lyyti liinassa ja mehän annettiin Tiinan kanssa kavereiden
juosta. Matkalla nähtiin niin peurojen jälkiä ja oli metsän iso kissakin samoilla reiteillä kierrellyt. Ja aivan ihastuttava hetki oli, kun tulimme erään talon pihaa. Talon vanha isäntä oli puuvajasta hakemassa puita hellaan ja taskussahan meitä – tai siis hevosiamme – odotti paperiin käärittyinä sokerpalasia. Ihania herkkuja ja kiva hetki.
Matka jatkui ja pienen hienkin hevosemme saivat pintaa. Ja me tarkemmin vällyjen alla – ihan kivasti. Mukava Tapanin ajelu ja nyt jo lämpimässä tuvassa. Iso kiitos Tiinalle taas tästä tahvananajosta. Tänään ajattelin illaksi hiipiä Erkkilään. Villisikakin oli siellä piipahtanut. Katsotaan mitä liikkeellä tänä iltana.