Valkoista kultaa.
Sellaista olen nyt laittanut Pekkalan multiin niiden tuttujen ja suosittujen Pekkalan Timojen seuraksi. Eli parsaa arvostettua alkukesän herkkua. Historian kirjat kertovat, että parsaa viljelivät jo aikanaan muinaiset egyptiläiset 5000 vuotta sitten ja sieltä se levisi ajanlaskumme alkuun mennessä Välimeren alueelle ja meidän herraskartanoiden maista parsa tunnetaan jo 1600-luvulta alkaen. Ja onhan se itseasiassa kotipuutarhoissamme se varma kevään merkki ja yksi kevään ensimmäisiä sadontuottajista, kunhan juurakot alkuun pääsevät ja elämä voittaa.
Kreikkalaisten ja roomalaisten tapaan minäkin rakastan parsaa ja sen keveyttä ja makua. Ja kuulemma onhan siinä joitain lääkinnällisiäkin ominaisuuksia? Mene ja tiedä, ehkä meillä ne hukkuvat sen ilmakuivatun kinkun ja voisulan myötä. Hyviä parsaherkkujan on keittokirjat täynnä ja ovat olleet vuosisatoja. Valkoinen kulta, jolla muuten oli roomalaisten keisarien aikaan jopa oma parsalaivostikin mainitaan resepteissä aina vanhinta tunnettua 200-luvun Apiciuksen De re coquinari keittokirjaa myöten.
Tarinoiden mukaan keisarien herkku levisi Pohjolan kartanoihin 1600- ja 1700-luvuilla ja näin siis myös 
meidän Suomen isoihin kartanoihin. Ristiretkien aikaan parsan viljely oli alkanut uudestaan ja herkku levisi uusille alueille. Yksi näistä vanhoista ja legendaarista lajikkeista on Mary Washington. Vihreän parsan maku on huumaava varhaisessa keväässä. Lyijykynän paksuiset mureat ja maukkaat versit työntyvät maanpovesta ensimmäisten joukossa keväällä ja vanhasta lajista onkin syntynyt hyvän taudin- ja myös talvenkestävyyden sekä parsaruosteen resistentin myötä kestosuosikki niin vihreän, mutta myös valkoisen parsan ystävien keskuudessa.
Pekkalaan istuttelin ensimmäiset parsat Pekan puutarhan multaisaan maahan viime syksynä. Tänä keväänä ostin lisää juurakoita ja toivon, että parin vuoden päästä maa alkaisi jo satoa antaa? Ja jos kaikki menee hyvin niin parsaviljelmähän antaa sitten satoa aina jopa yli viidentoista vuoden ajan ja leviää muuten siemenistä vielä itsekin.
Meidän Pekkalan ja myös kodin Viertolankin pöytiin on parsa kuulunut pitkään. Esikoisemme erityiseksi herkuksi on muodostunut äidin tekemä parsaherkku. Sadun parsaherkku on yksinkertaisen hyvää: Uunivuokaan tuoretta parsaa ja seuraksi kirsikkatomaatteja ja fetaa. Hieman öljyä ja mustapippuria ja uuniin pariin sataan asteeseen. Saa kypsyä kypsäksi ja herkulliseksi. Kannattaa kokeilla.
Ja parsastahan voi tehdä monenlaista. Yksi toinen oma suosikkini Sadun parsojen lisäksi on tuoreet parsat ilmakuivatussa Prosciutto -kinkussa. Tämä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Eli ei muuta kuin parsoista kova kanta pois ja tyvistä vähän kuorta ja sitten käärit ilmakuivatun kinkun parsan ympärille. Jos parsat ovat ohuita niin niitä voi pari kolme laittaa kimppuunkin yhden kinkkusiivun suojiin. Sitten vain leivinpaperille herkut ja päälle vähän mustapippuria ja hieman sivellen öljyä. Uuniin 230 asteeseen vajaaksi vartiksi eli kunnes parsat ovat kypsiä ja kinkku saanut vähän väriä. Ja nämä myös onnistuvat paistinpannulla ja myös grillissäkin. Lopuksi vielä ripottelet päälle vähän parmesaaniraastetta ja eikun syömään.
Ja kolmas kiva resepti on sitruunainen kevätparsa. Yksinkertaisesti tuoreet parsat vain matalaan uunivuokaan, vähän öljyä päälle ja reilusti parmesaaniraastetta. Sitten yksi mehukas sitruuna viipaloituna siihen päällimmäiseksi ja uuniin 200 asteeseen noin vartiksi ja keväinen terveellinen tervehdys ruokapöytään on valmis.
Ehkä kaikkein tärkein ohje vihreän parsan kypsentämisessä on, ettei sitä kypsennä liikaa. Pieni rapeus pitää säilyä.
Ja vielä sen herkullisuuden lisäksihän parsa on myös terveellistä. Parsa on yksi kasvikuntamme parhaista B9-vitamiin eli folaatin lähteistä, minkä saanti muuten monilla jää helpolla puutteelliseksi. Ja se on yksi syy väsymykseen tai meillä kääntäen yksi syys energisyyteen. Nyt mä siis sen paljastin mitä minulta usein kysytään. Ja bee ysinhän tiedetään pitävän loitolla myös masennusta ja pienentävän sydän ja verisuonisairauksienkin riskiä. Mukava vielä muitakin B-ryhmän vitamiinejä, reilusti kuitua ja kaliumia, sinkkiä, seleeniä, kalsiumia, magnesiumi, rautaa, K-vitamiiniä, ceetä ja beetakaroteeniakin. Ja niin vähän kaloreita. Kuulemma yli 90 prosenttia parsasta on vettä. Siispä…
Syntisen terveellistä.
Tänään vielä vähän parsamaalla eli parsan kanssa sain tänään myös keväistä ja raitista ilmaakin. Mukavaa lauantaita teille kaikille.
…..
Kello 22.33 ja kotona. Päivä paketissa ja parsatkin maan povessa. Huomenna vapaapäivä ja sitä kohden unien kautta.
Hyvää yötä!