Heikkilän Niitun tuulihaukoille pönttö – Tiedätkö tämän paikallaan lekuttelevan mestarisaalistajan erikoisominaisuuden?

Blogi, maanantaina 07.03.2022

Jalohaukkoihin kuuluvat tuulihaukat ovat yleistyneet viime vuosina. Tässä merkittävässä roolissa ovat olleet pöntöt peltomaisemalla. Latojen seiniin laitetut pesäpaikat ovat vahvistaneet tuulihaukkojen kantaa ja samalla tuulihaukat pitäneet kurissa myyrien, mutta myös mm. rastaiden kantoja.

Tänä kevättalvella päätin itsekin nikkaroida muutaman. Hevosojan Heikkilän Niitulle vanhan ladon – itseasiassa taitaa olla viimeinen Heikkilä ladoista – seinään veimme yhden ja toinen on tarkoitus viedä myös Hunsalaan Pelto-Seppälän maille.

Mökkitien Niitulla on monena kesänä näkynyt tuulihaukkoja, mutta viljalla olevat pellot eivät ole parhaita apajia myyrien pyydystämiseen. Siksi ajattelinkin, että Pelto-Seppälän lehmien laidunmaat ja hevosten niityt ovat ehkä ruoholtaan parempia. Katsotaan, miten pöntöille haukat löytävät, kunhan huhtikuulla taas apajilleen palailevat Keski- ja Etelä-Euroopan ja Pohjois-Afrikan talvilomiltaan. Ja jos pesäpaikan haukkapari kelpuuttaa, niin yleensä pesäpaikasta tulee saman parin vakiopaikka useammaksi vuodeksi – jopa kymmeneksikin.

”Sänkipellon yllä, paikallaan pysytellen lekuttelee tuulihaukka. Siivet käyvät vinhaan tahtiin, pää pysyy kuin naulattuna paikallaan ja pitkä pyrstö säätelee linnun asentoa vastatuulessa. Samassa tuulihaukka laskeutuu hieman alemmaksi, syöksähtää sitten jalat ojossa peltoon ja poistuu myyrä kynsissään. Vaikka tuulihaukka ei ole erityisen nopea lentäjä, on se mestarisaalistaja. Se istuskelee mielellään tähystelemässä jonkin pylvään nokassa tai puiden oksilla.”

Onneksi tuulihaukoilla on haukan näön lisäksi tai sen osana myös aivan erityistaitojakin. Tuulihaukoilla nimittäin on  ultraviolettinäkö. Sen avulla ne pystyvät etsimään myös myyrien hajujälkiä – ”näkemään” siis missä myyrä meni hetki sitten. Hauska taito sekin.

Mutta nämä 30x30x30 pöntöt ovat siis näille upeille linnuille pelastus. Niiden avulla laji on palannut moniin sellaisiin paikkoihin, missä ei tuulihaukkoja ole nähty vuosikausiin. Kannustakin siis kaikkia peltojen reunojen asukkaita ottamaan tänä vuonna tuulihaukkahaasteeni vastaan. Pöntön voi laittaa ladon tai aitan seinään noin 3-4 metrin korkeuteen, mutta toki myös puunkin tai sähkötolpan kylkikin haukoille kelpaa. Pohjalle vain pitää laittaa reilusti sahanpurua tai kutterinlastuja. Tuulihaukka ei nimittäin osaa itse pesäänsä rakentaa. Luontaisesti pesäpaikaksi kelpaakin ontot puiden kolot tai vanhat variksen pesät. Eli pohjalle pehmikettä – kuiva turvekin toimii. Sieltä on sitten kiva katsella pellolle myyriä ja myös meidän haukkojen eloa ja menoa.

Vuonna 1921 suomalainen lintutieteilijä Ivar Hortling kirjoitti silloin vielä tornihaukan nimellä tunnetusta mestarisaalistajasta näin:

Pelloilla saalistava tuulihaukka jää usein lekuttelemaan paikoilleen ilmaan kuin tiira. Paikalla pysymistä helpottaakseen se kääntyy usein pientäkin tuulen virettä kohden ja tästä lintu onkin saanut nykyisen suomenkielisen nimen.

”Kun retkeilijä keväisinä päivinä liikkuu päivänpaahtamilla vainioilla, kiintyy hänen huomionsa pieneen ruskeanpunaiseen petolintuun, joka näyttää lepattavan samassa paikassa ilmassa tai jättiläiskorennon tavoin riippuvan siellä siivet levällään painuakseen sitten maata kohti, aina kappaleen matkaa kerrallaan pudottautuen, tai laskeutuakseen hetkeksi maahan saakka. Sitten se kohoaa taas ilmaan, ja äskeinen näytelmä uudistuu. Se on tornihaukka tähyilemässä heinäsirkkoja, hiiriä, sisiliskoja ja muita maan pinnalla liikkuvia pikkueläimiä, jotka ovat tämän väsymättömän lepattajataiturin ravintona.”

1950-luvulla tuulihaukkojen kanta taantui rajusti ympäristömyrkkyjen takia. Nyt pöntöt ovat olleet peltojen lekuttelijoille pelastus ja laji on elpymässä jo jopa maamme viljelysalueiden yleisimmäksi haukaksi. Jostain luin, että kanta olisi tätä nylyä jo jopa 7000 paria.

Mukavaa puuhaa eilen pyhäpäivän kuluksi ja talvikin kauneimmillaan. Nyt uusi päivä ja tänään mennäänkin kotikunnan Lopen asioiden parissa, mutta nyt näyttää siltä, että koronan jälkeen Ukrainan sota pitää joka päivä myös kiireisenä. Tilanne siellä näyttää menevän koko ajan pahempaan suuntaan.

 

 

Kommentit