”Sinunhan piti olla täällä vaan kahteentoista?”
Näin totesi eräs pariskunta minulle Loimua Areenalla Hämeenlinnan Joulumarkkinoilla. Totesin, että niin piti, mutta teitä on ollut niin paljon, että kolme tuntia tässä meni ihan hetkessä. Ja niin menikin, sillä juttukavereista ei todellakaan ollut pulaa. Menin markkinoille jo kympin jälkeen aamusta, kun ajattelin, että ehdin hieman itsekin markkinoilla kierrellä. No, 
ehdinhän minä, mutta toki tarinoidessa siitäkin isoin osa meni. Ja mikäs siinä, kun jutunaiheita ja terveisiä ja ehdotuksia, huolia ja vähän risujakin väellä oli minulle tuotavana.
Sitten pari tuntia vielä Kokoomuksen pisteellä ja väkeä riitti sielläkin. Paljon vanhoja tuttuja vuosien varrelta, mutta jälleen myös monet sellaiset tulivat jutulle, joiden kanssa en ennen ollutkaan keskustelut. TV:stä on kuulemma tutuksi tultu. Hyvä niin.
Keskusteluissa tänään markkinoilla talous ja nousevat korot, energianhinta ja kotitalouksien ahdinko, mutta myös Nato- ja uskottava maanpuolustus ja myös se tuttu pääratakin. Kiitosta sain siitä, että olen tarmokkaasti vastustanut Marinin hallituksen metsäratasuunnitelmia. Ja onhan se esitys aivan käsittämätön koko maamme kannalta ja lupasin tänäänkin, että teen kaikkeni, että nuo viivat Hämeen metsistä ja talojen ja mökkien päältä saadaan keväällä pois ja hallitusohjelmaneuvotteluissa toimenpiteet palautetaan taas takaisin pääradan kehittämiseen Helsinki-Riihimäki-Hämeenlinna-Tampere -raidekäytävällä.
Mukava keskustelutuokio myös kollegani ja entisen opiskelukaveri Kai Nihdin ja Mari Parikka-Nihdin kanssa. Retkeilyä ja luontoliikuntaa. Kotikuntani Lopen isosta ja aktiiviset panostukset tähän on pantu merkille Hämeessä laajemminkin ja toivoimme, että meidän hyvä pöhinä tarttuisi tässä muihinkin Hämeen kuntiin. Meillä muuten jo myös ladut auki ja myös Lopen Samoojien Komion ja Luutasuon metsäladutkin eli ei muuta kuin tervetuloa nauttimaan Lopen upeasta luonnosta.
Muutama hyvä keskustelu myös koulutuksesta ja peruskoulumme heikosta tilasta. Parikin opettajaa ja yksi perhe toivat esille huolia, että erityistä tukea ei saa tai ole riittävästi ja nyt inkluusiota käytetään monessa paikassa jonkinmoisena säästökeinona. Tilanne on huolestuttava ja totesinkin, että nyt on tärkeä kohdistaa panoksia ihan siihen koulun perustyöhön eli opettamiseen ja varmistaa, että jokaisella lapsella olisi taas oikeus joka päivä oppia jotain uutta ja opettajilla mahdollisuus omaa työtään tehdä. Koulutuksen kunnianpalautusta moni kaipasi.
Erinomaisen kivat Joulumarkkinat ja näinhän minä joulupukinkin. Eräs kaveri huikkasi, että mitäs eroa joulupukilla ja Heinosella on? – Kuulemma joulupukilla on lahjoja. Ai, ai… Aika paha. Mutta vastasin, että yritän olla sitten edes kilttinä. Aika velikultia.
Ihanaa talvipäivän jatkoa teille. Matka jatkuu ja nyt eteenpäin.