Hetken uinahdus keskikesällä saattoi maksaa Suomelle päätösvallan metsistämme.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) oli kesällä uutisissa valitettavasti kaikesta muusta kuin työnteosta. Jälkikäteen on paljastunut se, että työtäkin kesään olisi riittänyt. Nyt keskustelun ytimessä on Euroopan unionin ns. ennallistamisasetus, minkä toteutuessa maamme pelloista, soista ja metsistä merkittävä osa pitäisi ennallistaa lähes miljardin euron vuosikustannuksella. Ennallistamisasetuksen vaikutukset ulottuisivat lisäksi vielä rakennettuunkin ympäristöön.
Yksiselitteisesti voi todeta, että EU:n esitys on kohtuuton ja myös järjetön. Luonnon monimuotoisuus on tärkeä asia ja sitä tuleekin vaalia. Näin on muuten Suomessa tehtykin ja metsiämme ja soitamme jo ennallistettukin noin 50 000 hehtaarilla viime vuosikymmenten aikana. Lisäksi metsäluonnon monimuotoisuutta on haluttu suojata ja vahvistaa mm. Metso-ohjelmalla. Metsossa maanomistajat ovat suojelleet metsiään vapaaehtoisesti. Helmi-elinympäristöohjelma 2021-2030 vahvistaa maamme myös luontomme monimuotoisuutta ja turvaa luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Samalla hillitään ilmastonmuutosta ja edistetään siihen sopeutumista. Helmi-ohjelmassa suojellaan mm. soita maanomistajien kanssa vapaaehtoisesti neuvotellen. Järkeviä toimia ja keskeisenä periaatteena tehdä yhdessä ja yhteisymmärryksessä.
Nyt EU:n ennallistamisasetus toimii kuitenkin toisin. Päätösvalta metsistämme ja myös pelloistamme ollaan siirtämässä kansalliselta tasolta eli kotimaan päätöksenteosta EU:n pöytiin. Jostain käsittämättömästä syystä pääministeri Sanna Marinin pidätteli asian käsittelyä Suomessa peräti kaksitoista viikkoa ja tuona aikana menetimme mm. mahdollisuuden käyttää ns. toissijaisuushuomautusta. Ruotsi tämän kesällä teki ja ilmoitti EU:lle, että heille ei ennallistamisasetus käy sillä se katsoo, että säädösehdotuksen tavoitteet voidaan saavuttaa kansallisesti paremmin kuin EU:n tasolla. Marinin johdolla Suomi ei vastaavaa huomautusta tehnyt? Kannanmuodostus vasemmistohallituksessa näytti mahdottomalta ja kiistely sulki osan EU-vaikuttamisen keinoista ja -ovista. Ja meidän järjestelmä siis toimii niin, että valta näissä kysymyksissä on lopulta yksin pääministerillä. Jos siis hallituksen EU-ministerivaliokunta ei pääse yksimieliseen päätökseen tai edes äänestystulokseen niin pääministerin vastuulle kuuluu maamme EU-kannan muodostaminen. Nyt Marin ei sitä kyennyt tekemään ja EU-juna meni meistä ohi.
Vaikka luonnon monimuotoisuuden vaaliminen on tärkeää ja sen eteen tulee jatkaa työtä mm. Metso- ja Helmi -ohjelmin niin tätä ennallistamisasetusta emme tietenkään voi hyväksyä. Se pitää sisällään sellaisia toimenpiteitä, jotka heikentäisivät mm. huoltovarmuuttamme vaarantaen muun saannin ja myös ruuantuotantoa. EU:n esitys mihin Marinin johdolla lopulta vasemmistohallituksemme SDP:n ja keskustan johdolla otti varauksellisen myönteisen kannan tulee röyhkeästi yksityismetsiimme ja pelloillemme.
Marinin hallituksen ja sen metsä- ja maanviljelyspolitiikasta vastuun kantavan keskustan epäonnistumista asiassa alleviivaa se, että hallitus uskottelee itselleen ennallistamisasetuksen vapaaehtoisuutta. Tämä on kuitenkin silkkaa sumusta sillä esityksen tavoitteet ovat sitovia. Vapaaehtoisuus ei siis riitä vaan toimet tehdään tarvittaessa pakolla. Ja kun tavoitteet ovat Suomen osalta kohtuuttomat niin kustannusten kuin myös peltojen, metsien ja suoalueiden ennallistamispinta-alojen suhteen, niin tiedämme, että toteutuessaan asetus pakottaisi Suomessa miljoonien hehtaarien pakkoennallistamiseen miljardikustannuksin. Marinin hallituksen, SDP:n ja keskustan, epäonnistuminen ja valittu linja on siis välikysymyksen arvoinen.
Huomion arvioista on se, että Suomi on kautta vuosisatojen huolehtinut metsistään vastuullisesti. ”Suomen metsät olivat 1800-luvun puolivälissä niin voimakkaassa käytössä, että viranomaiset huolestuivat metsien häviämisestä. Tämän seurauksena suomalaisen metsälainsäädännön perustaksi tuli neuvo ”metsää älköön autioksi hävitettäkö”. Vuonna 1886 säädettiin Suomen ensimmäinen metsälaki, johon koottiin kaikki metsiä koskevat säännökset. Lain tarkoituksena oli edistää metsän luontaista uudistumista, sillä tuohon aikaan metsän uudistuminen avohakkuun jälkeen koettiin epävarmaksi. Tämän jälkeen metsälakia ja metsälainsäädäntöä on kehitetty yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti.” Me emme siis Suomessa tuhonneet omia metsiämme kuten Keski-Euroopassa jo vuosisatoja sitten tehtiin. Ja nyt nämä Keski-Euroopan maat maksattaisivat virheensä ja pakottaisivat omatuntoaan paikatakseen vastuullisesti toimineen Suomen maksumieheksi ja tekijäksi. Eiköhän nuo ennallistamistoimet pitäisi kohdentaa sinne missä metsät ja suoalueet on oikeasti tuhottu. Suomi on sen sijaan hoitanut ja säilyttänyt metsänsä vastuullisesti ja lisännyt niiden hiilensidontaa vuosikymmenten ajan. Jos meille näitä toimia kohdennetaan niin ne tulee tehdä yksinomaan selvästi rajatusti vain Natura 2000 -alueille.
Miksi Marin esitystä piti pöytälaatikossaan kahdentoista viikon ajan? Todennäköisesti syy oli se, että hallitus ei päässyt yksituumaisuuteen maamme etujen ajamisesta. Mutta samalla Marin esti, joko tahallaan tai osaamattomuuttaan myös eduskunnalta mahdollisuuden asiaan puuttua. Eduskunnalla olisi ollut mahdollisuus tehdä tuo sama minkä Ruotsi teki eli vedota ns. toissijaisuusperiaatteeseen EU:n toimenpiteen kyseenalaistamiseksi. Marinin ja hallituksen viivyttely vei kuitenkin eduskunnalta mahdollisuuden tämän reklamaation tekemiseen. Aikaikkuna ilmoittaa, että esitys ei käy sulkeutui tältä osin nimittäin jo syyskuussa. Tätä eduskunnan toimivaltaan kuuluvaa oikeutta emme voineet siis enää käyttää.
Ensi viikolla keskiviikkona Marinin hallitus vastaa välikysymykseen tästä. Mielenkiintoista nähdä mitä mm. SDP:n ja puhumattakaan keskustan kansanedustajat epäluottamusäänetyksessä tekevät? Onko keskusta aidosti suomalaisten metsänomistajien ja maanviljelijöiden puolella vai viekö kuitenkin voiton pysyminen mustan audin takapenkillä? Keskustalla on edessä elämän ja kuoleman kysymys.
Politiikassa on uskallettava sanoa ei, kun maamme etu niin vaatii.
….
Mukava päivä paketissa. Tänään ehdin myös piipahtaa katsomassa Lopen uuden urheiluhallin etenemistä. Hallin rakentaminen on aikataulussa ja tavoite on, että kesäkuussa 2023 on valmista ja sitten elokuulla saadaan salin vuorot myös pyörimään. Ojarannan Rakennus tekee hienoa työtä ja aliurakoitsijoiden kanssa hommat etenevät mallikkaasti. Tässä muutamia kuvia vielä rakennustyömaalta.
Hallin koko on siis 28×48 eli salibandykentän ulkopuolelle jää vielä yhteensä 8 metriä suoja-alueita kaukalon joka puolelle eli 4 metriä sivuille ja päätyihin. Halliin on tulossa myös kiinteä yläkatsomo reilu 150 hengelle ja alas sitten seinästä kääntyvä noin 160 hengen alakatsomo. Katsomoissa ei ole ns. kuppipenkkejä eli määrää saadaan hieman suuremmaksikin, mutta virallisesti siis 310 hengelle katsomopaikat ja lisäksi tilaa myös kahvilan puolelle. Hallin korkeus on matalimmassa 7,38 ja korkeassa reunassa 10,75m eli halli täyttää myös lentopallon vaateet SM-sarjan 8 metrin extravaatimusta lukuunottamatta ja lisäksi hallissa on tietenkin futsalin ja muiden pelien pelaaminen mahdollista ja tietenkin myös isompien tapahtumienkin järjestäminen.
Mutta kuvat puhukoot tässä vaiheessa puolestaan ja pidän teitä ajan tasalla, kun urakka etenee. Tästä tulee kyllä upea. Ja meillähän Lopella rakennetaan paraikaa myös uutta paloasemaa Launosiin ja tavoite on, että vajaan 60 paikan Uuden Eedilän rakentaminen saataisiin käyntiin ensi keväänä. Teemme myös uusia omakotitontteja Launosiin ja monenmoista muutakin on työlistalla. Ja ensi vuonna on tarkoitus myös lisäkehittää meidän luontokohteita ja myös rakentaa Läyliäisiin
skeittipuisto. Elinvoimaa!
Mutta nyt kello jo 19.39 ja aika kiittää tästä päivästä. Pelto-Seppälän 300-vuotistammikin ehdittiin tänään istuttaa ja huomenna sitten metsälle.