Perinteinen valtakunnallinen koulurauha julistettiin tänään 34. kertaa. Koulurauhan julistamispaikka kiertää viestikapulan tapaan ympäri Suomen ja tällä kertaa paikkana oli minulle erittäin tärkeä ja rakas Seminaarinkoulu Hämeenlinnassa. Tai minulle tuo paikka on tietysti Hämeenlinnan OKL ja Normaalikoulu, mutta sama paikka. Sieltä aikanaan valmistuin luokanopettajaksi ja siellä vietin nuoruuteni hienoja opiskelijavuosia ja -aikaa.
Tänään Hämeenlinnassa julistettu koulurauha kulki teemalla:
”Et ole yksin – är inte ensam”
Teeman olivat ideoineet ja valinneet useamman Hämeenlinnan ja Tampereen ruotsinkielisen koulun oppilaat, jotka muutenkin vastasivat itse koulurauhatekstin muotoilusta ja sisällöstä, niin myös koko juhlatilaisuuden ohjelmasta.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kunnioitti tilaisuutta paikan päällä juhlasalissa pitäen upean puheen lapsille ja nuorille. Täytyy myöntää, että presidentin sanat ja tyyli puhua lapsille ja nuorille sai silmänkulmani kostumaan. Jos eilen illalla A-studiossa kuuntelin presidenttia suurella arvostuksella ja kunnioituksella ulko- ja turvallisuuspolitiikan aiheiden parissa, niin täytyy sanoa, että arvostusta ja kunnioitusta tunsin tänäänkin. Alex on erinomaisella tavalla ottanut tärkeä tehtävän hoitoonsa ja lunastanut kaikki odotukset, mitä isot saappaan presidentti Sauli Niinistön jälkeen odottivat. Saan myös varsin paljon viestejä ja palautetta myös monilta ja yleensä palaute on samanlaista. Viimeksi eilen serkkuni kehui tasavallan presidentin tapaa huomioida urheilijoita jne. Olen samaa mieltä:
Arvostan.
Tänään Hämeenlinnassa tasavallan presidentti kertoi omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja kannusti ja innosti nuoria ystävyyteen ja yhdessä tekemiseen. Loppuohjeeksi hän antoi jokaiselle kaksi pointtia: ”Mieti, joka ilta mitä tänään opin ja kenen kaveri sain olla”. Hyvät ohjeet myös meille aikuisille.
Hienosti myös tilaisuudessa esiintynyt Robin Packalen puhui koululaisille ja olen varma, että hänenkin sanat jäivät monen mieleen ja sydämeen.
Tilaisuudessa esiintyi myös koululaisia ja he myös hoitivat hienolla tavalla tilaisuuden juonnot niin paikan päällä olleille kuin myös Yle Areenan kautta tilaisuutta ympärimaata seuranneille.
Meistä jokainen ansaitsee kaverin, eli otetaan kaikki mukaan ja ei jätetä ketään ulkopuolelle!
Hämeen poliisi oli myös mukana muistuttamassa koulurauhasta. ”Ketään ei saa kiusata — kiusaaminen jättää arvet loppuelämäksi. Jos kuitenkin havaitset kiusaamista, on siihen tärkeää puuttua heti! Kerro aikuiselle havaitsemastasi kiusaamisesta. Muistathan, että kiusaaminen voi olla myös rikos!”
Näin se on ja jo pieneenkin pitää puuttua. Taisi Robin suurin piirtein sanoa niin, että kiusaamisesta ei hyödy kukaan ja niinhän se juurikin on.
Juuri myös oma lapseni tuli alakoulusta kotiin. Heillä oli ollut myös oma tilaisuus koulurauhan julistamiseksi. Aikanaan tuolla koululla itse tämän perinteen opettajana ollessani aloitin ja teimme silloin ison ystävyyden piirin missä kaikki – koko koulunväki – pitivät toisiaan kädestä isossa piirissä. Opettajana muistin tällaisen jutun omilta kouluajoiltani, kun me kokoonnuimme koulun pihalle isoon yhteiseen piiriin. Olisikohan se ollut joku Unicefin maailmanrauha tai joku vastaava juttu? Muistaako muut tällaista 80-luvulta? Piirin olivat Lopen Yhtenäiskoulun oppilaat tänäänkin tehneet. Kaikki seisoivat yhdessä toisia kädestä pitäen.
Eivät olleet kuitenkaan sähkösanomaa enää piirin läpi kättäpuristaen lähettäneet? Se oli hauska juttu jo lapsena ja sen aikanaan myös koulurauhaan mukanani toin. Viesti siis eteni koko valtavan piirin käden puristuksella kädestä käteen. Silloin myös lähetimme kaasupalloin viestin taivaalle ja myöhemmin oli jännittävä saada viestejä sitten sieltä, mistä pallot ja koulurauhan julistukset ikinä olivatkaan löytyneet. Ymmärrän, että muovisia palloja ei enää haluta irti päästää, vaikka hauska ja jännä juttu oli sekin.
Mutta hieno päivä tänään ja…
Pidetään huolta toisistamme ja ei jätetä ketään yksin. Luodaan yhdessä koulurauha!