Tänään juhlimme serkkuni Teron Miika poikaa ja hänen Tapparan kanssa saavuttamaan Suomenmestaruutta Rinnetiellä. Kuvassa Miikan upea perhe eli Maisa ja Tero ja sisarukset Roope ja Elisa. Kuvasta puuttuu siis Henri joka oli illalla töissä.
Ja tässä ne jalkalistat ja ovenkarmit mitkä Miika Heikkilä veljensä Henri Heikkilän kanssa harjoittelivat vaihtokuntoon. Kotona ei kielletty vaan kannustettiin ja tänään kannua nosteltiin 🙂
Suomenmestaruuskultaa siis jälleen Lopelle 🙂 Pienestä kunnastamme kasvanut monenlaista ja tänäkin keväänä on mestaruuksia tullut niin käsipallossa, ratsastuksessa ja monessa muussa.
Syystäkin ylpeät Mummu ja Vaari Poikien kanssa.
Ja Mirvan hieno Tappara-kakku. Oli kuulemma hyvää 🙂
Ja kyllä tämä on sellainen kuva mikä saa mielen herkistymään. Upea ja pitkä työ tuottanut hienosti tulosta. Onnea Miika vielä kerran!
Tänään meillä oli illalla hieno juhlahetki kun serkun poikani Miika Heikkilä toi Kanada-maljan Lopelle.
Rinnetiellä Heikkilässä oli kultamitalikahvit ja Poika tietenkin myös juhlissa mukana. Miika pelasi päättyneen kauden jääkiekon SM-liigassa Tampereen Tapparassa ja vakiinnutti hyvin asemaansa pelaavassa kokoonpanossa nuorena miehenä kauden edetessä. Vastuuta tuli myös playoffeissa ja myös loppuottelusarjassa Helsingin IFK:ta vastaa.
Tappara käänsikin finaalisarjan upealla taistelulla itselleen alun tahmeuden jälkeen ja lopulta mestarista ei ollut kahta sanaa.
Muistan kun Miika syntyi Tero-serkkuni ja Maisan esikoiseksi. Miika oli alusta asti intohimoinen pelimies ja kodin ovenlistat ja pielet olivat kovilla kun peliin liittyi myös vuotta nuorempi Henri-veli. Itse kun tuossa omia lapsiani kielsin sisällä pelaamasta niin mieleeni tuli, että Heikkilässä ei kielletty ja poika menikin pitkälle. Tero kyynelsilmässä totesi mestaruuden ratkettua, että ei haitannut yhtään, että hieman ovet ja seinät kärsivät. Nyt ne laitettiin mitalikahveille uusiksi. Niinpä.
Mestaruus kruunasi ja kuittasi varmasti myös sadat ja sadat kuljetukset Lopelta ensin Riihimäelle ja sitten Hämeenlinnaan jäähalleille Nikkareiden ja Kerhon joukkueisiin. Kaikki viikonloput sitten pelejä ja vanhemmat täysillä mukana ja auttamassa. Tämä kaikki palkittiin nyt jo toisella Miikan Suomenmestaruudella. Ensimmäinen tuli muutama vuosi sitten HPK:n A-junioreissa.
Vien keväällä vielä Miikalle muistoksi Mestaruusvuodesta Kultakuusen. Istutamme sen sitten yhdessä Rinnetien Heikkilän talon pihaan. Sen kasvustot, kerkät, ovat joka kevät näihin aikoihin kullanvärisiä ja muistuttavat vuosia tästä hienosta keväästä ja Miikan ja Tapparan menestyksestä.
Ei tullut Miikasta tuomaria vaikka paidasta vuonna 1994 olisi niinkin voinut veikkailla. Tässä vasemmalla siis Miikan minun ylioppilasjuhlissa ja silloin poika oli minua auttamassa kun Ylioppilaslehmuksen Harjunpään kotitalon pihaan istutin. Keväällä istutamme Kultakuusen sitten Rinnetielle. Ja oikealla saman pojan kanssa 🙂
Onnea vielä kerran täälläkin Miika ja koko Heikkilä perhe! Ja myös upea ja tärkeässä roolissa ollut Miikan Sonja. Sukulaispojan menestys saa silmäkulman kostumaan ja olen varma, että tämä ei jää viimeiseksi kerraksi.
…
Tänään aamu alkoi ennen mitalijuhlia Maanpuolustuskorkeakoulun kokouksella Santahamissa. Mielenkiintoinen paikka ja todellakin yksi ainutlaatuinen näköalapaikka maanpuolustuksemme ytimeen ja koulutukseen sekä tutkimukseen. MPKK:n lisäksi päivään mahtui puolustusvaliokuntakin missä käynnistyy osaltaan myös MPKK:n lakiuudistusten käsittely ja sitten myös täysistunto.
Huomenna jatkamme ja hieman uusiakin juttuja tulossa.