Loppijärvellämme Sajaniemen puolella Tiirinkalliolla on kivi, jota kutsutaan Pirunkiveksi vanhan tarinan mukaan. Paikka itseasiassa näkyy myös nimettynä jo tuossa vanhassa vuoden 1874 kartassa ja jos oikein tarkkaan suurta kiveä Tiirinkalliolla ainakin lapsen silmin katsoo, niin siinä voi nähdä valtavat sormen jäljet Kaakkomäen pirun nyrkin jäljiltä.
”Loppilainen taru kertoo, että Lopen takamailla Kaakkomäen vuorten luolissa asui muinoin piru. Se oli ottanut jättiläisen hahmon. Kun Lopelle 1600-luvulla rakennettiin kirkkoa, piru häiritsi töitä minkä kykeni. Se raivostui täysin, kun kelloja alettiin soittaa: ”Ei saa enää rauhaa, kun Santa Pirjo pauhaa”, mylvi piru. Kirkko oli näet Pyhän Birgitan kirkko, loppilaisten suussa Santa Pirjo. Raivopäissään piru kaappasi ison lohkareen ja yritti murskata tapulin. Kivi lensi kuitenkin Tiirinkalliolle Loppijärven rannalle, josta kyläläiset kampesivat sen veteen. Silloin kivi alkoi tuottaa onnettomuutta. Karjaa sairastui, eläimiä kuoli. Lopulta kyläläiset yhteisvoimin vipusivat lohkareen ylös kallion kielekkeelle. Karjaonni palautui, Loppi alkoi kukoistaa – ja ehkäpä myös Lopen multien ”pikkukivet”, perunat saavat edelleen siunausta tästä tapahtumasta.”
Kun liikut Lopella, kohtaat tänäänkin tätä historiaa. Vanha kirkkomme on Santa Pirjon kirkko ja koko perheelle tarkoitettu kevyt vaellusreitti oli nimeltään Paaran polku ja muutamia vuosia sitten tekemäni aloitteen pohjalta Antti Peltovuoren Säätiö ja Lopen Samoojat tekivät nyt myös uuden perhepolun Kaakkomäen huipulle.
22.7.2024: Kaakkomäen Pirun Luontopolku – Loppi sai uuden luontopolun ja hienon retkikohteen.
Kansantarun opetus on kuitenkin syvempi: Pahan onnen kivi vivuttiin yhteisvoimin kuiville tuottamaan onnea. Onnellisen elämän elementit tehdään yhdessä. Yhteistyö on tänäänkin loppilaisten
erityispiirteitä.
Kaakkomäki on Lopen korkein kohta. Kaakkomäen korkeus on 183,85 metriä merenpinnasta. Myös suhteellinen korkeus viereisestä Kaakkolammesta on melkoinen, liki 80 metriä. Toistaiseksi viimeisimmän jääkauden jälkeen Kaakkomäki jäi veden koskemattomaksi ja siten huuhtoutumattomaksi. Jään sulettua mäki jäi saareksi jääjärveen, Baltian jääjärveen. Vuonna 8213 eKr Keski-Ruotsissa luonnon patovalli murtui ja vesi laski äkisti kolmekymmentä metriä tasolle noin 120 metriä, jolloin Lopen alueen monet mäet ja muut harjut paljastuivat veden alta.
Ohessa muumata kuva aiheeseen liittyen. Kartta tuo vanha 1874 Senaatin kartta missä paikka merkitty Pirun Kallioksi. Parissa Santa Pirjo eli Pyhän Birgitan kirkko vanhassa asussaan ja
kolmannessa taiteilijan näkemys kiveä heittävästä Kaakkomäen pirusta.
Onko muuten kenelläkään tietoa mistä tuo Kaakkomäki nimi tulee? Kaakkoon jostain, mutta mistä?
Mutta sadepäivä tänään. Juhannuspäivä ja keskikesän juhlaa. Koleaa sellaista. Onneksi aamusauna lämmitti ja herätteli kivasti.
Tänään Pekkalan pizzapäivä ja katsotaan saadaanko olympialaiset aikaan? Jos sade antaisi sijaa. Ja illalla sitten Pirtille tansseihin.