Te ketkä olette seuranneet minun blogiani ja someani pidempään, niin tiedätte minut puuhulluksi. Ihastuin muistojen puihin aikanaan Miemalassa, missä isäni kummitädin rantahuvilan pihassa kasvoi suuri puu, minkä sinne oli istuttanut tädin isä 50-vuotispäivänään. Jättimäinen ja jylhä puu puhutteli pientä poikaa ja sieltä se kipinä näihin syntyi. Aikanaan sitten tein aloitteen kotikunnassani puulajipuiston perustamisesta Iso-Korkeelle ja myös omasta Lopen Uupuneiden muistopuiden puistosta ja olen tässä vuosikymmenten aikana vienyt lahjaksi – ristiäisiin, ylioppilasjuhliin, häihin, yhdistysten juhliin ja moniin muihin – varmasti kymmeniä ja kymmeniä puita. Monen talon pihassa kasvaakin viemäni puu muistona paikan kauniista ja tärkeästä juhlahetkestä ja -päivästä.
Myös kesäpaikkamme tai oikeastaan nykyisin vapaa-ajanpaikkamme tai kotimmekin Pekkala on saanut myös paljon muistojen puita. Täällä kasvaa Tommy Tabermannin Tammi, Maarit Felt-Rannan punainen omenapuu, Ilkka Kanervan taatanpihlaja ja viimeksi istuttamani Isäni kuusi. Isäni myös aikanaan sai tänne oman 70-vuotispuunsa ja äitini jo kuusikymppisilläkin serbiankuusen pihaamme istutti. Oman omenapuunsa tänne istutti aikanaan myös ystäväni ja silloinen valtiovarainministeri Petteri Orpo ja myös Ben Zyskowicz oli lapiohommissa Pekkalassa Rahimen kanssa käydessään, kuten myös Isä Ambrosiuskin. Pihassa kasvaa myös lastemme kastejuhlanmuistopuut ja monet muut. Vaaleista myös muistuttaa omat puunsa täällä ja Äitini ja Isäni 50. hääpäivästäkin kaksi toisiinsa kietoutunutta puuta. Eli erilaisia muistoja eri puilla.
Joskus joku kysyi, että mitä sitten tapahtuu, kun jonkun puun aika tulee kuolla tai kaatua. Se on ihan hyvä kysymys. Olen toki miettinyt puiden paikkoja aika tarkkaan eli niille on jokaiselle varattu tilaa ja toisaalta mietitty niin, että eivät paikoillaan liikaa varjosta pihaa tai toisaalta peitä maisemaamme Loppijärvelle jne. Tätä kaikkea kannattaa muuten miettiä aina, kun istutatte puita pihoillenne tai teette uuden omakotitalon pihaa. Piskuinen taimi voi näyttää onnettomalta ja niitä tulee helpolla laitettua metrin tai puolentoista välein pihaan, mutta aikanaan puu saattaisi tarvita tilaa toiseen useammankin metrin. Jo ihan omenapuiden kanssa voi helpolla käydä näin ja jopa marjapensaiden. Kannattaa siis vähän tutkia millaiseksi taimi lopulta kasvaa ja millaista tilaa se pihassa tarvitsee. Ja hyvä on myös jättää tilaa riittävästi talon seiniin ja räystäisiinkin. No, se on nyt oma juttunsa…
Mutta yksi mukava tapa on tehdä kuolleesta, kaatuneesta tai kaadetusta puusta jotain pysyvää. Keväällä tein isäni muistoksi Pekkalan saunalle kellon. Puu mistä kellon tein oli isäni lapsuuden kotitalon, Heinosen talon pihasta, missä jollain käsittämättömällä tavalla vanha omenapuu kaatui samana talvena, kuin isäni viimeinen iltahuuto kuului. Nyt saunatuvassa vanhasta isän lapsuuden omenapuusta tekemäni kello tikittää tätä aikaa ja katsoo tulevaisuuteen.
Samasta vanhasta Heinosen omenapuusta syntyi siis tuo isäni ja vaarimme muistokello ja nyt sitten vielä adventtikynttelikkö.
Isän vanhaa omenapuuta jäi minulle Pekkalaan muutamia lautoja. Jukka Tuomenoja omenapuupöllit minulle keväällä tuppeensahatuiksi laudoiksi sahasi ja niistä nyt päätin sitten vielä heinäkuulla tehdä Pekkalaan kaivatun adventtikynttelikön. Kirpputorilta löysin vanhan neljän kynttilän jalan ja siitä sai kynttilöiden pidikkeet ja sitten vain sopiva pala puuta ja sahausta, hiomista ja viimeistelynä suosikkiani kiinanpuuöljyä pintaan. Jos kiinanpuuöljy ei ole teille tuttu tuttavuus, niin kannustan siihen ehdottomasti tutustumaan. Sillä käsittelin aikanaan myös vanhan aitan lattiat ja myös Erkkilän pöytätasot ja muut. Kiinalaisen tung-puun pähkinämäisistä hedelmistä tehty luonnon öljy saa siis aikaan erittäin kestävän ja helppohoitoisen pinnan puulle. Pääsääntönä kiinanpuuöljyä neuvotaan käyttämään vain uusille tai käsittelemättömille puupinnoille, mutta ainakin meillä Pekkalassa se toimi hyvin myös vanhaan aitan lattiaan. Voi tietysti olla, että lattiassa ei mitään käsittelyä aiempina vuosisatoinaan edes koskaan ole ollutkaan? Mutta kiinanpuuöljy toi lattiaan hyvän ja helppohoitoisen pinnan ja ihastuttavan miedon tuoksun. Kiinanpuuöljyt soveltuvatkin siis niin sisä- kuin ulkokäyttöönkin ja sitä voi käyttää lattiapintojen lisäksi myös keittiön työtasoissa, salaatti- yms. kulhoissa ja myös vaikkapa puutarhakalusteiden käsittelyssä. Yleisesti nämä ovat siis elintarvikehyväksyttyjä, mutta totta kai se kannattaa aina purkin kyljestä varmistaa etukäteen. Kiinanpuuöljyllä on erinomaisen hyvät tunkeutumisominaisuudet erittäin pienen molekyylikoon ansiosta ja myös erittäin hyvä vedenhylkimiskyky, joten se estää hyvin myös puun lahoamista.
Mutta näin Pekkala sai adventtikynttelikkönsä ja vanha Vaarin omenapuu – Heinosen omenapuu – jatkaa tarinaansa ja elämäänsä Pekkalan pöydässä ja muistuttaa joulusta, mutta myös isästä ja vaarista aina, kun sen kynttilöitä sytytämme.
….
Kello 23.46 ja kohta ollaan jo huomisessa. Taidan alkuun kuitenkin pienet unet ottaa. Huomiseen!