Pääministeri Sanna Marinin (sd.) vasemmistohallitus julkaisi juhannuksen alla historiallisen suuren 5,5 miljardin euron lisätalousarvion. Velkaa otetaan tänä vuonna nyt jo tehdyillä päätöksillä lähes 20 000 miljoonaa ja vuosi on vasta puolivälissä. Koko vuoden menoista jo lähes kolmasosa rahoitetaan velalla.
Hallituksen toimet merkitsevät ennätysnopeaa velkaantumista. Koronakriisin oloissa velkaantuminen on kuitenkin väistämätöntä työpaikkojen, yritysten ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Myös menokohteet ovat valtaosin perusteltuja, kuten aina. Miksi eivät olisi. Tämä hallitus kuten sen edeltäjät ja seuraajatkin pystyvät ilman budjettirajoitetta helposti osoittamaan vaikka tuplasti tai triplasti perusteltuja menokohteita esim. koulutuksen, tutkimuksen, sosiaaliturvan, terveyspalvelujen tai infran parista. Rahan jakaminen eri kohteisiin ei nimittäin ole vaikeaa. Se on valtaosan poliitikoista ydinosaamista. Kun puhe taasen käännetään tuloihin ja vieläpä tulojen lisäämiseen niin tekijöiden joukko harvenee.
Tähän ennätysmäiseen velkalisäbudjettiin kohdistamamme kritiikin ydin onkin pääosin muualla. Hallitus ei samalla pystynyt päättämään ensimmäisistäkään konkreettisista toimista, joilla työllisyysastetta nostetaan, kestävää kasvua vahvistetaan, kestävyysvajetta kurotaan umpeen ja lisävelkaantuminen saadaan vakautettua edes 2030-luvulla.
Nyt jo eronnut valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk) on todennut, että hallituksen pitää päättää myös työllisyystoimista. Kyllä. Ongelma on vain se, että Kulmuni totesi näin jo viime kesänä, sitten elokuussa, sitten talvella ja nyt keväällä. Jälleen kerran hallitus ilmoitti päättävänsä näistä joskus myöhemmin.
Keskusta on myös vasemmistohallituksen tukipuolueeksi lähdettyään toistellut, että ei pysyviä menoja ennen pysyviä tuloja. Mutta yhteenkään hallitusohjelman menolisäykseen ei puututa, eikä yhdestäkään työllisyystoimesta päätetä, vaikka tulot ovat romahtaneet ja maa velkaantuu ennätysvauhtia. Nyt maamme toivo nojaakin ministeriksi palanneeseen entiseen eduskunnan puhemies Matti Vanhaseen. Toivoa sopii, että uusi valtiovarainministeri Matti Vanhanen ryhtyy olemaan valtiovarainministeri, nimenomaan valtiovarainministeri, ja pitämään huolta veronmaksajien rahoista.
Keskustan kansanedustaja Markus Lohi kuvasikin Marinin hallituksen toimintaa hyvin: ”Olo on hieman samanalainen kuin olisin käynyt luottokortilla ostoksilla. Kaikkea hyvää ja tarpeellista tuli hankittua. Lasku tulee kuitenkin varmuudella perässä.”
Tuntuu, että Korona-kriisiä onkin käytetty häikäilemättömästi jopa omien poliittisten tavoitteiden ja vaalilupausten lunasteluun. Myös oikeuskansleri Tuomas Pöysti on puuttunut Marinin hallituksen toimintaan. Oikeuskansleri on vaatinut pääministeri Marinia palaamaan asioiden normaaliin valmisteluun, josta on siis säädetty perustuslaissa.
Nämä nyt otetut lähes 20 miljardia lisävelkaa on siis Marinin hallitus ottanut nimenomaan lastemme ja lastenlastemme piikkiin. He tästä velkataakasta lopulta vastuun joutuvat kantamaan.
Hallituksen suurin virhe onkin tämä: Julkisen talouden kestävyyden tavoittelusta on luovuttu. Näin hallitus hyväksyy ajelehtimisen kohti miljarditason menoleikkauksia ja hyvinvointiyhteiskunnan pysyvää supistamista. Vain tasapainoinen ja vahva julkinen talous pelastaa päivähoidon, peruskoulun, vanhustenhoidon ja terveydenhoidon. Terve julkinentalous on parempien peruspalveluiden ja hyvinvointiyhteiskunnan nurkkapultti ja Kokoomus ei salli sen auki veivaamista. Velkarahalla rakennettu hyvinvointiyhteiskunta ei kestä kuin hetken.
Vasemmistoliittolaisen Outi Ojalan vanha viisaus: ”Vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä” pitäisi nyt pitää mielessä. Itseasiassa se on jokaisen suomalaisen paras ystävä.
Timo Heinonen
Kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan jäsen