Eduskunnan syysistuntokausi käynnistyi tänään. Istuntosalissa oli lohduton näky, kun sinne astuin. Yhden paikan kohdalla oli pysäyttävä kukkalaite. Yksi meistä oli poissa.
Eemeli Peltonen muistoissa.
Tänään pidimme istunnossa hiljaisen hetken kollegamme Eemeli Peltosen (sd.) muistolle. Eemeli menehtyi pari viikkoa sitten 
traagisesti täällä eduskunnassa. Osaava, taitava, rakentava ja yleensä pilkesilmäkulmassa talossa viihtynyt nuorimies oli poissa. Vain 30 vuoden iässä hänen elämänsä tuli lopulliseen päätepisteeseen. Liian varhain, liian aikaisin ja täysin yllättäen.
Itse en Eemelin kanssa samoissa valiokunnissa ehtinyt toimia, mutta minullekin hän tuli tutuksi työkaverina. Hän oli minun tapaan aktiviinen osallistumaan myös politiikan isompaan keskusteluun täysistunnoissa ja monet kerrat häntä kuuntelin keskittyneesti. Eemelillä oli aina puheissaan sisältöä ja viestiä, mutta myös taitavaa politiikkaa ja sanankäytönkin voimaa. Mihin Eemelin elämä olisikaan vienyt? Mihin se olisi vienyt politiikassa? Näitä emme enää koskaan saa tietää, mutta yksi paikka tyhjeni joka tapauksessa liian varhain.
Nämä valkoiset kukat Eduskuntatalon istuntosalissa ovat aina pysäyttäviä. Minunkin pian jo 20 vuoden uraan kansanedustajana niitä on osunut useampia. Kollegoita on poistunut keskuudestamme niin pitkien sairauksien uuvuttaminen kuin yllättäen sairauskohtauksin tai muin traagisin tapahtumin. Jokaisen kollegan kohdalla olemme pysähtyneet ja hiljentyneet. Niin teimme tänäänkin Eemilin muistoksi.
Haluan vielä täälläkin lausua lämpimän osanottoni Eemeli puolisolle ja perheelle. Voimia jokaiseen hetkeen jaksaa eteenpäin. Osanottoni myös sosialidemokraattiselle puolueelle ja eduskuntaryhmälle. Ja voimia kaikille joita meistä tämä järkyttävä tapahtuma on koskettanut.