Asko Niemelä Lopen Vapussa: ”Toivottavasti pian Parman kinkun ja kreikkalaisen Fetan rinnalla syödään aitoja Lopen Perunoita”

Blogi, keskiviikkona 01.05.2024

Lopen Vappua vietettiin tänään jo 17. kerran senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen patsaalla. Tapahtumastamme vapunpäivän aamuna on siis tullut jo pitkä perinne ja tänäänkin se sai jatkoa ja aivan ihastuttavassa kevät säässä. Kirkonmäen juurelle oli kerääntynyt mukavasti väkeä juhlistamaan kevättä, ylioppilaita ja suomalaisen työnjuhlaa ja aurinko helli meistä kaikkia.

Tiina Seppälä avasi perinteikkään tapahtumamme toivottaen kaikille hyvää vappua ja kaikki tervetulleeksi Lopen yhteiseen vapun hetkeen. Kukkienlaskun jälkeen tällä kertaa perinteestä poiketen keväiset laulut juhlahetkeen toivatkin Hämeenlinnan Mieslaulajat tuplakvartetillaan. Kari Julen kokosi upean miesjoukon tuuraamaan Lopen naiskuoro Timoteitä, joka vietti vappuviikonloppua tällä kertaa kisaten Bad Ischlissä Itävallassa. Upeasti timppikset siellä lauloivatkin ottaen naiskuorosarjan voiton, keräten seitsemän kultamitalia ja vapun kuohuvana napaten vielä pääsyn viikonlopun GP-konserttiin. Onnea Anneli Julen ja kaikki Timotein laulajat! Saamme olla teistä aina ylpeitä.

Mutta hienosti Annelin rakas puoliso Kari joukkoineen paikkasi menetyksemme ja saimme nauttia Lopella nyt Hämeenlinnan miesten upeasta laulusta. Iso kiitos laulutervehdyksestänne!

Tämän vuotisen Lopen Vapun juhlapuheen piti loppilainen maanviljelijä Asko Niemelä. Asko puhui luonnollisesti Lopen Perunasta. Aivan huikean upea puhe ja hienosti Asko toi potut historiasta pöytiimme ja melkeinpä jo uusien Lopen varhaisperunoiden maun huulille. Asko kertoi myös Pro Agria Hämeen ja loppilaisten perunanviljelijöiden yhteisestä hankkeesta saada Lopen perunalle EU:n nimisuoja. Hanketta on nyt viety kevään aikana eteenpäin ja toivottavasti homma Askoa mukaillen eteneekin niin, että tulevaisuudessa pöydissä on aidon Parmankinkun ja kreikkalaisen Fetan rinnalla Lopen Perunaa. Hietamaissamme nimittäin vastaa jotain sellaista mitä ei missään muualla tällä tavalla kasva pitkien valoisien kesäöiden hellimänä.

Iso kiitos Askolle tämän vapun puheesta ja kiitos myös juhlahetkemme tekniikasta vastanneelle Kari Paukolalle. Ja iso kiitos järjestelyistä Tiina Seppälälle ja Eeva Pyhälammille ja kiitos ennen muuta teille kaikille, jotka paikalle jälleen tulitte kevättä juhlistamaan.

Tässä vielä Askon koko puhe:

Asko Niemelä Lopen vapussa 1.5.2024:

Puhetta perunasta

2Puheeni aiheeksi oli tapahtuman julkaisussa mainittu Lopen Peruna, mutta haluan
lähteä liikkeelle hieman Loppea kauempaa. Niin kuin kaikki viljelyskasvit ovat alkujaan peruja jostain luonnossa villisti esiintyvästä kasvista. Niin Lopen perunankin esivanhempia pitää lähteä etsimään

hieman Lopen rajojen ulkopuolelta. Villiperunan alkujuuret löytyvät Etelä-Amerikasta Andien vuoristosta Perun ja Bolivian rajalta Titicajärven rannoilta.

Näille alueille aikoinaan joskus 1500 luvun paikkeilla, kun espanjalaiset valloittajat tekivät valloitus ja ryöstelyretkiään ja vieden alkuperäiskansoilta kulta-aarteet, niin samalla heidän matkaansa tarttui myös perunoita. Tuolloinhan merimatkat eivät olleet mitään Tallinnan retkeen verrattavia hauskoja risteilyitä. Vaan monenlaiset vitsaukset kiusasivat matkalla merimiehiä ja heikko ravinnon laatu oli syynä moniinkin matkalla puhjenneihin sairauksiin. Silloinhan ei vitamiineista tiedetty vielä mitään, mutta jonkinlainen ahaa-elämys merimiehillä syntyi pitkän paluumatkan aikana, kun ne miehistä ketkä olivat uskaltautuneet syömään tuota uutta outoa mukulaa, eivät sairastuneet matkan aikana keripukkiin,
eli C-vitamiinin puutoksesta aiheutuvaan puutostautiin monine oireineen.

Näistä matkan aikana tehdyistä havainnoista he oletettavasti sitten innoisaan kertoivat kotimaahansa Espanjaan päästyään. Näin oli peruna rantautunut Eurooppaan.

Mitenkään räväkkää perunan leviävimen Eurooppassa ei ollut, johtuen paljolti tiedon puutteesta, niin viljelyn kuin itse käytönkin osalta. Espanjaan rantautumisesta kesti vielä noin 200 vuotta ennen kuin peruna saapui tänne pohjolan perukoille.

Varmasti yksi syy mikä perunan matkaa kuitenkin siivitti, oli ihan rehellinen nälkä. Ruokaa ei tuolloin tavallisella kansalla mitenkään ruhtinaallisesti ollut ja kaikki elintarvikkeeksi luokiteltava kelpasi ruoaksi. Ja olihan perunan sato merkittävästi viljaa parempi, sitten kun sitä lopulta opittiin viljelemään.
Suomeen peruna rantautui Saksasta, kun suomalaiset sotilaat toivat sitä mukanaan palattuaan Pommerin sodasta. Ja noin 1770 luvulla peruna saavutti Hämeen ja Lopen.

Eli melko pitkän matkan peruna on kulkenut altiplanon ylängöltä Titicajärven rannalta tänne Hämeen järviylängölle Loppijärven ympäristöön.

Mikä sitten sen perunan tänne Lopelle on niin erityisesti juurruttanut ja miksi ympäri Suomen tunnetaan käsite Lopen Peruna. Jos puheeni alussa piti lähteä 1500-luvulle, niin nyt pitää lähteä vielä kauemmas historiaan, jääkaudelle. Tuolloin mannerjään liike ja sulaminen ovat muovanneet tämän alueen maaperästä perunan kasvulle otollisen karkean hietamaan. Pohjoista Suomea leudomman ilmaston lisäksi Lopen pienilmastot järvineen ja harjuineen tarjoavat perunalle erinomaiset puitteet kasvattaa maistuvia mukuloita. Eli täällä on perunalle otolliset kasvuolosuhteet ja ylisukupolvinen rautainen osaaminen perunanviljelystä.

Sotien jälkeen Suomi oli vielä hyvinkin maatalousyhteiskunta, mutta pian sotien jälkeen elinkeinorakenne alkoi muuttua ja muutto maaseudulta asutuskeskuksiin kiihtyi. Ja tietysti Lopelta lähdettiin enenevissä määrin toimittamaan perunaa lähialueen kaupunkeihin ja varsinkin pääkaupunkiseudulle. Lopen kohtuullisen läheinen sijainti suhteessa pääkaupunkiseutuun oli perunamarkkinoita ajatellen erinomainen. Sen aikainen kuljetuskalusto, kun ei vielä ollut kovin kaksista ja varsinkin talvella perunoiden kuljetus jäätymättä oli haasteellista.

Sodan jälkeisistä ajoista kuljetuskalusto on sittemmin parantunut ja perunaa voidaan kuljettaa pidempiäkin matkoja ympäri vuoden. Ja olen kuullut, että sitä muuallakin, kuin Lopella viljeltyä perunaa pystyy syömään, mutta sama asiahan se ei ole. Mutta koska Lopen Perunalle on aikojen saatossa kehittynyt tämä hyvä maine, tahtovat sillä maineella ratsastaa muuallakin kasvaneet perunat.
Tästä syystä Lopen Perunalle on lähdetty hankkimaan EU:n nimisuojaa, jotta muualla tuotettua perunaa ei markkinoilla voisi jatkossa myydä Lopen Perunana.

”Ehkäpä sitten tulevaisuudessa, kun Vappubrunssilla siemaillaan Shampanjaa ja lämmikkeeksi otetaan Konjakkia, niin siinä kattauksessa Parmankinkun ja Feta juuston vieressä on Lopen Perunasta tehty perunasalaatti arvoisessaan seurassa.”

Nimisuojajärjestelmän tavoitteena on siis suojata tuotteita vakiintuneen nimen väärinkäytöltä, mutta myös lisätä tuotteiden tunnettuutta ja helpottaa niiden markkinointia. Nimisuojan taustaselvittelyä on tehty jo pari vuotta sitten ProAgria Etelä-Suomen vetämänä. Ja nyt tämän vuoden alusta on pidetty kaksi tilaisuutta, jossa meitä viljelijöitä oli mukana isompi joukko keskustelemassa hankkeen jatko toimista.

Tällä hetkellä EU:ssa on suojattu kaikkiaan noin 3500 nimitystä. Suomalaisia nimityksiä on rekisteröitynä yhteensä 14, muun muassa Karjalan piirakka, Suonenjoen mansikka ja Lapin Puikula, muutamia mainitakseni.

Aika sitten näyttää, hyväksytäänkö Lopen peruna EU:n nimisuojan piiriin. Ja pystymmekö me loppilaiset viljelijät sitä nimeä markkinoilla taloudellisesti hyödyntämään. Se on varmaa, että Lopen kunnan imagoa se ainakin piristää. Ehkäpä sitten tulevaisuudessa, kun Vappubrunssilla siemaillaan Shampanjaa ja lämmikkeeksi otetaan Konjakkia, niin siinä kattauksessa Parmankinkun ja Feta
juuston vieressä on Lopen Perunasta tehty perunasalaatti arvoisessaan seurassa.

Joskus kun innostun hehkuttamaan perunan erinoimaisuutta, niin joku on alkanut vähättelemään sanomisiani toteamalla, että sehän on vain peruna. Mutta nimenomaan, sehän on vain peruna, vain ruokaa. Mitäpäs sitä sen enempää hehkuttamaan, jos ruoka ei ole jonkun mielestä tärkeä asia. Yhtähyvin voisimme sanoa puhtaasta juomavedestä, että sehän on vain vettä tai puhtaasta hengitettävästä ilmasta että sehän on vain ilmaa. Mutta yritäppä tulla toimeen ilman jotain näistö kolmesta.

Minun mielestä yleisesti puhdas kotimainen ruoka, jonka alkuperä varmuudella tiedetään ja Lopen peruna ovat aina hehkuttamisen arvoisia, eikä niiden eteen kulu ”vain” sanaa”.

Lopella 1.5.2024
Asko Niemelä
perunanviljelijä Lopen Topenolta

Vappua siis vietetty tänä vuonna rennosti tällä kotinurmissa. Eilen jo hain Pekkalan Vanajan suojista Madamen kylille ja tänään vanhalla rouvalla huristelimme niin Lopen kuin Läyliäistenkin Nesteelle vappukahveille ja paluumatkalla vielä Koski-Cafe Myllyn kesäkauden avaukseenkin.

Nyt vähän vappulounasta ja illalla sitten mihinkäs muuhunkaan kuin Lopen Perunoiden istutukseen.

 

Kommentit