Hyvää uutta vuotta 2026!
Tammikuun 1. päivänä ja vuosi jälleen vaihtunut. Pientä paukkuvaa pakkasta ja vähän lumivaippaakin nyt sentään vuodenvaihteeseen saimme. Luonto on kyllä jotenkin lähes kauneimmillaan. Tai koskas se sitä sitten virallisesti onkaan? Itse en ainakaan osaa sanoa, sillä minua tässä meidän ilmastossamme ihastuttaa vuodesta toiseen aina juurikin nämä neljä erilaista vuodenaikaa ja niiden jokaisen ainutlaatuisuus ja kauniit hetket. Tykkään talvesta ja lumesta ja jäästä, mutta tykkään myös keväästä ja pälvistä ja tippuvista jääpuikoista ja myöhemmin sitten kukkivasta luonnosta, tykkään kyllä myös valoisista kesäöistä ja odotan ja kyttään aina sitä kesän ehkä yhtä ja ainoaa trooppisena pysyvää yötä. 
Tykkään aikaisista kesän auringonnousuista ja laskuistakin. Mutta tykkään minä syksystäkin, kun metsä antaa antimiaan ja saa sytyttää kynttilöitä. Ja en oikein tiedä koska mikäkin puu on kauneimmillaan? Helvi-tätini tykkäsi koivusta lehdettömänä. Tiedätte millainen se silloin mustine riippuvine oksineen on ja jotenkin Helvin sanottamana tykästyin itsekin koivuihin juuri sellaisina koruttoman mustavalkoisina ja silloinhan ne vievätkin jo syksystä taas kohti uutta talvea.
Näistä kaikista tykkään.
Uusi vuosi vaihtui siis täällä Loppijärven rannassa ystäväperheen kanssa. Nousiaisten perhe oli tuttuun tapaan vuotta kanssamme vaihtamassa ja hyvä ruoka ja parempi mielihän siitä tulikin. Kiitos Jonna, Santeri, Saana ja Joonas.
Mutta miltä maailma sitten näyttää tänään?
Monessa mielessä varmasti paremmalta kuin ennen, mutta monessa toisenlaiseltakin. Onko maailma nyt sitten parempi kuin omassa lapsuudessani? Tai parempi kuin 26 vuotta sitten, kun vuosituhat vaihtui? Ehkä on ehkä ei. Mutta valmis tämä ei ole ja paljon on pahaakin.
Omassa maassakin paljon korjattavaa ja surua ja ahdistustakin. Monessa perheessä vaikeita hetkiä työttömyyden tai muiden haasteiden kanssa. Toivottavasti alkanut vuosi toisi näihinkin helpotusta. Itse uskon, että ainakin talouden ja työllisyyden saralla edessämme on valoisampia aikoja. Pitää olla.
Sitten oma juttunsa on tämä maailma. Ukrainassa on sota jatkunut jo pian 15 vuotta ja neljän vuoden ajan on Venäjä joka päivä yrittänyt tuhota koko maan. Ukrainan vapaus ja itsenäisyys on kestänyt, mutta tiukoilla se maa ja sen kansa nyt on. Ja jos joku tässä nyt haluaa USA:ta syyttävin sormin osoittaa, niin se kannattaa muistaa, että ilman Yhdysvaltoja ei Ukrainaa enää olisi. Niin valitettavan hidas ja hampaaton on EU ja Euroopan maat olleet. Mutta se ei poista sitä, etteikö Yhdysvaltain ja presidentti Donald Trumpin arvaamattomuus ja poukkoilevuus olisi harmaita hiuksia aiheuttanut, mutta senkin seasta kannattaa huomata kaikki se mitä Yhdysvallat on tehnyt.
Itse toivon, että Ukrainaan saadaan tänä vuonna pysyvä ja oikeudenmukainen rauha. Monet lapset eivät siellä edes enää tiedä tai eivät ole edes koskaan nähneet, mitä tarkoittaa elää rauhassa.
Slava Ukraini!
Samaan aikaan Israelin ja Palestiinan tilanne kytee edelleen. Löytyykö sinne oikeasti kestävää ratkaisua koskaan? Ja miten tuhottujen alueiden jälleen rakentaminen saadaan käyntiin ja tehtyä? Ja Syyriassa kytee myös ja monessa muussakin maassa. Arabikevään 2011 jälkimainingit lyövät edelleen. Itsevaltaisista hallitsijoista monet maat pääsivät, mutta ei tuokaan oikein tasaiselta näytä.
Samaan aikaan Kiina uhittelee Taiwanille? Onko Venäjä antanut siunauksensa kiinalaisten toimille? Ja kenen peukalo on noussut ylös Yhdysvaltain toimille Venezuelassa? Kohteena huumekartellit ja kokaiinitehtaat, mutta siinä helpolla kytee muutakin.
Afrikan maat näyttäytyvät nyt monet uutisotsikoissa rauhallisempina, mutta sielläkin riittää syttyvää ruutia. Ja oman lisämausteensa tälle mantereelle tuo se, että Israel tunnusti maailman ensimmäisenä maana itsenäiseksi vuonna 1991 julistautuneen Somalimaan itsenäisyyden. Mitä tästä vielä seuraa niin sitä emme tiedä ja samaan aikaan Sudanissa sisällisota, Sahelinalueella Malin, Burkina Fason ja Nigerin laajat levottomuudet ja Afrikan sarvessahan laajemminkin kytee.
Ja tässä vain osa jännitteistä ja sodista maailmalla. Nykyisin uutisiin, kun mahtuu yleensä vain yksi, niin monet tuppaavat jäämään pienelle huomiolle. Se muuten onkin suurvaltojenkin yksi taktiikka. Käännetään katsetta toisaalle.
Kaikesta huolimatta haluan toivottaa teille kaikille hyvää uutta vuotta. Toivottavasti tästä tulee parempi vuosi monessakin mielessä. Toivon myös juuri sinulle voimia. Meistä jokaisen elämässä on varmasti aina myös niitä vaikeita ja isompia ja pienempiäkin haasteita, mitkä jäävät helpolla oman sydämen kätköihin. Niistäkin kannattaa aina jollekin puhua.
Voimia kaikille.
Ja meille viisautta.
….
Vuosi vaihtui ja uusi alkoi. Huolestuneena tässä seurattu taas Itämeren tapahtumia. Täysin mahdoton ajatella, että vahinkoja sattuisi tällaisille laivoille tällaisella tahdilla. Ja mahdoton myös ajatella, että tämän takana olisi kukaan muu kuin Putin, Kreml ja Venäjä.
Viranomaiset toimivat jälleen tehokkaasti ja laiva saatiin kiinni ja tutkintaan. Nyt pitää kyllä EU:n ottaa aktiivinen ote siitä, että tarvittavat kv-lain muutokset tehdään, että nämä tekijät saadaan näistä tuhotöistä vastuuseen rikosoikeudellisesti, mutta myös taloudellisesti. Jos olemassa oleva laki tai lait on tehty maailmaan, missä ei puteneja ollut ja tällaista tapaa toimia, niin sitten lait pitää päivittää sellaisiksi, että niissä ei ole pienenkään putinin mentävää aukkoa. Suomen tulee ottaa tässä johtotehtävää yhdessä esimerkiksi Ruotsin, Viron ja muiden Itämeren maiden kanssa.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb piti tänään jälleen erinomaisen uuden vuoden puheen. Vahva puhe ja hyvää johtajuutta ja linjausta. Ja minusta on hyvä, että Sauli Niinistöltä tuttu tapa myös hieman puuttua talouteen ja sisäpolitiikkaankin on enemmän kuin tervetullutta. Maan isänä kuitenkin presidentin tehtävä myös kantaa huolta koko maan tilanteesta ja talous on kuitenkin tässä aivan kivijalka puhutaanpa sitten vaikka myös niistä presidentin suorista valtaoikeuksistakin. Stubb totesikin olevan huolissaan maamme julkisen talouden tilasta ja toivoikin talouden kuntoon laittamisessa pitkäjänteisyyttä. Presidentti antoi erityistä kiitosta parlamentaaristisesti päätetystä velkajarrusovusta.
Stubbin puheen kolme pointtia olivat rauha, kasvu ja välittäminen. Kasvu siis tätä taloutta ja rauhasta puhuessaan Stubb puhui mm. maamme merkittävästä roolista nykyisissä rauhanneuvotteluissa. On itse lisättävä, että häntä itseään tässä meillä on kiittäminen. Uskallan sanoa, että maamme kokonaan suurempana olemisessa se kulminoituu kyllä erittäin keskeisellä ja merkittävällä tavalla juuri presidenttiimme itseensä.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb pitämässä uudenvuodenpuhettaan torstaina 1.1.2026. Kuva: Emmi Syrjäniemi / Tasavallan presidentin kanslia
Välittämisen kohta oli minusta puhuttelevin. Tasavallan presidentti muistutti, että vaikka olemmekin maailman onnellisin kansa niin kaikki eivät voi hyvin. Presidenttimme totesi, että ”Yhteiskunnan tehtävänä on tukea niitä, jotka eivät syystä tai toisesta kykene löytämään paikkaansa yhteiskunnassa. Meidän kanssaihmisten tehtävä on välittää ja auttaa ihmistä, joka on avun tarpeessa” ja jatkoi, että ”tunnustus tekee ihmisen näkyväksi, jokainen meistä tarvitsee sitä. Ja joskus välittäminen vaatii myös uhrauksia, oman itsensä sivuun panemista”.
Ja olihan se hyvä, että puheessa myös oli vahva usko tulevaisuuteen. Näin minäkin ajattelen ja uskon. Tästäkin me selviämme.