Koti-Suomessa Sisu 2:na tunnettu ja kansainvälisessä levityksessä Sisu: Road to Revenge nimellä valloittava Jalmari Helanderin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva sai tänään ensi-iltansa. Elokuva on jatkoa Helanderin maailmalla menestykseen nousseelle, vuonna 2023 ensi-iltansa saaneell, Sisu-elokuvalle. Ja heti alkuun voi todeta, että kakkonen on kovempi.
Lapin Sodan tapahtumiin haluamattaankin joutunut Aatami Korpi (Jorma Tommila) palasi siis hurjan Pohjois-Suomen seikkailunsa jälkeen takaisin kotikonnuilleen Karjalaan. Korpi päättää purkaa Neuvostomiehityksen ikeeseen jääneen kotipirttinsä ja panna kotinsa taas pystyyn Suomen puolelle. Korven perheen surmannut puna-armeijan partisaanien komentaja Igor Draganov (Stephen Lang) palaa kuitenkin Siperian vankityrmästään suorittamaan tehtäväänsä loppuun ja luvassa onkin silmitön takaa-ajo ja taistelu. Aatami Korpi ei suostu edelleenkään kuolemaan.
Pääosaan Aatamin rooliin palaa luonnollisesti Suomen Sylvester Stallone Jorma Tommila. Muissa rooleissa nähdään mm. Stephen Lang ja Richard Brake.
Yli 11 miljoonan jättibudjetilla tehty kotimainen toimintaelokuva on hyvä esimerkki siitä mitä meillä nyt tapahtuu. Sony Pictures onkin myynyt elokuvan levitysoikeudet koko maailmaan. Kotimaan ensi-iltaa seuraakin ensi-illat eri mantereilla. Elokuvien mekassa Yhdysvalloissa marraskuussa.
Tänään Finkinon Tennispalatsi täyttyi ensi-iltavieraista. Paikalla oli myös maamme pääministeri Petteri Orpo ja hienosti siellä katsomon syvissä riveissä – tekemättä sen suurempaa numeroa paikalle tulostaan. Näytti siltä, että pääministerimmekin tarvitsi ja nautti tällaisesta illasta leffapenkissä kaikkien muiden keskellä. Ja niin nautimme me muutkin.
Tänään hieno kotimaisen elokuvan ensi-ilta! Tällä porukalla Sisu 2:sta katsomassa.
Täytyy nyt todeta, että kakkososa todellakin lunastaa sille asetetut tavoitteet. Ylittääkin ne. Sisu 2:sen tarina on hieno, mutta vielä hienompi on hurjana läpi elokuvan kantava toiminta. Pakka pysyy hyvin kasassa, taisi ensi-illassa tulla viidet tai kuudetkin väliaplodit ja action vie tarinaa hyvin eteenpäin. Rakenne tässä elokuvassa onkin se mikä ainakin minut sai haltioitumaan. Alku ja loppu – kyllä, mutta välissä upeasti toteutettuja kohtauksia. Toimintakohtauksissaan Sisu 2 ei kalpene kansainvälisille veljilleen vaan jopa parhaimmillaan voittaa nekin. Erityinen tähti elokuvan lopun viimeiselle kohtaukselle.
***** + *
Toinen mille täytyy antaa viisi tähteä on pääosan seuraavaan taisteluun vienyt Jorma Tommila. Ja täytyy sanoa, että tässä tärkeässä roolissa oli myös miehestä raotettu herkempikin puoli – syrjä – mikä ei kuitenkaan riko taistelijaa. Ja myönnän, että Sisun ensimmäinen osa ei aivan minua haltioitumaan saanut, mutta kakkonen siinä onnistuu. Tarina, juoni ja kokonaisuus on viety osaavasti seuraavalle korkealle tasolle. Uskallan sanoa, että Sisu 2 on kotimaisen elokuvahistorian toimintaelokuvien ykkönen. On onnemme, että sisu kantoi ohjaaja Jalmari Helanderin yli Big Gamen (2014) pettymyksen, sillä nyt mies tekee jotain ennen näkemätöntä ja rikkoo lasikattoja junan lattian sirujen seuraksi. Uskon, että Arnold Schwarzenegger tämänkin ja tykkää tästäkin.
Periksi ei anneta. Kukaan ei voi viedä kaikkea. Sisulla siitäkin selviää.
Sisu 2 on sodan traumatisoiman Aatami Korven viimeinen taistelu. Taistelu, minkä piiloviesteistä meistä itse kukin voi ammentaa paljon. Perkele. Periksi ei anneta. Kaikkea ei voi viedä.
Toivottavasti Aatami Korpi sai tämän jälkeen elää Kaunialan sotavammasairaalassa jo rauhassa. Jään siis odottamaan malttamattomana Jalmari Helanderin ohjaamaa uutta Rambo-elokuvaa. Helanderin ohjaama elokuva kertoo Taistelijan nuoruusvuosista Vietnamin sodassa. Sylvester Stallonen viidessä elokuvassa näyttelemän Rambon nuoruusroolissa nähdään Noah Centineo. Rambo tekeekin Helanderista kuudennen suomalaisen Hollywood-elokuvan ohjaaja. Helander astuu siis tyylillä kovaan seuraan: Mauritz Stiller, Casper Wrede, Renny Harlin, Ilkka Järvi-Laturi ja Dome Karukoski. Ja Sisu kakkosen jälkeen olen vakuuttunut, että valinta on oikea. Jos Hyvinkään tähtien katu vielä uusia tähtiä saa niin laittakaa Helander -pronssivaluun.
Lämmin kiitos kutsusta ensi-iltaan. Tuntematonta sotilasta lainaten voisi todeta, että ”Se oli temppu”.
Kotimainen elokuva siis voi hyvin. Meillä on maailman luokan tekijöitä ja korkeaa osaamista, vaikka tämän elokuvan kuvauksia tehtiinkin Virossa. Se on muuten hyvä muistutus miten tärkeitä nämä elokuvien av-kannustimet ja muut yhteiskunnalliset tuet ovat. Ilolla olenkin seurannut miten meidän Elokuvasäätiön ja valtion av-tuen rinnalle on syntynyt myös kaupunkien ja seutukuntien elokuvien tuotantotukia Turun esimerkkiä seuraten. Sellaisen voisi hyvin virittää myös Hämeeseen?
Ja mikä upeinta elokuvamme keräävät kovia katsojamääriä myös maailmalla. Jään odottamaan Rambon paluuta, mutta myös Aku Louhimiehen paraikaa kuvaamaan Lapin Sotaa. Ja valkoiselle kankaalle on tulossa monta muutakin upeaa tarinaa.
Eläköön elokuva!