Suomalainen kesäteatteriperinne sai tänä kesänä arvokasta tunnustusta, kun se nostettiin Museoviraston ylläpitämään Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Maamme lähes jokaisessa kylässä, järven rannassa ja niemennokassa toimiikin kesäisin oma kesäteatteri. Kesäteattereiden kokonaismäärä noussee noin 700 ja niistä valtaosaa pyöritetään kokonaan tai ainakin osilta osin vapaaehtois- ja talkoovoimin. Kansallisen listauksen jälkeen kesäteattereitamme tavoitellaan vielä mukaan myös kansainväliseen Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Maamme kansallisessa Elävän perinnön luettelossa on nyt mukana yhteensä 108 kohdetta, kun Opetus- ja kulttuuriministeriö nimesi neljättä kertaa asioita listalle. Kesäteattereittemme rinnalla arvokkaaseen listaukseen pääsivät mukaan mm. huovuttaminen, kehrääminen, jussipaidan valmistaminen ja käyttö sekä muinaispukujen valmistus. Luontoon liittyvinä uusina kohteina mukaan otettiin mm. retkiluistelu ja perinnesaunottaminen ja esittävien taiteiden osalta luetteloihin nimettiin kesäteattereiden kanssa mukaan mm. karjalainen kansantanssi.
Mutta jos joku listalle kuuluu niin onhan se juurikin nämä meidän ainutlaatuisen kesämme ainutlaatuiset kesäteatterit.
Onnea siis maamme kesäteatterit!
Eilen oma kesäteatterikalenterimme täyttyi jälleen yhdellä. Valkeakosken Apianniemen kesäteatterista on tullut meille yksi jokakesäinen kohde Eevan ja Jarnon kanssa ja melkeinpä ne istumapaikatkin ovat olleet viime vuosina ihan samat. Viime vuonna Suomen Kesäteatteri ihastutti meitä loisteliaalla Vesku-musiikkinäytelmällään….
Blogi 8.7.2025: ”Ei helvata pojat”… Vesa-Matti Loiri -musikaali toi hienosti esille ihmisen taiteilijan viitan takaa
… ja tänä suvena sitten Apianniemessä voi Katri-Helenan ikivihreät hitit. Käsikirjoittaja Heikki Paavilainen jatkaa yhdessä Tuomas Marjamäen kanssa jälleen loistavasti kynällään. Erittäin taidokas käsikirjoitus ja monet Katri-Helenan legendaarisimmat laulut saivat ainakin näytelmässä hieman erilaisenkin kontekstin. Esimerkiski Katson autiota hiekkarantaa saikin tällä kertaa tunnelmoida Katri Helenan elämän rakkauden Timo Kalaojan kuolemaa ja monet muutkin laulut löysivät sanoineen oman paikkansa koskettavassa tarinassa. Vaikka päällimmäisenä olikin Katri-Helenan upea ura ja sen käänteet, niin tällä kertaa myös menestykset kuolemista eroihin loivat lavalle ja myös katsomoon ainutlaatuisen tunnelman. Ja olihan siinä jotain niin kesäteatterimaista, kun täysi 850 hengen katsomo tanssi letkistä istuviltaan. Kaikkea se suomalainen kesäteatteri saa aikaan. Taisi siinä puolisonikin hieman hymyilen kateellisena katsella kuinka helppoa tuo tuolijumpan aikaansaaminen on 🙂
Mutta juoni ja tarina jälleen erinomainen. Näissä Paavilaisen kynästä syntyneissä näytelmissä juoni onkin aina ollut tärkeä osa hyvän musiikin ja laulun rinnalla. Ja tälläkin kertaa tarina oli eheä, toimiva ja koskettava ja samaan aikaan hersyvä ja hauskakin. Käsikirjoituksesta siis jälleen täysi kymppi.
No vahvaa oli tekeminen lavallakin. Viime vuonnakin mukana ollut Natalil Lintala oli nyt nostettu päärooliin Katri-Helenaksi ja täytyy sanoa, että nappivalinta. Lintalan laulu oli juuri sitä Katria aidoimmillaan. En itse osaa oikein kuvata mikä sen Katri-Helenan laulun ainutlaatuisuus on muu kuin jumalainen ääni, mutta ehkä se on se pieni yliartikulaatio mikä hieman antaa sellaisen kuvan kuin huulisynkka olisi nanosekunnin sivussa. Mutta tiedätte mitä tarkoitan eli Natalil Lintala tekee loistavan roolin Katrina ja se koskee niin laulua kuin näyttelemistä jokaisesta käden ojennuksesta kasvojen ilmeisiin. Ja hämmentävän taitavaa oli myös se, että miten taiteilija pystyi näyttelemään Katri-Helenan roolin ilman muuta kuin asumuutoksia pikkutytöstä ikoniseksi Suomi-iskelmän Grand old Ladyksi.
Omat kestosuosikin Apianniemessä eivät pettäneet tälläkään kertaa. Mikko Huoviala on aina loistava ja niin tälläkin kertaa. Loistava niin hauskana ja hulluttelevana kuin myös vakavana ja totisena. Toivottavasti joskus vielä pääroolissakin. Tykkään myös aina Leea Lepistön suorituksista niin laulussa kuin huikeissa tanssin koreografioissakin ja tälläkin kertaa Lea täytti upealla tavalla lavaa karismallaan ja liikkeellään – ja totta kai äänelläänkin. Tykkään myös aina nuoresta Rasmus Koskisesta ja niin tykkäsin tälläkin kertaa Katrin pojan roolissa ja myös isän roolin tehnyt Harri Penttilä oli loistava. Perhana, mitkä ilmeet ja liikkeet.
Muissa Katri-Helena musiikkinäytelmän rooleissa nähdään Katri-Helenan miesten rooleja tekevä Lauri Mikkola. Mikkola aina takuuvarma ja äärimmäisen muuntautuva. Ja muina tähtinä sitten äitiä näyttelevä Heidi Kirves, mm. Panu Rajalan roolin tekevä Joni Leponiemi ja toimittajana jälleen hääräävä Ushma Olava.
Ja jos koko näyttelijäkaarti oli ensiluokkainen niin samaa täytyy sanoa myös kapellimestari Ali Ahmaniemen johtamasta orkesteristakin. Hienot sovitukset ja tarkkaa soittoa.
Mitäs tästä sitten enää muuta voisikaan kehua? No kaikkea ja tietenkin myös ainutlaatuisen hienoa paikkaa Valkeakosken Apianniemessä. Katsomo on laaja ja hyvin katettu ja äänestoisto laadukas. Ja täytyy sanoa, että myös väliaikatarjoilut on Suomen kesäteatterissa viritetty Ravintola Paviljonki Apian johdolla oikealle kesän herkuttelutasolle.
Eli, jos siis yhden kesäteatterin haluaa kesässä käydä katsomassa, niin uskallan jo näiden vuosien kokemuksella sanoa, että aina kannattaa Valkeakosken Apianniemeä ainakin harkita. Omalla varsin pitkällä ja joka kesä kattavalla kesäteatterilistalla Suomen Kesäteatteri ja Heikki Paavilaisen näytelmät nousevat aina kärkisijoille. Niin nousi tämänkin suven listauksessa, mutta omassa kalenterissa toki vielä tulossa monta eli saas nähdä kestääkö ykköspaikka syksyyn asti. Ensi viikolla vuorossa sitten jo myös perinteiseen tapaan Sappee. Sappeen kesäteatterissa nähdään tänä kesänä musiikkinäytelmä Sellaista Elämä On eli Juha Vainion tarina.
Ai tähtiäkö kaipasitte vielä Katri-Helenalle. No legendana tietenkin hän tähdistä kirkkain ja kesäteatterinkin lavalla menee täyteen ***** tähteen.