Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.
Jokainen suomalainen muistaa tämän kauniin laulun omasta lapsuudestaan. Koulu päättyi keväiseen yhteiseen lauluun, kun lapset visersivät suvivirren lintujen kanssa kilpaa. Muistan nämä hetket omasta lapsuudestani Lopen kirkonkylän ala-asteelta ikuisesti. Omenapuut kukassa ja me lapset onnellisina kirmaamassa kesälaitumille.
Muistan kuinka sitten myöhemmin opettajana sain omien oppilaitteni kanssa Suvivirttä myös laulaa ja olen varma, että heille monille syntyi ja juurtui ja siirtyikin se sama kaunis ja hieno perinne yli sukupolvien.
Jos joku laulu meitä suomalaisia yhdistää sukupolvesta toiseen niin se on juurikin Suvivirsi.
Suomalaista kansanperinnettä – kouluperinnettä – kevään perinnettä on yritetty monet kerrat pyyhkiä pois ja tukahduttaa. Milloin kukakin on suomalaisesta perinteestä mielensä pahoittanut ja kannellut sitten mille tahansa lautakunnalle tai kanslerille tai oikeusasiamiehelle. Osa kanteluista on vielä johtanut ylilyönteinen ja kohtuuttomuuksiin ja kansanperinteen vaimentamiseen ja enemmistön vaientamiseen ja tukahduttamiseen äänekkään vähemmistön johdolla. On hullua ja sairasta, että maamme on tällaiseen tilaan päästetty.
Näitä lautakuntia ja omaa oikeuttaan antavia asiamiehiä ja kanslereita ei ole edes se pidätellyt, että maamme perustuslaista vastaavat perustuslakivaliokunta on ainakin kolmesti asiaa käsitellyt ja linjannut, että Suvivirren saa laulaa koulujen kevätjuhlissa. Perustuslakivaliokunta on ainakin kolme kertaa – vuosina 2002, 2014 ja viimeksi vuonna 2021 – antanut linjauksen, että yksittäinen virsi ei ole uskonnonharjoitus koulun tilaisuudessa.
Nyt viimeksi joku ihmeen yhdenvertaisuuslautakunta antoi Espoon kaupungille uhkasakon Suvivirrestä. Miettikää. Yhdenvertaisuuslautakunta katsoi, että Espoo on altistanut oppilaan vakaumukseen perustuvalle syrjinnälle kevät- ja joulujuhlissa ja sanansa vahvistukseksi antoi kaupungille 10 000 euron uhkasakon. Ja vielä kaiken kukkurakasi suosittaa Espoon kaupunkia maksamaan oppilaalle hyvitystä 2 500 euroa ja vieläpä hänen asiasta kannelleelle – ei siis edes suvivirttä kuulleelle – huoltajalleen 750 euroa. Olen varma ja uskon, että Espoon kaupunki on tässä Hämeenlinnan kaupungin tapaan linjakas ja ei missään tapauksessa maksa tällaista hyvitystä.
Ja melkeinpä olen varma, että sunnuntain pyhäpäivien tuplapalkat eivät aiheuta näille samoille valittajille mitään ahdistusta ja ongelmaa? En usko, että joulun pyhien vapaatkaan aiheuttavat ahdistusta kuin ei myöskään ahdistusta tule pääsiäisviikonkaan vapaapäivistä ja lomista? Piinaviikko ei siis varmastikaan laita valitusautomaattia laulamaan ja kantelukuoroa huutamaan, kun uskonto tuo vapaapäiviä ja pyhäpäiviltä vieläpä tuplapalkan.
Eikä minua tänään ahdista torstai vaikka en ukkosenjumalaan uskokaan. Minulle torstai on kansan- ja kieliperinnettä ja voin tänäänkin lähteä torstain viettoon ilman ahdistusta ja mielipahaa. Torstaihan on siis saanut nimensä muinaisskandinaaviselta ukkosen jumalalta Thorilta ja suomennettu ruotsinkielisestä torsdagista eli torin päivästä. Ehkä aio kysyä yhdenvertaisuuslautakunnalta työtuomioistuimen presidentti, puheenjohtaja Outi Anttilan johdolla, että saisiko tästä torstaista jonkun kipukorvauksen, sillä minä arvostan perinteitä ja myös kunnioitan niitä. Minusta koko yhdenvertaisuuslautakunnan voisi kuopata se aiheuttaa tässä maassa enemmän ahdistusta kuin suvivirsi ja muut yhteensä.
Ja uskoisin, että iloisesti heiluttaa nämäkin perinteiden tukahduttamista vaativat Suomenlippua risteineen ja kaikkineen taas kun Suomi voittaa jääkiekon MM-kultaa. Toivottavasti jo tällä viikolla.
Mutta lopputulema on se, että annetaan Suvivirren soida. Ja toivon, että vaaditte myös omien lastenne kouluissa perinteitä vaalittavan. Annetaan suvivirren raikua ja jokaisen laulaa sitä omalla kauniilla ainutlaatuisella äänellään.
1.
Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.
2.
Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.
3.
Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.
4.
Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.
5.
Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.
6.
Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.
Mahd. Israel Kolmodin 1694. Suom. 1700. Virsikirjaan 1701. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1937. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
….
Hyvää kevätpäivää teille kaikille!
….
Kello 21.07 ja tänään kämpille. Helsingissä pitkä päivä ja aamusta ensin Nato-suurlähettiläämme monttukuuleminen ja sitten pieni visiitti Pasilaan ennen iltapäivän kokouksia. Kyselytunnin jälkeen vielä sain vieraakseni miesporukan Helsingistä ja isäntänä heillä Sami Visa. Mukava parituntinen ensin talon historian ja sitten ajankohtaisen politiikan ja vähän muunkin tarinoinnin parissa.
Illalla vielä piipahdimme Benkun kanssa vähän kesäkauden avajaisissa kaupungilla, mutta kun huomennakin aikainen herätys ja startti pitkään päivään, niin nyt mentiin vain näin laskevan auringon aikataulussa.