Häme-päivää.
Tänään palasimme kiertueelle myös kollegoitteni varapuhemies Tarja Filatovin (sd) ja kansanedustaja Aino-Kaisa Pekosen (vas) kanssa. Aikaan loimme tällaisen Politiikan värisuora -keskustelukonseptin ja kierroksillamme on vuosien varrella ollut mukana kollegoita myös muistakin puolueista. Ihan alussa hommaa oli luomassa mm. Vihreiden 
Kirsi Ojansuu ja joskus pöydässämme nähtiin myös keskustan Risto Autiokin. Pitkään olemme nyt tällä triollamme kiertäneet ja niin teimme tänäänkin. Osa ovat vuosien varrella muuttuneet. Viime kaudella itse edustin näillä kiertueilla oppositiosta ja Tarja ja AK Marinin hallitusta ja nyt tänään osat olivat toisin päin. Mutta keskustelut näissä aina ollut napakoita ja kantaa rohkeastikin ottavia, mutta aina ehdottomasti toisia kunnioittavia.
Tänäänkin keskustelua käytiin niin taloudesta kuin velkajarrustakin, mutta myös Hämeen omistakin ajankohtaisista asioista sotesta työllisyyteen ja liikennehankkeista koulutukseen ja moneen muuhunkin. Tälle päivälle olimme tehneet kaksi kahvikattausta eli Politiikan värisuoralla olimme ensin aamusta Riihimäen Laurellilla ja iltapäivällä sitten ensi kertaa tällä konseptilla Hausjärvellä. Oitissa paikkanamme oli Kahvila Ilona Asematiellä. Hyvät keskustelut ja myös hyviä kysymyksiä ja kommentteja myös ihmisiltäkin.
Tämä päivä oli hyvä. Joskus tuntuu A-Studiota katsoessa, että poliittiseen keskusteluun kaivattaisiin nyt aikuista. Tarjan ja AK:n kanssa ei tällainen tule mieleen, sillä keskustelu on aina toisia kunnioittavaa ja toisia kuuntelevaakin. Arvostavaakin, vaikka tänäänkin olimme monesta monesta asiasta aivan eri mieltä. Lopuksi kuitenkin meilläkin kaikilla yhteinen tavoite; pelastaa ja vahvistaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Keinoista on siis erilaisia näkemyksiä ja niin saa ollakin. Tästä muuten on kyse myös velkajarrunkin suhteen. Olemme siinä kaikki puolueet vasemmistoliittoa lukuun ottamatta sitoutuneet talouden tiettyihin reunaehtoihin ja tavoitteisiin, mutta ei se politiikkaa myöskään talouspolitiikasta poistanut vaan nimenomaan antoi sille tilaa. Talouden tavoitteisiin ja reunaehtoihin voidaan varmasti päästä erilaisillakin ratkaisuilla ja tällöin pöydällä on esimerkiksi veroruuvin kiristäminen tai höllääminen, säästäminen tai velkaelvyttäminen jne.
Paljon onnea Puutarhatalo Sydänmaa ja Lauri!
Päivällä kävimme onnittelemassa myös upeaa perheyritystä Puutarhatalo Sydänmaata. Puutarhuri Lauri Sydänmaa aloitti hienon yrityksensä toiminnan 50 vuotta sitten ja täksikin kesäksi Lauri työntekijöineen avasi kukkatalon Riihimäen vanhan Karavaanin kupeeseen. Ja kyllä, Lauri siellä edelleen itse täysillä töissä ja tänäänkin juhlapäivää vietettiin puutarhurin haalarit päällä.
Itse olen ollut Laurin kanta-asiakkaista kolmenvuosikymmenen ajan ja aikanaan olin myös yhden jakson elämästäni Viherringin hallituksessakin vähän kuin asiakkaiden näkökulmia ja ideoitakin esille nostamassa. Silloin esimerkiksi toimme ketjun – mihin siis myös Sydänmaan puutarhatalo kuuluu – tarjontaan kuusien erikoismuodot. Tilasimme oman sarjan mm. surukuusia ja muita ja niistähän tuli kertaheitolla taas uudestaan ihmisten pihojen suosikkeja. Ja nostin esille myös tämän oman ”hulluuteeni” eli muistojen puut. Idea on siis istuttaa rakkaan isäni kummitädin isän 50-vuotispuusta saamani idean mukaan puita erilaisten juhlahetkien muistoksi. Tuo isän kummitädin isän valtava tammi kasvoi aikanaan heidän huvilan pihassa Miemalassa. Muistan kuinka se puu puhutteli pikkuista Timoa ja se, että puun oli istuttanut jos ihminen 50-vuotispäivänään ja nyt puu oli valtava talon melkein suojiinsa ottanut tammi. Olisi mielenkiintoista tietää kasvaakohan tuo tammi edelleen paikallaan järven rannassa vanhan huvilan pihapiirissä? Mene ja tiedä.
Viime viikolla juuri puhuin kummipoikani Eliaksen kanssa miten hänen kotitalon pihassa kasvaa hänen kastepäivän koivu, minkä kummisetänä aikanaan sinne vein ja Kimmo-isän kanssa istutin. Ja onhan tuolla Pekkalassammekin muistojen puita vaikka mitä äitini 60-vuotiskuusesta Iken Amerikanpihlajaan ja Ramun puusta Maarit Feldt-Rannan punaisia omenia antavaan omenapuuhun tai Antero Laukkasen tammeen. Muistoja ja kun näiden puiden ohi kävelen niin aina muistan heitä ja osassa puita myös elää joiden hetkien muistoja vaikka sellaisia kuin oman ensimmäisen eduskuntaehdokkuuteni varmistuminen tai sitten valinnat eduskuntaan jne.
Tarja ja Aino-Kaisa ovat myös Laurin ja Sydänmaan kanta-asiakkaita ja tänään olikin kiva tällä ryhmällä Lauri ja Sydänmaan väkeä onnitella ja kiittää.
Päivään mahtui sitten vielä EHTA:n eli Etelä-Hämeen Työllisyysalueen vierailu. Saimme hyvän katsauksen uuden toimijan alkuun ja nykytilanteeseen työllisyysjohtaja Pekka Voutilaiselta. Erinomainen tapaaminen ja hyvä, että uudenlaisiakin ratkaisuja etsitään nyt koko ajan niin nuorisotyöttömyyden kuin myös pitkäaikaistyöttömyydenkin taklaamiseksi. Tehtävää tässä riittää, mutta onneksi nyt myös hyviäkin uutisia pikkuhiljaa tippuillut ja talouskin jälleen näyttää pientä elpymistään. Meillä siis rakenteet ja kilpailukyky esimerkiksi aika hyvässä kunnossa, mutta sijaintimme täällä Venäjän rajalla ja Itämeren takana kyllä lisää herkkyyksiä ja se on näkynyt nyt niin
Grönlannin tapahtumien, Venezuealan tapahtumien ja tietysti pahiten Ukrainan Venäjän hyökkäyssodan jälkeen Iranin ja Hormuzinsalmen sodan myötä. Olemme siis poikkeuksellisen herkkä ulkopuolisille shokeillekin.
Tänään nyt vielä illalla sitten Lopen Ampumaurheilukeskuksen avoimet ovet ja eräneuvos Kari Kuparisen Eräneuvosjuhlallisuudet. Tarjolla radallamme peurakeittoa ja eräneuvoskakkukahvit ja myös kaikki radat auki ja esittelyssä koko maanantai-illan kello 16-20. Tervetuloa mukaan!
….
Kello 21.16 ja hetki sitten kotiin…
Yli 300 henkeä eräneuvos Kari Kuparisen neuvoskahveilla ja Lopen Ampumaurheilukeskuksen avoimissa ovissa
Olipas kiva ilta. Iso kiitos Lopen Ampumaurheilukeskuksen väki ja RTA-Yhtiö hienoista avoimista ovista Lopen radalla ja myös eräneuvos Kari Kuparisen eräneuvosjuhlallisuuksista. Metsäsen Masan ja Stenbackan Pekan hirvikeittoa meni 175 annosta, kakkua vieläkin enemmän ja kokonaiskävijämäärä kapusi illan aikana yli 300 henkeen. Hienosti onnistui tilaisuutemme ja myös avoimien ovien tapahtuma.
Itse sain kunnian ojentaa Karille tuon tasavallan presidentti Alexander Stubbin avoimen kirjeen, millä Karille myönnettiin eräneuvoksen arvonimi. Kauniita puheita ja hyvää musiikkiakin. Ensin pelimannimme JP Ruuskanen soitti viulua ja loppuun vielä Karin tytär ja vävy sekä kaksiviikkoinen pikkumies lauloivat vaarille.
Radoilla oli koko illan avoimet ovet ja väki pääsi kokeilemaan niin kiväärejä kuin haulikkoammuntaakin ja erityisen hienoa oli nähdä juuri valmistunut pienoishirvirata Erälopen ammunnoissa ja reserviläisten toimintamontut tosikäytössä.
Iso kiitos vielä Marja-Leenalle ja Karille! Ikimuistoinen ilta paikassa, missä tämä juhla piti ehdottomasti järjestää. Kiitos myös kaikille talkoolaisille ja tekijöille ja totta kai ennen muuta kaikille, jotka tulitte Karia juhlistamaan ja rataamme tutustumaan.
Eläköön Kari!