Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää…
Aatonaatto ja pakkanen tullut vieraaksi. Onneksi vain hirsiseinien ulkopuolelle. Loppijärvellä lipui vielä eilen yksinäinen vene ehkä joulukalaa hakemassa, mutta nyt taitaa järvi saada jo jääpeitteen päivän aikana, jos pakkanen pitelee.
Lumettomia talvia tai jouluja siis muistan täällä muutamankin vuoden takaa ja senkin, miten vielä joulun viettoon tullessa maa oli mustana, mutta sitten aatoksi maa sai valkoisen peitteen. Nytkin aatonaattona vähän järvi pudotti lunta pilvistä alas, mutta ei vielä oikein voi sanoa, että joulusta olisi tulossa valkea. Vähän se vähäkin lumi kuitenkin valoa toi.
Kiitos lukuisista viesteistänne ja jouluntoivotuksista. Tästäkin vuodesta näytämme selviävämme ja sekin riittää elämässä. Ei aina tarvitse jotain suurta saavuttaa vaan normaali elämäkin riittää ja jos sen seuraksi on saanut vielä terveyttä ja aikaa, niin siitäkin kannattaa ja pitääkin olla kiitollinen.
Me olemme täällä Pekkalassa jo pari yötä joulua odotelleet. Eilen kinkku oli savustuspöntössä ja ensimmäinen piimäjuustokin on jo tehty ja isoksi osaksi syötykin. Kuusi odottaa nyt koristeitaan ja sen myötä me huomista jouluaattoa. Tänään erittäin kaunis aamunrusko. Eilisen illan kova tuuli vei pilvet taivaalta ja paljasti kauniin tähtitaivaan. Nyt pilvetön musta taivas vähän sai purppuraa ja oranssia aamuun. Aurinkokin on siis elossa.
Toivotaan, että pakkanen pitelee. Saisi ulkoliikuntapaikkojakin kuntoon lasten ja nuorten joululoman ajaksi. Ja kuivattaisihan se myös vähän paikkojakin.
….
Kello 17.30 ja kinkku jo odottaa huomista ja kalatkin haettu. Ja isäntä vain tässä sohvalla. Joulua se tietää.
Tänään Pekkalaan jo ensimmäiset vieraat, kun Viivi ja Roope tulevat käymään. Ihania nuoria.