Ampumaradat ylläpitävät maanpuolustusvalmiutta – Kohti tuhatta ampumarataa
Suomessa oli vielä 1990-luvulla yli 2000 ampumarataa. Nyt enää vajaa 750 ja monet taistelevat olemassa olostaan. Vähenevään ampumaratatilanteeseen herättiin laajemmin vasta Venäjän laajennettua tuhoamissotansa täysimittaiseksi valloitussodaksi Ukrainassa. Hallitusneuvotteluissa Säätytalolla kirjasimme pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitusohjelmaan 1000 ampumaradan tavoitteen.
Ampumaratoja eivät käytä vain metsästäjät ja ampumaurheilijat, vaan kasvavassa määrin reserviläiset ja turvallisuusviranomaiset. Ampumaharrastuksen tai ampumataidon ylläpito ei ole mahdollista, jos lähirataa ei ole. Samaan aikaan kasvava kysyntä luovat radoille kovaa kuormitusta ja haasteita saada ampumaratavuoroja. Säännöllinen ampumaharjoittelu on myös turvallisen aseenkäsittelyn edellytys.
Venäjän hyökkäyssodan myötä reserviläiset, kuten kansalaiset laajemminkin, ovat aktivoituneet maanpuolustustaitojen kartuttamisessa. Maanpuolustuskoulutus MPK on tuplannut koulutusvuorokausiensa määrän ja reserviläisjärjestöt ovat saaneet kymmeniä tuhansia uusia jäseniä. Sotilastaitojen ylläpidossa ampumaratojen merkitys on korvaamaton. Kasvanut maanpuolustustyö ei kuitenkaan ole vähentänyt metsästäjien ja ampumaurheilun ratatarvetta. Metsästäjät huolehtivat tänäänkin siitä, että esimerkiksi peura- ja hirvikannat pysyvät kohtuullisina niin liikenteen kuin metsä- ja maataloudenkin näkökulmasta. Hyvä riistalaukaus edellyttää säännöllistä harjoittelua.
Ampumaratojen ympäristölainsäädännön vaatimukset ovat kasvaneet rajusti. Lait, määräykset ja kaikkea tähän liittyvää rohkenen luonnehtia sekavaksi ja ympäristölupamenettely on vaikeasti ennakoitavissa. Moni perinteikäs rata on tiukentuneiden vaateiden myötä muuttunut luvattomaksi – huolimatta siitä, ovatko kyseisen radan kohdalla ympäristöriskit edes toteutuneet. Tällä hetkellä noin 370 ampumaradalta puuttuu ympäristölupa. Pahimmillaan ampumaratojen lupaprosessit ovat kestäneet jopa 20 vuotta ja kokonaiskustannukset ovat nousseet kohtuuttomiksi.
Nykyinen ampumaratoja sääntely jakautuu sisä- ja ympäristöministeriön toimialoille. Erilaisia ampumaratoja koskevia säännöksiä on ainakin ympäristönsuojelu-, jäte-, naapurussuhde-, ampumarata-, kuluttajaturvallisuus- ja maankäyttö- ja rakennuslaissa.
Mutta nyt me haluamme edistämään ampumaratojen toimintaa ja myös uusien perustamista. Ampumaradan perustamisessa siirrytään kahdesta lupaprosessista yhteen. Kun nykyisin tarvitaan sekä ampumaratalupa Poliisihallitukselta että ympäristölupa kunnan ympäristöviranomaiselta, niin jatkossa nämä korvataan yhdellä ampumaratalain luvalla.
Luvan käsittely siirretään poliisihallitukselle ja selkeytetään lupavaatimuksia, jotta hakijalle on selvää mitä pitää tehdä luvan saamiseksi. Ratojen valvontatehtävä, myös ympäristösääntelyn osalta, on jatkossa poliisilla. Valvonnassa havaittavat puutteet eivät johda enää luvan peruuttamiseen vaan korjaustoimenpiteisiin. Tämä on radan ylläpitäjän kannalta parempi kuin luvan peruuttaminen ja uuden lupaprosessin käynnistäminen.
Samalla kevennämme ampumaratojen sääntelyä. Vähäisen ampumaradan laukaisumäärän yläraja kymmenkertaistetaan 100 000 laukaukseen vuodessa. Tällaiset ampumaradat käsitellään jatkossa ilmoitusmenettelyllä. Melun osalta ei enää vaadita mittausta, vaan se arvioidaan mallinnuksella ja maaperän tai pohjaveden pilaantumisen osalta riskiä ei katsota olevan, kun luvanhaltija noudattaa lain vaatimuksia ja parhaita käyttökelpoisia tekniikoita.
Näin varmistamme paremmat edellytykset nykyisille ja uusille ampumaradoille ja niiden käyttäjille.
Timo Heinonen
Kansanedustaja (kok)
Puolustusvaliokunnan jäsen
Hallinto- ja turvallisuusjaoston jäsen