Perjantai oli synkkä päivä: ainakin kuusi ihmistä hukkui – ”On todella poikkeuksellista”, toteaa SUH:n toiminnanjohtaja
Näin otsikoi Yleisradio uutisensa viime lauantaina 26.7.2026 synkän perjantain jälkeen. Perjantai oli vesillämme poikkeuksellisen synkkäpäivä, kun hukkumistapauksista kerrottiin ainakin Espoosta, Kalajoelta, Lahdesta, Pälkäneeltä ja Hyrynsalmelta. Kalajoen päivä synkkeni vielä lauantai-iltana entisestään, kun myös kolmas nuorukainen löydettiin etsintöjen jälkeen hukkuneena Hiekkasärkiltä. Mustan perjantain salko oli siis lopulta seitsemän hukkunutta. Eilen päättyneen viikon tilasto oli kaiken kaikkiaan synkkä. Eilen tiedossa oli, että päättyneen viikon aikana hukkui yhteensä ainakin 12 ihmistä.
Medioista ja avoimista viranomaislähteistä Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton keräämien ennakkotietojen mukaan tammi–kesäkuun aikana maassamme hukkui 40 ihmistä ja nyt tämä helteinen heinäkuu on synkistänyt tilastoja joka viikko ja lähes päivä.
Merkillepantavaa tämän vuoden varsinkin nyt heinäkuun hukkumiskuolemissa on se, että hukkuneista monet ovat olleet nuoria tai lapsia. Yleisesti hukkuneiden joukossa korostuu ikääntyneempi väestö. Ja toinen mikä on syytä laittaa huomioon on se, että hukkumistapauksista monet ovat uimarannoilla eikä niin kuin ehkä tavanomaisemmin mökkirannoilla. Yhteyttä tässä voi toki varmasti etsiä siitä, että säiden puolesta surkean alkukesän jälkeen vedet lämpenivät nopeasti ja ennätyspitkä helleputki sai väen massoittain rannoille liikkeelle. Eilenhän kirjattiin jo 16 hellepäivä putkeen missä jossain päin Suomea rikottiin 30 asteen ennätysraja. Vuodesta 1961 pidettyyn hellepäivien tilastoon putkeen 16. yli 30-asteisen päivän kirjautti Parikkalan Koitsanlahti lukemin 30,1 astetta, mutta se on toinen tarina.
Uimarannat ja maauimalat ovat kuitenkin täyttyneet helteiden myötä ja muutamaa päivää aiemmin Yleisradio kertoi, että rantavalvojien koulutuksessa on eroja ainakin pääkaupunkiseudun eri kaupunkien välillä. Tämä varmasti tarkoittaa sitäkin, että eroja on läpi Suomen maan? Ja varmasti myös sitä, että pienemmissä kaupungeissa ja kunnissa rannoilta puuttuu valvonta usein kokonaan? Samassa uutisessa Turvallisuus- ja kemikaaliviraston Tukesin ohjeita kuvattiin ”melko väljiksi” ja uutisessa kaivattiin rantavalvojille pidempää koulutusta ja myös yleisesti lisää rantavalvojia.
Viestipalvelu X:ssä Yleisradion uutisen linkannut ja sitä kommentoinut Tukesin pääjohtaja Tomi Lounemaa muistuttikin, että vastuun uimarantojen turvallisuudesta on palveluntarjoajalla eli käytännössä kunnilla. Ja vielä jatkoksi on hyvä todeta sekin, että vaikka uimarannoilla olisikin valvojia, niin lopulta vastuu lasten turvallisuudesta on aina meillä lasten vanhemmilla ja huoltajilla.
Meillä Suomessahan uimataito määritellään kansalaistaidoksi. Jokaisella Suomessa asuvalla tulisi olla siis mahdollisuus oppia ennen kaikkea liikkumaan turvallisesti vesillä ja olemaan veden äärellä. Meillä Suomessa uimataidon oppiminen kuuluukin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa liikunnan alla mainittuihin opetettaviin taitoihin. Toteutuuko tämä opetussuunnitelmiin kirjattu vaatimus onkin sitten toinen kysymys?
Meillä uimataidon määritelmänä käytetään Pohjoismaista uimataitomääritelmää: ”Henkilö, joka pudottuaan syvään veteen niin, että pää käy veden alla ja päästyään uudelleen pinnalle, ui yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään, on uimataitoinen”.
Onnistuuko sinulta?
SUH:n asiantuntijablogi: Uimataidon oppiminen on mahdollistettava – vanhemmat, koulu ja koko yhteiskunta vastuunkantajina. Lue: https://suh.fi/uimataidon-oppiminen-on-mahdollistettava/
Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto (SUH) kertoo verkkosivuillaan, että viimeisin uimataitotutkimus toteutettiin vuonna 2022 SUH:n, Jyväskylän yliopiston ja Opetushallituksen yhteistyönä. Tutkimuksen mukaan valtakunnallisesti kuudesluokkalaisista vain 55 % on uimataitoisia. Siis lähes puolet 13-vuotiaista lapsistamme ei osaa uida. Uimataitoisten määrä on laskenut selvästi vuodesta 2016, jolloin uimataitoisia kuudesluokkalaisia oli vielä kolme neljäs eli 76 %. Oppilaiden taidoissa havaittiin myös viimeksi tehdyssä tutkimuksessa ensimmäistä kertaa eroja sukupuolien välillä: Pojista 60 % ja tytöistä 51 % ilmoitti olevansa uimataitoisia. Ja ainakin oma kokemukseni kertoo siitä, että tässäkin omat taidot varsinkin tällaisessa iässä helpolla ainakin hieman kuvataan todellisuutta paremmiksi ja pitää muistaa sekin, että pahimmalla hetkellä uimataitoa helpolla haastaa myös paniikki yms. tekijät. Täysin uimataidottomia oli noin 2–5 % sukupuolesta riippuen. Myös uimataidottomien määrä on kasvanut vuodesta 2016, jolloin vain yksi prosentti ilmoitti olevansa täysin uimataidoton.
Vuonna 2016 käyttöön otetuissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on uimataito mainittu liikunnanopetuksen alla:
- 1.–2. luokan aikana: tutustuttaa oppilas vesiliikuntaan ja varmistaa alkeisuimataito
- 3.–6. luokan aikana: opettaa uimataito (perusuimataito), jotta oppilas pystyy liikkumaan vedessä ja pelastautumaan vedestä.
- 7.–9. luokan aikana: vahvistaa uima- ja vesipelastustaitoja, jotta oppilas osaa sekä uida että pelastautua ja pelastaa vedestä.
Toteutuuko teidän lasten koulussa nämä vaatimukset? Nämä siis vähimmäisvaatimuksia. Pahaa pelkään, että teistä aika moni joutui toteamaan, että ei toteudu ja luulen, että osa joutui miettimään, että onkohan meidän koulusta käyty edes kertaakaan uimahallissa? Asiaan kannattaa puuttua ja olla yhteydessä ensi oman lapsen kouluun ja sitten oman kunnan koulu- tai sivistystoimeen, jos perusopetussuunnitelman vaatimuksia ei muuten täytetä.
Tällä hetkellä SUH suositteleekin tavoitteisiin pääsemiseksi kuutta opetustuntia jokaisena alakoulun vuosiluokalla. Jokaisen koululaisin tulisi siis päästä koulusta uimahalliin tai uimarantaan ehkä noin neljästä kuuteen kertaan lukuvuoden aikana. Ja lisäksi vahvasti suositellaan vielä uinninopetuksen järjestämistä myös esiopetuksen yhteydessä. Nämä siis suosituksia, mutta se on selvää, että jokaisena lukuvuona alakoulussa ja yläkoulussa lapset ja nuoret tulee viedä uimaan ja tavoitteellisesti näillä tunneilla tätä kansalaistaitoa opettaa.
Suomessa tehty pitkäjänteistä työtä hukkumisten ehkäisemiseksi, mutta edelleen Suomi kolkuttelee hukkumistilastoissa Euroopan kärkisijoja
Yllä olevan SUH:n uutisen otsikko ja itse uutinen kertoi, että WHO:n mukaan Suomessa vuonna 2021 hukkui arviolta 2,1 ihmistä 100 000 asukasta kohden. Tämä on selvästi enemmän kuin monissa muissa EU- ja Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa vastaavat kuolleisuusluvut olivat 0,6–1,4 ja Saksassa vain 0,5.
Vaikka päävastuu lasten uimataidon oppimisesta ja ylläpitämisestä onkin totta kai meillä vanhemmilla, niin perusopetuksen opetussuunnitelma velvoittaa siis myös kunnat ja koulut tässä toimimaan. Kannustan meistä jokaista käyttämään myös oman kunnan ja seurojen ja yhdistysten uimakouluja ja muuta uinnin opetusta hyväksemme, mutta kannattaa myös olla yhteydessä oman kunnan sivistystoimeen.
Tapasin alkukesästä eduskunnassa myös SUH:n väkeä ja silloin esillä oli myös heidän tälle kesällä lanseeraama kansalaisaloite: Lasten ja nuorten uimataito nousuun! Kansalaisaloite on kerännyt kovin vähän allekirjoituksia ja olisi tärkeä saada myös se meille eduskuntaan ja osaltaan herättelemään tätä yhteiskuntaa kaikilla rintamilla toimiin. Käykäähän allekirjoittamassa.
Itse olen esittänyt, että syksyn budjettiriihessä uimataito ja uinnin opetus otettaisiin nyt erityisellä tavalla esille ja huomioon. Koronavuosien uinnin osaamisen romahdus tulee nyt korjata – oppimisvajeeseen peruskouluissa puuttua – ja varmistaa jatkossa, että jokainen koululainen saa hänelle kuuluvan uinninopetuksen. Ja samalla myös on tärkeää nostaa yleisesti esille tämän kansalaistaidon tärkeyttä ja myös meistä jokaisen omaa vastuuta itsestämme ja ennen muuta lapsistamme ja läheisistämme.
Kaikkia hukkumiskuolemia emme koskaan pysty ennaltaehkäisemään. Se on aivan selvä. Mutta paljon voidaan tehdä jo sillä, että tuo uinnin perusosaaminen ja -vaatimus olisi kunnossa.
Pysytään pinnalla!
Ja pidetään uimarannoilla ainakin lasten ja nuorten kanssa ollessa kirjat ja kännykät pois käsistä ja keskitytään omiin lapsiin ja nuoriin ja heidän valvontaan.
Ja muista allekirjoittaa kansalaisaloite: Pysy pinnalla – uimataito nousuun!